Jotenkin peli ei vaikuttanut SM-Liigan matsilta lainkaan. Enemmänkin tuli mieleen joku MM-kisojen Suomi-Puola. Pelsut olivat niin käsittämättömän paljon jäljessä Tepsiä joka asiassa. Tai no varsinkin liikkeessä, taistelutahdossa ja yleisessä terävyydessä. Ennen kaikkea se yleisilme oli lahtelaisilla niin ankea, että tästä yli pääseminen vaatii aika lailla hommia valmennusjohdolta.
Ykkös-yv pääsi naputtamaan pinnoja mukavasti, mahtava homma. Ylivoimapelissä juuri rentous ja itseluottamus on kaiken a ja o, ja tällaiset pelit ruokkivat juuri näitä juttuja.
Filppula piti taas vastustajaa pilkkanaan, kun kiekko saatiin pyörimään hyökkäyspäähän. Potku on aika tahmea, mutta liuku ja kiekon suojaaminen ihan maagista, ainakin ajoittain. Radja sopii tuohon kentälliseen ihan hyvin, mutta unelmatilanne olisi kun tuohon saataisiin joku suoraviivainen rightin voimapesä, vrt. Hentunen.
Nyt on tärkeintä saada tällaiset pelit nollattua mahdollisimman nopeasti, koska tämän hetken vireellä on ensi viikolla ihan täydet saumat ottaa täydet 9 pojoa. Kun homma toimii, olisi pinnoja otettava mahdollisimman paljon. Ihan varmaa nimittäin on, että tälle joukkueelle tulee kyllä eteen vielä niitä huonojakin aikoja, jolloin joka piste on kiven takana.