Ei Tappara pelannut paremmin kuin torstaina. Tappara oli tänäänkin kovin kovin keskinkertainen hyökkäyssuuntaan, mutta plussaksi voi kai mainita sitten sen, ettei Blues parempana ja yritteliäämpänä pystynyt silti missään vaiheessa karkaamaan eikä muutenkaan saanut mitään niskalenkkiä. Puolustuspeli toimii Tapparalla hyvin, mutta hyökkäämisestä on tällä hetkellä lähes kaikki terä kateissa. Ihme, että ollaan voitettu yksi ja melkein toinenkin.
Ärsyttävää tosiaan että ratkaisumaali tuli nyt sitten juuri tästä jäähytyypistä. Kauden alussahan sitä jo puhuttiin, että kyllä sitten vituttaa kun joku oikea isompi peli ratkeaa katsomokiekkojäähyn aikana ja nyt se sitten nähtiin. Mutta ei se sillä lailla kuitenkaan isosti vituta, sääntö on mikä on ja se on molemmille sama. Enemmän vituttaa se, ettei nyt ollut edes mikään kiireessä sutaistu hätäri joka livahti ylös, vaan tuollanen rauhallinen 40 metrin purku poikki kentän kulmasta hyökkäyssiniselle. Vähemmän punttireeniä vaan, saatana.
Kauppisen sukellusjäähy - nyt en siis puhu ollenkaan itse kaatumisista koska niitä ei toiseen päätyyn voi nähdä. En siis puhu siitä menikö oikein vai väärin vai ei, mutta Rönnin toiminta ihmetytti. Kun Kauppinen kaatui, Rönn nosti heti kätensä pystyyn ja osoitti Kohnia. Siihen perään Kohn kaatui jolloin Rönn pisti pelin poikki ja huitoi molemmat jäähylle ja pisti Kauppiselle sitten sukelluksen. Mulle (ja monelle muulle siellä toisessa päädyssä) jäi sellainen kuva, että ellei Kohn olisi kaatunut heti perään, niin vain hän olisi saanut kampitusjäähyn. Miksi sen jälkikompuroinnin perusteella siis homma menikin noin päin, kun puhdas logiikka antaisi odottaa sitä toisinpäin.
Mäntymaan selästä taklaus oli ihan klassinen selänkääntö, enkä missään tapauksessa syyllistä mitenkään Uhlbäckiäkään. Mun mielestä kumpikaan ei tee edes mitään väärin, toinen tulee taklaamaan, toinen yrittää juuri pyörähtää toiseen suuntaan, osutaan selkään, mennään jäähylle. Ihan ok vihellys 2+10, mutta joku ulosajo olisi ollut järjetön ratkaisu.
Kariyan mahdollisessa rankkarijutussa rike tapahtui jo ennen punaviivaa. Antaako säännöt edes mahdollisuutta antaa siitä rankkaria? (Ennen ei ollut ainakaan mahdollista, sittemminhän niitä edellytyksiä löysennettiin että ransuja tulisi lisää, mutta eihän niitä ole tullut.)
Mandervillen korkea maila? Mikä helvetti se oli? Odotettiin maksimissaan aloitusta keskialueelle ja yhtäkkiä olikin jäähyluukku auki. Mutta kuten jo mainittiinkin, sen Rönn paikkasi sitten jättämällä hetkeä myöhemmin pelin ehkä toisiksi selvimmän jäähyn antamatta.
Kummankin joukkueen jäähyt molarin rikkomisesta. Käsittämätöntä pilkunnusausta playoff-peliin. Kukaan ei molareita pakota siltä alueeltaan lähtemään ja luulisi heitäkin vastaan saavan pelata siinä missä pakkiakin vastaan, kunhan nyt ei ihan pystyyn ajella.
Kaikella tällä haluan sanoa, että mun mielestäni Rönnin linja oli liian pikkutarkka. Kun mitään typerryttävää pystypainia ei kuitenkaan nähty ja kumpikin teki pikkuvilppiä ihan samalla tavalla, niin mieluummin mää näkisin äijien pelaavan kuin istuttavan kuutta miestä jäähyaitiossa. Ennen sarjaa esitin toivomuksen, että kunhan Rantalaa, Rönniä ja Partasta ei nähdä tuomarina, niin muut kelpaavat. Ekassa Rantala, nyt Rönn, kukakohan on maanantaina...
Muuten pelistä jäi päällimmäisenä mieleen Stefan Öhmanin käsittämätön paskuus. Tottakai nää siirtohuhut vaikuttavat arviointiinkin miehen esitystä tarkasteltaessa ja miehestä tulee liiankin helposti silmätikku, mutta raivostuttavan huonosti mies tuolla pelaa. En usko, että uuden joukkueen johto ja kannattajatkaan ottavat ilolla vastaan miestä, joka lopettaa pelaamisen kauden tärkeimmissä matseissa.
Negatiivisella puolella vitutti myös Mandervillen pelaaminen vihellysten jälkeen hyökkäysmaalilla. Liian monta kertaa kiekon sulkemisen ja vihellyksen jälkeen vielä yritystä työntää pakki oman molarinsa päälle (Rajamäki-kärppäpakki-Bäckström, anyone?). Rönn kävi miestä jo puhuttelemassa asiasta ja seuraavassa vaihdossa sama homma, sitten Viinanen sai miehen sentään jo vietyä jäähylle mukanaan. En arvosta tuota kyllä pätkääkään. Onneksi Tappara-pakeilla tasapaino kesti ettei tarvinnut ruveta miettimään Nikkilän polvien tai nivusten kestämistä.
Odotetun tasaista. Vielä kun Tappara pystyisi pelaamaan odotetulla tasolla myös kiekon kanssa, niin voisi olla tyytyväinen. Tällä menolla ei hyvä heilu.