Tänään ei nähty kauden parasta Lukkoa mutta pinnat jäivät kotiin kuten pitikin ja kyllähän Lukko tänäänkin ajoittain ihan hienosti pelasi.
Varsinkin eka erä oli sitä tuttua kotipelien hurmosta, jossa vastustajaa viedään kuin litran maitotölkkiä. Tosin hiukan vaikutti että se nimenomaan oli Pelicansin taktiikkakin että sumputetaan oman maalin edusta mahdollisimman huolella ja käydään välillä vastustajan päädyssä, ja ihan vaarallisesti Pelicans Vehasen maalilla vierailikin. Jotenkin näytti että ei ollut Vehanen vieläkään ihan sillä totutussa vireessään, hieman epävarman oloista työskentelyä häneltä. Pelicansin maalilla puolestaan Tommi Nikkilä oli täystyöllistetty ja kun maalivahti pelaa noin hyvin, niin silloin tuo sumputuskin toimii kuten avauserässä nähtiin.
Lukon ylivoima pyöri kyllä avauserässä muuten mainiosti, valitettavasti vaan maalinteko tökki pahasti. Morrisonia huutaa, mutta kuten Kauhasen Heikki pelin jälkeen Ramonassa sanoi, eipä Morrisonkaan kaikkia ylivoimia jaksaisi pelata.
Maalittomassa tilanteessa lähdettiin toiseen erään, ja pakko on ruveta uskomaan että Lukko vetää ihan tarkoituksella erän alkuminuutit henkeä sillä niin jäässä kotijoukkue taas tuli kopista kaukaloon. Järkyttävän huolimatonta pelaamista varsinkin omassa päässä ihan koko joukkueelta, ja vähintäänkin ansaitusti Pelicans iski pelin avausmaalin. Kaksikko Cook-Kovanen taisi maalin syntyhetkellä olla jäällä koheltamassa, Vehanen jäissä ja käytännössä tyhjään maaliin sai Rinkinen kiekon pistää.
Aika pian maalin jälkeen käytiin sitten tuo Rantasen ja Heleniuksen välinen rutistuskilpailu. Pelicansin päädyssä se alkoi, minä seurasin kuitenkin keskialueella ollutta kiekkoa joten en tiedä kumpi ensiksi pudotti hanskat ja mitä siinä oikein alun perin tapahtui, silloin kun minä katseeni sinne käänsin pojat halasivat toisiaan julmetusti linjatuomarin roikkuessa välissä, Helenius käytti Rantasta välillä jäässäkin kunnes kahina loppui.
On se kyllä yhtä vittua että tuollaisesta lentää suihkuun. Kaksiminuuttinen molemmille olisi ollut paikallaan, 2+2 korkeintaan mutta että suihkuun. No okei, kai Helenius siinä sentään muutaman kerran löi mutta siltikin aika naurettavaa tuo suihkuun komentaminen.
Sitä en tiedä kumman penkiltä siihen kahinaan tuli käsky, mutta hassua että juuri tänäisessä Uudessa Raumassa Anssi Rantanen puheli että hän ei Heleniustakaan väistä, "silloin olisi vaan pakko roikkua kyydissä mukana", ja nyt sitten pojat ottivatkin yhteen. Ihan kuin Anssilla olisi ollut jo haastatteluhetkellä tiedossa että tänään nähdään.
Kari Sihvonen sen sijaan yritti heti seuraavassa vaihdossa haastaa Tomi Pettistä. Se ainakin oli ihan tarkoituksellista ja tämä Sihvonen on muutenkin erittäin kummallinen pelaaja, voisi sanoa että tuli ihan tämänillan päätuomareista Jari Levonen peliuraltaan mieleen. Sihvonen on hyvin paljon samanlainen pelaaja kuin Japa pahimmillaan.
Vihdoin ja viimein onnistui Lukkokin tekemään ylivoimamaalin kun Janne Keränen kiersi maalin, tarjoili maalin eteen parkkeeranneelle Lauri Tukoselle ja vihdoinkin oli Nikkilä yllätetty.
Juhani Jasun maalittomuutta on ihmetelty oikein Urpo TV:nkin selostajien toimesta mutta eipä taritse enää ihmetellä. Erää oli jäljellä nelisen minuuttia kun Jasu latasi rannarin puolustajan jaloista ja vaikka veto hyvä olikin, niin aika helposti se Nikkilän taakse meni. Illan ainoa virhe Nikkilältä, mutta niinhän nämä veskarin virheet yleensä aina tulostaululla loistavatkin.
Toinen erä oli Lukolta yksi kauden kehnoimmista. Ei huonoin mutta ei kaukanakaan siitä, siitäkin huolimatta että kahden erän jälkeen peliä johdettiin 2-1.
Kolmannen erän alkuun näytti siltä että Lukko on taas palannut tuttuun pelin jäädyttämiseen johtoasemassa. Onneksi kolmos- ja nelosketjun miehet olivat eri mieltä pelin kulusta, ja Juhani Jasu tekikin saman tien sitten toisenkin maalin kun vauhtiin oli päässyt. Veto heti hyökkäyssinisen ylityksen jälkeen oli komea, näitä ei olekaan nähty sitten Shayne Toporowskin aikojen Lukossa. Maali oli illan komein, sitä ei käy kiistäminen.
Sen sijaan maalia edelsi Miikka Tuomaisen rike, kun hän koukki keskialueella Mikko Kousan takaapäin kumoon ja tästä tuo Jasun vastaisku käynnistyikin. Ihan aiheesta Pelicansin miehet siitä protestoivat tuota Tuomaisen temppua.
Kohtapuoliin kiekko oli taas Tommi Nikkilän takana kun Juhani Tammisen ottopoika Samuli Kivimäki nosti maalin kulmalta kiekon yläpesään. Hieno maali sekin, tosin minä en siinä tilanteessa mitään rikettä nähnyt toisin kuin Pelicansin pelaajat jotka senkin jälkeen protestoivat kovasti.
Pelicans kavensi vielä erän puolivälissä, ja taisi taas Lukolta olla sama pakkipari jäällä kuin Pelsujen avausmaalissakin. Aika helpon näköisesti kuitenkin sama lahtelaiskaksikko värkkäsi kavennuksen kuin avausmaalinkin eikä Vehasella tähänkään mitään sanomista ollut.
Lopusta ei sitten ihan niin tiukka tullutkaan kuin luultiin sillä Pelicans pilasi erän lopun ottamalla kolme jäähyä putkeen. Lukko ei kuitenkaan näitä enää hyödyntänyt ja vaikka Pelicans lopussa pelasi ilman maalivahtiakin niin noihin 4-2-numeroihin jäätiin.
Niin. Eipä siinä mittään, voitto on voitto ja piikkipaikka pysyy tukevasti Lukolla. Ilonaihetta antoivat tänäänkin paljolti samat miehet kuin muutenkin viime aikoina, eli kolmos- ja nelosketju olivat ne jotka tänään Lukolle voiton pelasivat. Samuli Kivimäki ja varsinkin Juhani Jasu pelasivat varmasti elämänsä parhaat liigapelit, Jasu kahdella maalillaan oli illan tähti mutta Kivimäki maalinsa lisäksi nousi muutenkin esille taitavilla kiemuroillaan. Huikea peli.
Ylivoimapelissä kannattaisi tosiaan kokeilla jotain muutakin välillä kuin sitä että noustaan kiekon kanssa siitä maalin kulmalta eteen ja yritetään tehdä maali, joskus se tietysti voi toimiakin mutta tänään ei ainakaan lukuisista yrityksistä huolimatta.
Puolustajista sen verran, että ei ihan putkeen tainnut mennä kenelläkään. Rantanen poistui keskuudestamme jo ennen pelin puoliväliä, Pettinen oli kummallisen huolimaton, samoin kuin Kovanen ja Cook. Taitaa olla niin että Tikkanen ja Nevalainen saavat tänään puhtaimmat paperit pakeista.
Pelicansin selkeä ykköstähti oli Nikkilä, vaikka Teemu Rinkinen sen yhden tähden taisi viedäkin.
Tuomareista sen verran, että jäähyt sinänsä tulivat ihan aiheesta kaikki (ulosajoja lukuunottamatta) mutta paljon jäi kyllä viheltämättäkin, puolin ja toisin vaikka Pelicans 11 kakkosta keräsikin.
Yleisöä oli todella hyvin, kun ajatellaan että Pelicans ei koskaan mikään magneetti ole ollut. Niin se piikkipaikka varmaankin vaikuttaa. Hyvä tietysti niin.
Nyt onkin sitten liki kahden viikon tauko kotipeleistä, mikä on aika harvinaista näin kun sarjassa ei mitään taukoa ole. Kolme kovaa vieraspeliä pelataan ensi viikolla, niihin on hiukan mukavampi lähteä nyt kun tuli voitto alle ja toivon mukaan Morrisonkin saadaan ensi viikolla kaukaloon. Honkaheimoa unohtamatta tietenkään.