Hakametsän tunnelma. Täh, mistä se meteli sinne tuli? Varsinkin ensimmäisen erän lopussa oli huikea hurmostila, eikä ottelun lopun miltei pariminuuttinen "Kiitos Tappara" varmasti jättänyt ketään kotijoukkue-orientoitunutta kylmäksi.
Mitäs hittoa nyt taas?
Itse olisin kirjoittanut juuri päinvastaisesti siitä kuinka väsyneen aneeminen tunnelma Hakametsässä oli. Meinasi melkein nukahtaa jo sen harjoituspeliä muistuttavan ilmapiirin takia. Kotijoukkue latoo hienoja maaleja, mutta miljöön desipelit pysyvät visusti matalalla. Sain tosin tähän jo paikallisilta selitykseksi tamperelaisen kulttuurin, johon kuulemma kuuluu hiljainen kunnioitus ja pelin analysointi. Ok.
Itse pelissä Bluesia ei viitsinyt kiinnostaa edes vähän alusta. Matikainen kehui Bluesin aloitusta, jonka tehottomaksi jääminen kuulemma söi mehut, mutta mun mielestä Blues oli jo ensimmäisestä vaihdosta lähtien aika haluton. Huonolla jalalla liikkeellä eikä ollut keskittyminen kyllä parhaimmillaan. Liekö valmistautuminen mennyt pieleen?
Ei siinä mitään, Tappara teki näppäriä maaleja ja ansaitsi puhtaasti voittonsa, mutta kyllä sen puolesta vähän harmittaa, sillä ei Tapparakaan nyt kovin hyvin pelannut eli ihan voitettavissa tämä peli oli. Sen verran heikosti Tappara puolusti omaa maalin edustaansa ja keskikaistaansa, että viime otteluiden liikkeellä ja intesiteetillä se olisi ollut varmasti lyötävissä; etenkin kun Lehtokin sylki kaiken eteensä.
Nyt Blues kaatui kuitenkin omaan heikkoon päiväänsä. Se ei tosin saa viedä Tapparan voitolta arvoa, sillä kaikesta päätellen Tapparalla oli tänään kaikin puolin onnistunut päivä, kuten Uraman joukkueilla yleensä tähän aikaan kaudesta tuppaa olemaan.