Taipuu vaan ei taitu
Andy, se taitaa olla niin että perinteistä jouduttiin nyt vähän poikkeamaan. Katsos kun perinteenä on voittaa KooKoo finaalissa puhtaasti, mutta kun tällä kaudella on uusi ja tärkeämpi perinne jonka mukaan sarjat on lopetettava vähintäänkin kolmen ottelun voittoputkeen. No, finaalin kunniaksi otetaankin neljä voittoa perätysten.
Nojoo (niin kuin Pennanenkin sanoisi), mennään asiaan. Tänään nähtiin Kalevankankaalla taktisesti niin hienoa kiekkoa, että Jalosen Jukallakin olisi tullut lusikallinen housuun. Saati P.Sihvosella. Liike oli KooKoota parempaa alkusekunneista päätössummeriin, ja tämä antoi mahdollisuuden ottaa haltuun se kuuluisa vallan väline. Ekassa erässä, kun paine oli pahinta, KooKoo tyytyi ainoastaan luopumaan kiekosta. Toisessa erässä KooKoo yritti ottaa kiekkokontrollin väkisin itselle, mutta Jukurien loistava karvaus teki tälle noin viidessä minuutissa lopun. Sitten mentiin taas Jukurien ehdoilla.
Pelin alla oltiin paria poikkeusta lukuunottamatta koko ajan, ja KooKoon merkittävät maalipaikat ottelussa tasaviisikoin olivat noin 1-3. Nämä Setänen otti varmasti/ei niin varmasti. Otti kuitenkin. Jukureilla pari läpiajoa, muutama kaksykkönen ja useampia kolmekakkosia. Kaikki loistavan rytmityksen aikaansaannosta. Sanoisin Jukurien maalipaikkojen tasakentällisin pyörineen siinä 8-10 tietämillä. Ylivoima tehokasta.
Yksilöt toistensa perään tekivät loistavan tasonnoston. Laakkonen, Purolinna, Hyvärinen, Pablo, Laine, Forsström, Vaarasuo, koko ykköskenttä, Setänen... Noh, kaikki. KooKoo yritti kaikkensa, uskoo muut mitä tahansa. Rämö suli lopussa, tai oikeastaan paloi. Sen verran kuumana kävi.
SarvisClub veti kauden parhaan esityksensä, ja KKP luonnollisesti vielä "yhden" napsun paremman. Faniryhmät teki tästä hienon tapahtuman. Lopussa toki leikkasi (tuttuun tapaan) KKP:llä kiinni; Pablon pyssy taisi olla pojille lopulta vähän liikaa.
No mut hei! Jukurit on alkanut pelaamaan, maanantaina pelaa varmasti myös KooKoo, kun kerta tänään eivät jaksaneet. Hieno tapahtuma siis luvassa sinnekin, ja nyt mullakin on ne tunteet mitkä Kouvolassa jo aiemmin: jännitys ja odotus. Uskallan jo unelmoida.