Pohdiskelua/kysymys ulkoisten levytyyppien kestävyydestä, SSD vs perinteinen pyörivä magneettinen HD. Käyttötapaus tarkemmin: AI-mallin koulutus, jolloin dataa luetaan levyltä jatkuvalla syötöllä tyyliin kellon ympäri mutta ei tietenkään joka päivä. Datat ovat irrallisissa pikkutiedostoissa, joskin tuolla lienee lähinnä merkitystä access-nopeudelle. (Toki yksi iso tiedosto olisi nopeampi lukea.)
No, tuossa käytössä vuodesta 2019 ollut 2 teran Seagate HD, jolla datat olivat, kosahti sitten viimein tuossa pari viikkoa sitten. Ensin tuli CRC-virheitä, sitten ei pystynyt enää ollenkaan lukemaan tiedostoja. Testasin myös toisessa koneessa, mikä vahvisti, että rikki on. Käyttiksen levynkorjausohjelmatkin heittivät kädet pystyyn, ei pystynyt korjaamaan, oli liian sökö.
No eipä siinä mitään, datoista kyllä löytyy backupit. Muutaman viikon opiskelut tosin menivät hukkaan, kun malli myös seivattiin samaan asemaan.
Mutta sitten ryhdyin pohtimaan, olisiko SSD ehkä sittenkin parempi (kestävämpi) levytyyppi tähän käyttötapaukseen. Lukutoimintoa tehdään koko ajan, kirjoitus vain kerran tunnissa, kun muistissa olevan AI-mallin tilanne seivataan levylle (voi laittaa seivaamaan useamminkin, mutta ei ole osoittautunut tarpeelliseksi, kun collapseja tulee erittäin harvoin ja olen jo oppinut haistamaan, millaiset datat sen todennäköisimmin triggeröivät).
Perinteisellä HD:llähän tämä tarkoittaa sitä, että levy pyörii nonstop niin kauan kuin mallin koulutus on käynnissä. Ihmekö siinä, jos moottorilla tulee joskus kilometrit täyteen.
Olisiko SSD sittenkin parempi formaatti tähän käyttöskenaarioon? SSD:n heikkoushan on siinä, että yksittäiset komponentit pystyvät vaihtamaan tilaansa vain rajatun määrän eli "kuluvat" käytössä, mutta tuo rajoittaa lähinnä kirjoitusta. Kuinka hyvin SSD kestää nonstop-lukutoimintoja vs pyörivä levy? Tietoa, kokemusta, arvauksia?
www.kyberturvallisuuskeskus.fi
