En ole täysin raitis, tai oikeastaan en ole sellainen ollenkaan. Tosin pitkään olin. Taisin olla noin 22 tai 23-vuotias, kun ensimmäistä kertaa kallistin kuppia. Sekään ei tapahtunut mitenkään ykskaks, noin vajaan vuoden ajan join jotain kuohuviinia tai konjakkia silloin tällöin, jos tarjottiin. En kuitenkaan juonut itseäni humalaan. Vasta sitten vähän myöhemmin.
Koko teini-ikä meni siis ihan täysin raittiina ja "streittarina", vai miten sitä nyt sanotaan. Se oli sitä aikaa se, en välttämättä kadu, etten silloin lutrannut alkoholilla. Se ei ehkä siihen elämäntilanteeseen sopinut. Olin kieltämättä aika vannoutunut absolutisti ja kieltämättä siihen kuului hieman sellaista ylimielisyyttä erilaisia päihteitä kohtaan. Nuoruuden idealismia.
Minun mielestäni juokoon, tai olkoot juomatta, kunhan ei tee siitä asiaa, minkä perusteella kuvittelee olevansa toisia jotenkin parempi. Vituttaa suunnattomasti sellaiset absot, jotka niuhottaa ja katsoo nenäänsä pitkin niitä, ketkä juo ja esittävät itse jotain yli-ihmistä. Niin ikään vituttaa ne, jotka retostelee alkoholin kiskomisellaan ja kuinka paljon jaksaa vetää ja muutenkin ovat maailmanomistajia omasta mielestään.
Minusta on kyllä ihan hienoa se, että ei käytä alkoholia ja muita päihteitä (se ei ole helppo periaate nyky-yhteiskunnassa) ja en minä ketään kannustaisi aloittamaankaan. Juomisen ja polttamisen lopettamista taas voisin suositella, jos silmin nähden se touhu ei tee kyseiselle ihmiselle mitään hyvää.