En mitenkään ajattele, että sontamedialla olisi jotain erityistä poliittista agendaa (toki kustantajat ja päätoimittajat pääosin ovat selkeästi oikeistolaisia mutta monesti myös sentään edes arvoliberaaleja). Kysymys on kuitenkin pohjimmiltaan lähinnä puhtaasta liiketoiminnasta: halutaan huomiota ja klikkejä, rahaa. Se vain sitten parhaiten tapahtuu ensisijaisesti tunteisiin vetoamalla ja rajulla yksinkertaistamisella. Ja niiden vahvimpien tunteiden joukossa ovat suht etunenässä pelko ja viha. Toki tietysti myös paljon käytetään mm. seksiä ja hyvänolon herättämistä, mutta yhteiskunnan ja politiikan suhteen selkeästi parhaiten toimivat negatiiviset tunteet. Uhkakuvien ja pelon, vastakkainasettelun lietsominen.
Myöskin on tietty ja huomattavan yleinen persoonallisuustyyppi, mikä eniten reagoi tähän kyyniseen lietsontaan: mustavalkoisesti ajattelevat ja hyvin vaistomaisesti ja emotionaalisesti reagoivat, jyrkästi ajattelevat ihmiset. Pieninkin nyanssi sekoittaa liikaa ja on epäilyttävää, heti pitää lyödä ja lyödä lujaa. Hyökkäys tai pako, ja mieluummin se hyökkäys. Maltillisuus ja skeptisyys tuntuvat heistä vieraalta ja vaaralliselta. Minut on puolestani koulittu Helsingin yliopiston historianlaitoksella ammoisina aikoina, kun postmodernismilla ei ollut sinne juuri mitään pääsyä - sitä ihan vaistomaisesti pysähtyy ja harkitsee kaikkien viestien ja kaiken informaation äärellä, etenkin lähinnä tunteisiin vetoavan: voiko tähän luottaa, onko tämä kattavaa, onko tässä tarkoitushakuisuutta jne.
Sanoisinpa että tämä jyrkän polarisoinnin ja vähenevän dialogin aikakausi juurikin tarvitsisi tälläistä maltillista ja skeptistä harkintaa: ihan kaikissa ideologisissa leireissä. Kuuntelua ja keskustelua, nyanssien ymmärtämistä. Länsimaisuuden viholliset pyrkivät nykyaikana systemaattisesti lisäämään polarisaatiota ja heikentämään yhteiskuntiamme sisäisesti. Siinä ne käyttävät hyväkseen myös sensationalistista ja huomiotalouteen perustuvaa perinteistä mediaamme. Pyritään siis olemaan maltillisia ja skeptisiä, ihan joka suuntaan. Ei anneta vihollistemme manipuloida tunteitamme ja provosoida sisäisiä ristiriitoja. Luulenpa että täällä JA:ssa hyvinkin laajalti hyväksytään tämä viesti riippumatta siitä henkilökohtaisesta ideologiasta ja maailmankuvasta.
Myöskin on tietty ja huomattavan yleinen persoonallisuustyyppi, mikä eniten reagoi tähän kyyniseen lietsontaan: mustavalkoisesti ajattelevat ja hyvin vaistomaisesti ja emotionaalisesti reagoivat, jyrkästi ajattelevat ihmiset. Pieninkin nyanssi sekoittaa liikaa ja on epäilyttävää, heti pitää lyödä ja lyödä lujaa. Hyökkäys tai pako, ja mieluummin se hyökkäys. Maltillisuus ja skeptisyys tuntuvat heistä vieraalta ja vaaralliselta. Minut on puolestani koulittu Helsingin yliopiston historianlaitoksella ammoisina aikoina, kun postmodernismilla ei ollut sinne juuri mitään pääsyä - sitä ihan vaistomaisesti pysähtyy ja harkitsee kaikkien viestien ja kaiken informaation äärellä, etenkin lähinnä tunteisiin vetoavan: voiko tähän luottaa, onko tämä kattavaa, onko tässä tarkoitushakuisuutta jne.
Sanoisinpa että tämä jyrkän polarisoinnin ja vähenevän dialogin aikakausi juurikin tarvitsisi tälläistä maltillista ja skeptistä harkintaa: ihan kaikissa ideologisissa leireissä. Kuuntelua ja keskustelua, nyanssien ymmärtämistä. Länsimaisuuden viholliset pyrkivät nykyaikana systemaattisesti lisäämään polarisaatiota ja heikentämään yhteiskuntiamme sisäisesti. Siinä ne käyttävät hyväkseen myös sensationalistista ja huomiotalouteen perustuvaa perinteistä mediaamme. Pyritään siis olemaan maltillisia ja skeptisiä, ihan joka suuntaan. Ei anneta vihollistemme manipuloida tunteitamme ja provosoida sisäisiä ristiriitoja. Luulenpa että täällä JA:ssa hyvinkin laajalti hyväksytään tämä viesti riippumatta siitä henkilökohtaisesta ideologiasta ja maailmankuvasta.
Viimeksi muokattu: