Helena tuli taas
tänne vähän juttelemaan. Tänään on vuorossa seesteinen ja erityisen rauhallinen ja selkeästi artikuloiva Helena. Aiheena on keskustelupalstat ja julkisuus. Helenan mielestä heidän keissistään ei pitäisi keskustella, koska ihmiset eivät tunne heitä eivätkä tiedä totuutta.
Helena ei pidä sanasta julkkis. Hän ei haluaisi olla julkisuuden henkilö eikä julkisuudessa. Häntä ei kuitenkaan kiinnosta, mitä hänestä kirjoitetaan eikä hän lue keskusteluja itsestään. Häntä ei kiinnosta. Helena ihmettelee, miten ihmisillä on aikaa keskustella tästä heidän keissistään ja hänestä.
Ja sitten seuraa tilitystä, miten hänestä kirjoitetaan rumasti ja hän ei koskaan tee mitään oikein. Hän on puhunut asiasta muiden julkkisten kanssa, joista osa asuu Suomen ulkopuolella, koska täällä on niin vaikeaa ja heidät tuomitaan.
Helenan mielestä tärkeintä on se, että ihmisellä on hyvä olla itsensä kanssa. Hänellä
on hyvä olla itsensä kanssa. Jatketaan hyvyyden voimalla eteenpäin. Hän
tulee tänne juttelemaan silloin, kun hän kokee, että hänen pitää saada äänensä kuuluviin. Koska hänestä kirjoitetaan valheita ja rumasti. Pitäisi miettiä myös sitä, että nämä ihmiset, joista kirjoitetaan, on jonkun lapsia ja äitejä. Eikä pitäisi kirjoittaa mitään, kun ei tiedetä, mitä oikeasti on tapahtunut. Häntä kiusataan. Ja hyvää naistenpäivää kaikille.
Mä olen niin kauan seurannut Helenaa, että tämähän etenee johdonmukaisesti jo aiempaa kaavaa mukaillen. Hirveitä someylilyöntejä seuraa melkein aina tämä seesteinen ja rauhallinen Helena, joka keskittyy positiivisuuteen ja antaa itsestään kuvan rauhallisena ja hyvänä ihmisenä. Tätä kestää yleensä noin päivän, joskus ei sitäkään. Tosin kerran taisi olla melkein viikko, että oli kovin rauhallista eikä julkaisuja tullut juuri ollenkaan. Silloin Helena oli Minnesotassa lomalla. Ja sitten taas palataan normaaliin päiväjärjestykseen, eli räntätään raivonvallassa ja julkaistaan myrkyllisiä ja harhaisia videoita. Omia tai muiden.
Nauratti tämä Helena ei itse haluaisi olla julkisuudessa-väite. Ihmiseltä, jolla on julkinen some ja joka pahimpina päivinään tuuttaa lähes 100 viestiä ja joka on tehnyt diilin tabloid-lehden kanssa, en ehkä ihan tällaista odottaisi. Mutta Helenan kohdalla voin tämän ymmärtää, koska Helena ei ole niin kuin muut. Helenaa harmittaa nyt kovasti, kun kaikki on mennyt perseelleen ja julkinen käsitys hänestä on muuttunut enemmistön silmissä täysin. Julkisuutta kun ei edelleenkään voi hallita. Ei edes Helena Koivu. Helena kertoo, ettei seuraa keskusteluja itsestään, mutta tämäkin on valhe. Helena seuraa ja aivan varmasti myös itse osallistuu keskusteluihin, useammalla palstalla. Tosin tuskin täällä.
Vika on luonnollisesti kaikissa muissa paitsi Helenassa itsessään. Helena on hyvyyden ja oikeuden asialla. Helenaa on kohdeltu väärin ja epäoikeudenmukaisesti, Helenaa kiusataan. Näin siis Helena ajattelee omassa päässään. Helenan seuraajien ylivoimainen enemmistö ajattelee täysin päinvastoin. Se ei ole kiusaamista, jos hänen itsensä esiin nostamista asioista keskustellaan ja ne hänen selkeästi väärät toimintatapansa tuomitaan. Jos Helena ei itse toisi asioitaan julkisuuteen, mitä keskusteltavaa meillä edes olisi, koska Mikko ei edelleenkään tuo mitään asioita julkisiksi. Mikon ainoat kommentit julkisuudessakin olivat seurausta Helenan vuosia kestäneestä mustamaalauskampanjasta ja niille olikin tilausta. Mutta ei Mikkokaan Helenaa
haukkunut, päinvastoin.
Helena elää edelleen jossain rinnakkaistodellisuudessa, mutta saattaa olla, että nyt kun hänen kulissinsa ovat kaatuneet, hän on ymmärtänyt jotain. Mutta se ymmärtäminenkään ei kohdistu samoihin asioihin kuin muilla. Aiemmin tänään Helena jakoi kuvatekstin:
Some things are better left unsaid. But yoy know me, I'm going to say it anyways.
Kuvan yhteyteen Helena oli kirjoittanut oman lausuntonsa:
"I get this a lot... They say some things are better left unsaid... but I'm saying it anyway. Sorry, not sorry. This is me. Take it or leave it".
Infantiilia uhoamista tuokin oma lisäys. Mihin tämä Helenan oma valinta on hänet johtanut? Hän on yksinään ex-miehensä kesähuvilan vierastalossa seuranaan vain someseuraajat. Jos hän aidosti kokee, että hänellä on hyvä olla itsensä kanssa, kuten väittää, onko hänen tavoitteensa siis ollut koko ajan jäädä yksin? Helenalla ei tunnu enää olevan mitään muuta kuin itsensä ja oma taistelunsa. Joka on täysin tuhoon tuomittu. Kun Helenan vaihtoehdot ovat
take it or leave it, aika moni on valinnut jälkimmäisen. Living the dream? I highly doubt it.
En edelleenkään ole koskaan omin silmin todistanut toista samanlaista ihmistä kuin Helena. Eikä varmasti ole moni muukaan. Mutta tämänkin asian Helena ottaa väärin. Helenan mielestä tämä vain todistaa sen, että hän on niin kovin erityinen. Helenalle se on voimaannuttavaa, muille vastenmielistä.