Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että Otaniemi Oxen palasi vuoden tauon jälkeen kultakantaan! Finaalimatsin kulku oli kuin Oxenin koko kausi typistettynä, kun maanantaista lauantaihin oltiin tappiolla välillä selvästikin, mutta niin vain homma kääntyi viimeisellä kierroksella voitoksi. Tilanne oli ennen viimeisiä pelejä Sisulle 9-6, mutta jo silloin pidin voittoa todennäköisempänä kuin tappiota, kun tiesin torjuntojen kääntyvän varmuudella Otaniemeen ja kenttäpelaajillani oli enemmän pelejä edessä kuin vastustajan vastaavilla usean kategorian ollessa joko tasan tai lähes tasan. Lopulta matchup päättyi 8-6, kun sekä Jets että Pens voittivat ottelunsa ja pelaajani jäähyilivät yhteensä 10 minuutin edestä tehopinnojen mentyä tasan.
Ketään yksittäistä pelaajaa ei joukkueesta oikein voi finaaliviikon MVP:ksi nostaa, kun onnistumiset jakautuivat aika tasaisesti kautta linjan. Koko kautta ajatellen arvokkain pelaaja oli Connor Hellebyuck, jota ilman Oxenin kausi olisi saattanut päättyä jo ennen playoffeja. Hän oli myös takuumiehenä kahdella ensimmäisellä playoffkierroksella ja nappasi finaalissakin kaksi voittoa, vaikka pelit muuten menivätkin normaalitasoa heikommin. Pandaloordien kanssa tehty treidi osoittautui siis lopulta erinomaiseksi, vaikka McJeesuksesta luopuminen luonnollisesti kaupantekohetkellä kirpaisikin. Kenttäpelaajista voi kausitilastoissa nostaa esille John Tavaresin, Jakub Voracekin, PK Subbanin sekä Jake Muzzinin. Ko. nelikko oli erittäin tehokas ja vastasi leijonanosasta Oxenin tehoja etenkin ylivoimalla. Sam Reinhart ansaitsee myös kunniamaininnan kevätkauden osalta; jossain vaiheessa olin jo melkein heittämässä häntä waivereihin, kun tehot olivat hukassa, mutta onneksi olin hänen suhteensa kärsivällinen.
Kiitoksia kaikille kaudesta, ensi vuonna yritetään sitten puolustaa mestaruutta vähän paremmalla menestyksellä kuin edelliskerralla!