Onnea tosiaan kaikille kahdeksan joukkoon päässeille! Omaksi kohtaloksi jäi lopulta sija 12, vaikka välillä viivan yläpuolella tulikin keikuttua. Kaiken kaikkiaan kausi meni paremmin, kuin mitä draftin jälkeen rosterilta odotin. Loppukiri jäi kuitenkin pahasti torsoksi, kun viimeisellä kierroksella joukkueen hyökkääjistä oli käytännössä koko terävin kärki (Datsyuk, Okposo, Oshie, Saad) vähintään yhden pelin verran sivussa. Playoff-paikka olisi tosin vaatinut 7 pinnaa enemmän ja oikeastaan vain syötöt ja YV-syötöt olisin noilla kavereilla voinut kääntää edukseni, joten tuskin paikka auringossa olisi terveellä joukkueellakaan auennut.
Kuten mainitsin, pahimmat virheet tuli tehtyä jo draftissa. Varsinaisia ylisuorittajia joukkueeseen päätyi kokonaista 2 kappaletta (Okposo & Ward), mutta alisuorittajia sitten sitäkin enemmän. Nyt kun kausi on paketissa, niin pelaajakohtainen arvio varausjärjestyksessä lienee paikallaan:
1. Pavel Datsyuk: Heti ensimmäinen varaus oli todellinen huti, Datsyuk oli jo ennen loukkaantumiskierrettään kuin varjo entisestään ja väläytteli oikeastaan vain aivan alkukaudesta. 5½
2. Nicklas Bäckström: Ruotsin Nicke pelaa pisteiden valossa parasta kauttaan neljään vuoteen, mutta karmiva +/- laskee osakkeita jonkin verran. Lisäksi pinnat tapaavat tulla ryppäissä, joka tällaisessa liigassa voi olla joko siunaus tai kirous. Kaiken kaikkiaan aika odotettu panos, joten 8+
3. Zach Parise: Maalipyssyksi hankittu Parise ei pelannut Oxenissa kuin kuukauden, jonka jälkeen kohtalona oli treidi hyökkäyksen leveyden parantamiseksi. Lyhyen Oxen-uransa aikana Parise pelasi odotusten mukaisesti eli hänellekin 8+
4. Jonas Hiller: Tarkoitus oli napata hieman varmempi ykkösveskari, mutta lopulta jäljellä oli omalla vuorolla enää Hiller, kun tähtäimessä ollut Halak meni kahta vuoroa aiemmin. Hillerin esitykset vaihtelivat laidasta laitaan; voittoja toki tuli hyvän joukkueen takana, mutta etenkin torjuntaprosentti oli välillä luvattoman heikko. Tilastot ovat koko kaudelta hyvät, mutta epätasaisuus laskee arvosanaa. 8
5. Zdeno Chara: Bostonin pakkikolossi urakoi edelleen järjettömiä minuuttimääriä, mutta uhkasi jäädä alkukaudella melkoiseksi flopiksi (ensimmäiset 22 peliä 3+4). Seuraavat 46 peliä ovatkin sitten tuottaneet tehot 13+14 eli mies on parantanut osakkeitaan. Laukauksia ja taklauksia Charalta on tullut totuttuun tahtiin. Silti kehnon alkukauden myötä lievä pettymys, 7½
6. Jordan Staal: Isokokoisen laituristatuksen sentterin piti olla kova luu, mutta tehot hukkuivat tynkäkauden jälkeen johonkin. Taklauksia ja aloituksia tuli paljon, mutta kohtalona oli lopulta treidi hyökkäystehojen puuttuessa. Odotuksiin nähden selvä pettymys, 7-
7. Niklas Kronwall: Detroitin kausi on ollut loukkaantumisten myötä melkoista vuoristorataa, mutta Kronwall on ollut enimmäkseen terveenä ja tuonut roppakaupalla YV-tehoja. Laukauksia ja taklauksia olisin kaipaillut hieman enemmän, mutta kokonaispaketti oli aika lähellä sitä mitä odotin: 8
8. Brent Seabrook: Pakkeja tuli varattua liikaa ja liian aikaisin. Niinpä Seabrookin kohtalona oli kauppatavaraksi joutuminen jo pari viikkoa kauden alkamisesta. Lyhyen Oxen-uransa aikana Seabs toi laukauksia, taklauksia, blokkeja sekä pari pinnaa eli odotettu suoritus myös häneltä: 8
9. Brian Elliott: Toinen Blues-veskareista päätyi lopulta Otaniemeen - harmittavasti vain se, jonka kohtaloksi jäi availla luukkua. Elliott pelasi useimmiten hyvin, kun vain pääsi pelaamaan. Odotin n. 40% starteista ja toteutuma on ollut 30% luokkaa eli hieman on jääty tavoitteesta. Lisäksi starteista aika moni tuli joulu-tammikuussa ja muuten on ollut hiljaisempaa. Odotettua pienemmän vastuun vuoksi lievä pettymys: 7½
10. Dan Girardi: Pelasi Seabrookin tavoin Otaniemessä vain pari viikkoa ollen koko Rangersin tavoin alkukaudesta paha pettymys. 6+
11. Brian Bickell: Erinomaiset playoffit, muhkea jatkosoppari ja kauden aloitus Hawksin ykkösessä; odottelin Bickellistä yhtä draftin parhaista ryöstöistä, mutta sainkin yhden pahimmista pettymyksistä. Tie kävi nopeasti nelosketjuun ja sitä myötä pudotus vapaisiin oli edessä. 5-
12. Luke Schenn: Phillyn surkea alkukausi kulminoitui Schennissä ja hän istui välillä kehnojen esityksien vuoksi jopa syömässä poppareita. Kohtaloksi koitui lopulta olla osa Parise-treidiä. Oxenille Schenn toi lähinnä taklauksia eikä juurikaan muuta - selvä pettymys ja 6+
13. Kyle Okposo: Vaikka drafti kokonaisuutena olikin surkeasta seuraava, niin pari valopilkkuakin sinne mahtui. Okposo laittoi Tavaresin rinnalla kaikki henkilökohtaiset ennätykset uusiksi ja jatkoi vahvaa menoa myös JT:n loukkaannuttua. Voitti Oxenin sisäisen pistepörssin ja oli Higginsin jälkeen ahkerin laukoja. Varausvuoroon suhteutettuna arvosana täysi 10, ensi vuonna mennee n. 10 kierrosta aiemmin.
14. Lee Stempniak: Perusvarma suorittaja Calgarystä aloitti hyvin, mutta loukkaantui lokakuun lopussa. Paluun jälkeen 29 peliä tehoin 2+3 ja niissä n. miinus miljoona. Tammikuun puolivälissä löysi jyvän uudelleen ja deadlinellä siirto Pensiin Crosbyn rinnalle nosti ymmärrettävästi arvoa. Kaksijakoinen kausi ja pahasti pakkasella oleva teholukema painavat kokonaisarvosanan kuitenkin pettymykseksi: 6½
15. Jarret Stoll: Oxenin luottomies aiemmilta vuosilta toisissa liigoissa tuli jälleen napattua mukaan rinkiin. Tehot tippuivat merkittävästi aiemmista vuosista, mutta aloituksia, taklauksia ja blokkeja tuli totuttuun tahtiin. Perusvarma suorittaja, mutta hyökkäyspään hiipumisen myötä lievä pettymys: 7+
16. Valeri Nichushkin: Dallasin tulokashyökkääjä oli melkoinen villi kortti; taidot olivat toki tiedossa, mutta sopeutumisesta NHL:ään ei ollut mitään hajua. Alkukausi oli tukkoinen ja tipautinkin miehen waivereihin - hieman liian aikaisin. Löysi vireen marras-joulukuussa, mutta on nyt taas vaipunut harmaaseen massaan. Oxen-aikanaan ei tuonut joukkueeseen juuri mitään, joten 6-
17. Matt Frattin: Toinen voimahyökkääjä, jolle odottelin tältä kaudelta läpimurtoa. Aloitti kauden Kingsin kakkosketjussa Mike Richardsin rinnalla, muttei saanut mitään aikaan ja vastuu väheni. Löysi myös itsensä waivereista ennen pitkää. Arvosana 6- myös hänelle.
18. Kyle Palmieri: Pelasi tynkäkauden hyvin ja oli kauden alkuarvioissa yksi kandidaatti Getzlafin ja Perryn laidalle. Kauden alku oli kuitenkin takkuinen ja peliaika pyöri 10 minuutin hujakoilla. Tätä en kauaa katsellut, vaan waiversit kutsuivat myös Palmieria. Taso nousi merkittävästi joulun tienoilla ja Palmieri olisi ollut siinä vaiheessa ihan kelpo vahvistus joukkueeseen. Oxen-aika oli kuitenkin surkea ja siitä arvosanaksi 6
19. Josh Gorges: Blokkikoneeksi hankittu Gorges toikin ko. merkintöjä kasapäin, mutta ei sitten juuri mitään muuta. Sai tehdä kauden puolivälin tienoilla tilaa muille pakeille. Suoritus kuitenkin linjassa odotuksiin eli 7½
20. Andrew Cogliano: Aloitti vaihtelevasti ja siirtyi Parise-kaupassa muualle. Tämän jälkeen heti 4 pelin maaliputki ja muutenkin parempia otteita kuin Otaniemessä. Harmittaa että päästin täytemiehenä menemään, olisi ollut maaleille käyttöä. Ennen treidiä oli kuitenkin lievä pettymys: 7
21. Peter Budaj: Nappasin Budaj'n kolmosmokeksi, jotta saisin muutaman täsmästartin sieltä täältä. Mies ei kuitenkaan ehtinyt pelata Oxenissa peliäkään ennen Chad Johnsonin nostoa vapaista. Ei arvosanaa
22. Joel Ward: Okposon ohella ainoa selkeä ylisuorittaja ennakko-odotuksiin nähden. Pelasi jo tynkäkaudella ajoittain todella hyvin, mutta tällä kaudella miehelle selkeästi uran paras kausi. 22 maalia on kutakuinkin tuplat ennakko-odotuksiin nähden. Plussaa vielä tehokkuudesta ylivoimalla sekä Oxenin hyökkääjien blokkitilaston voitosta. 10-
23. Guillaume Latendresse: Tryout-arpa, josta jäi luu käteen kun soppari Coyotesiin jäi haaveeksi. Ei pelattuja pelejä, joten ei arvosanaa.
Kokonaisarvosana draftista olisi ehkä tuollaista 6+ - 6½:n luokkaa eli ei ihan putkeen mennyt. Treideistä Mirasanen kanssa tehdyn Parise-blockbusterin ottaisin mielellään takaisin, mutta kahteen muuhun olen näin kauden jälkeenkin tyytyväinen. Vapaista löytyi kauden mittaan - kuten olettaa sopii - sekä hittejä että huteja. Kokonaisuutena joukkue kuitenkin vahvistui kauden mittaan, eli draftin jälkeiseen tekemiseen olen kohtalaisen tyytyväinen. Ensi kaudella täytyy hoitaa siis varaukset vähän paremmin, ettei mitään radikaaleja muutoksia tarvitse alkaa heti kärkeen tekemään.
Kuten mainitsin, pahimmat virheet tuli tehtyä jo draftissa. Varsinaisia ylisuorittajia joukkueeseen päätyi kokonaista 2 kappaletta (Okposo & Ward), mutta alisuorittajia sitten sitäkin enemmän. Nyt kun kausi on paketissa, niin pelaajakohtainen arvio varausjärjestyksessä lienee paikallaan:
1. Pavel Datsyuk: Heti ensimmäinen varaus oli todellinen huti, Datsyuk oli jo ennen loukkaantumiskierrettään kuin varjo entisestään ja väläytteli oikeastaan vain aivan alkukaudesta. 5½
2. Nicklas Bäckström: Ruotsin Nicke pelaa pisteiden valossa parasta kauttaan neljään vuoteen, mutta karmiva +/- laskee osakkeita jonkin verran. Lisäksi pinnat tapaavat tulla ryppäissä, joka tällaisessa liigassa voi olla joko siunaus tai kirous. Kaiken kaikkiaan aika odotettu panos, joten 8+
3. Zach Parise: Maalipyssyksi hankittu Parise ei pelannut Oxenissa kuin kuukauden, jonka jälkeen kohtalona oli treidi hyökkäyksen leveyden parantamiseksi. Lyhyen Oxen-uransa aikana Parise pelasi odotusten mukaisesti eli hänellekin 8+
4. Jonas Hiller: Tarkoitus oli napata hieman varmempi ykkösveskari, mutta lopulta jäljellä oli omalla vuorolla enää Hiller, kun tähtäimessä ollut Halak meni kahta vuoroa aiemmin. Hillerin esitykset vaihtelivat laidasta laitaan; voittoja toki tuli hyvän joukkueen takana, mutta etenkin torjuntaprosentti oli välillä luvattoman heikko. Tilastot ovat koko kaudelta hyvät, mutta epätasaisuus laskee arvosanaa. 8
5. Zdeno Chara: Bostonin pakkikolossi urakoi edelleen järjettömiä minuuttimääriä, mutta uhkasi jäädä alkukaudella melkoiseksi flopiksi (ensimmäiset 22 peliä 3+4). Seuraavat 46 peliä ovatkin sitten tuottaneet tehot 13+14 eli mies on parantanut osakkeitaan. Laukauksia ja taklauksia Charalta on tullut totuttuun tahtiin. Silti kehnon alkukauden myötä lievä pettymys, 7½
6. Jordan Staal: Isokokoisen laituristatuksen sentterin piti olla kova luu, mutta tehot hukkuivat tynkäkauden jälkeen johonkin. Taklauksia ja aloituksia tuli paljon, mutta kohtalona oli lopulta treidi hyökkäystehojen puuttuessa. Odotuksiin nähden selvä pettymys, 7-
7. Niklas Kronwall: Detroitin kausi on ollut loukkaantumisten myötä melkoista vuoristorataa, mutta Kronwall on ollut enimmäkseen terveenä ja tuonut roppakaupalla YV-tehoja. Laukauksia ja taklauksia olisin kaipaillut hieman enemmän, mutta kokonaispaketti oli aika lähellä sitä mitä odotin: 8
8. Brent Seabrook: Pakkeja tuli varattua liikaa ja liian aikaisin. Niinpä Seabrookin kohtalona oli kauppatavaraksi joutuminen jo pari viikkoa kauden alkamisesta. Lyhyen Oxen-uransa aikana Seabs toi laukauksia, taklauksia, blokkeja sekä pari pinnaa eli odotettu suoritus myös häneltä: 8
9. Brian Elliott: Toinen Blues-veskareista päätyi lopulta Otaniemeen - harmittavasti vain se, jonka kohtaloksi jäi availla luukkua. Elliott pelasi useimmiten hyvin, kun vain pääsi pelaamaan. Odotin n. 40% starteista ja toteutuma on ollut 30% luokkaa eli hieman on jääty tavoitteesta. Lisäksi starteista aika moni tuli joulu-tammikuussa ja muuten on ollut hiljaisempaa. Odotettua pienemmän vastuun vuoksi lievä pettymys: 7½
10. Dan Girardi: Pelasi Seabrookin tavoin Otaniemessä vain pari viikkoa ollen koko Rangersin tavoin alkukaudesta paha pettymys. 6+
11. Brian Bickell: Erinomaiset playoffit, muhkea jatkosoppari ja kauden aloitus Hawksin ykkösessä; odottelin Bickellistä yhtä draftin parhaista ryöstöistä, mutta sainkin yhden pahimmista pettymyksistä. Tie kävi nopeasti nelosketjuun ja sitä myötä pudotus vapaisiin oli edessä. 5-
12. Luke Schenn: Phillyn surkea alkukausi kulminoitui Schennissä ja hän istui välillä kehnojen esityksien vuoksi jopa syömässä poppareita. Kohtaloksi koitui lopulta olla osa Parise-treidiä. Oxenille Schenn toi lähinnä taklauksia eikä juurikaan muuta - selvä pettymys ja 6+
13. Kyle Okposo: Vaikka drafti kokonaisuutena olikin surkeasta seuraava, niin pari valopilkkuakin sinne mahtui. Okposo laittoi Tavaresin rinnalla kaikki henkilökohtaiset ennätykset uusiksi ja jatkoi vahvaa menoa myös JT:n loukkaannuttua. Voitti Oxenin sisäisen pistepörssin ja oli Higginsin jälkeen ahkerin laukoja. Varausvuoroon suhteutettuna arvosana täysi 10, ensi vuonna mennee n. 10 kierrosta aiemmin.
14. Lee Stempniak: Perusvarma suorittaja Calgarystä aloitti hyvin, mutta loukkaantui lokakuun lopussa. Paluun jälkeen 29 peliä tehoin 2+3 ja niissä n. miinus miljoona. Tammikuun puolivälissä löysi jyvän uudelleen ja deadlinellä siirto Pensiin Crosbyn rinnalle nosti ymmärrettävästi arvoa. Kaksijakoinen kausi ja pahasti pakkasella oleva teholukema painavat kokonaisarvosanan kuitenkin pettymykseksi: 6½
15. Jarret Stoll: Oxenin luottomies aiemmilta vuosilta toisissa liigoissa tuli jälleen napattua mukaan rinkiin. Tehot tippuivat merkittävästi aiemmista vuosista, mutta aloituksia, taklauksia ja blokkeja tuli totuttuun tahtiin. Perusvarma suorittaja, mutta hyökkäyspään hiipumisen myötä lievä pettymys: 7+
16. Valeri Nichushkin: Dallasin tulokashyökkääjä oli melkoinen villi kortti; taidot olivat toki tiedossa, mutta sopeutumisesta NHL:ään ei ollut mitään hajua. Alkukausi oli tukkoinen ja tipautinkin miehen waivereihin - hieman liian aikaisin. Löysi vireen marras-joulukuussa, mutta on nyt taas vaipunut harmaaseen massaan. Oxen-aikanaan ei tuonut joukkueeseen juuri mitään, joten 6-
17. Matt Frattin: Toinen voimahyökkääjä, jolle odottelin tältä kaudelta läpimurtoa. Aloitti kauden Kingsin kakkosketjussa Mike Richardsin rinnalla, muttei saanut mitään aikaan ja vastuu väheni. Löysi myös itsensä waivereista ennen pitkää. Arvosana 6- myös hänelle.
18. Kyle Palmieri: Pelasi tynkäkauden hyvin ja oli kauden alkuarvioissa yksi kandidaatti Getzlafin ja Perryn laidalle. Kauden alku oli kuitenkin takkuinen ja peliaika pyöri 10 minuutin hujakoilla. Tätä en kauaa katsellut, vaan waiversit kutsuivat myös Palmieria. Taso nousi merkittävästi joulun tienoilla ja Palmieri olisi ollut siinä vaiheessa ihan kelpo vahvistus joukkueeseen. Oxen-aika oli kuitenkin surkea ja siitä arvosanaksi 6
19. Josh Gorges: Blokkikoneeksi hankittu Gorges toikin ko. merkintöjä kasapäin, mutta ei sitten juuri mitään muuta. Sai tehdä kauden puolivälin tienoilla tilaa muille pakeille. Suoritus kuitenkin linjassa odotuksiin eli 7½
20. Andrew Cogliano: Aloitti vaihtelevasti ja siirtyi Parise-kaupassa muualle. Tämän jälkeen heti 4 pelin maaliputki ja muutenkin parempia otteita kuin Otaniemessä. Harmittaa että päästin täytemiehenä menemään, olisi ollut maaleille käyttöä. Ennen treidiä oli kuitenkin lievä pettymys: 7
21. Peter Budaj: Nappasin Budaj'n kolmosmokeksi, jotta saisin muutaman täsmästartin sieltä täältä. Mies ei kuitenkaan ehtinyt pelata Oxenissa peliäkään ennen Chad Johnsonin nostoa vapaista. Ei arvosanaa
22. Joel Ward: Okposon ohella ainoa selkeä ylisuorittaja ennakko-odotuksiin nähden. Pelasi jo tynkäkaudella ajoittain todella hyvin, mutta tällä kaudella miehelle selkeästi uran paras kausi. 22 maalia on kutakuinkin tuplat ennakko-odotuksiin nähden. Plussaa vielä tehokkuudesta ylivoimalla sekä Oxenin hyökkääjien blokkitilaston voitosta. 10-
23. Guillaume Latendresse: Tryout-arpa, josta jäi luu käteen kun soppari Coyotesiin jäi haaveeksi. Ei pelattuja pelejä, joten ei arvosanaa.
Kokonaisarvosana draftista olisi ehkä tuollaista 6+ - 6½:n luokkaa eli ei ihan putkeen mennyt. Treideistä Mirasanen kanssa tehdyn Parise-blockbusterin ottaisin mielellään takaisin, mutta kahteen muuhun olen näin kauden jälkeenkin tyytyväinen. Vapaista löytyi kauden mittaan - kuten olettaa sopii - sekä hittejä että huteja. Kokonaisuutena joukkue kuitenkin vahvistui kauden mittaan, eli draftin jälkeiseen tekemiseen olen kohtalaisen tyytyväinen. Ensi kaudella täytyy hoitaa siis varaukset vähän paremmin, ettei mitään radikaaleja muutoksia tarvitse alkaa heti kärkeen tekemään.