Kuinka moni valmentaja onkaan saanut paskaa niskaansa vuosikausia ihmisiltä (jotka ei ole päivääkään valmentanut), kunnes ovat löytäneet tiensä tai paikkansa. Kyllä sitä itsekin tähän monesti alentuu. Sitten vielä tarvitsee joukkueen, jolla on realistista menestyä. Valmentaja ei ole mikään taikuri, joka yhtäkkiä saa pelaajistaan parempia potenssiin x. Siinä välissä niillä pelaajilla on ollut useita valmentajia, joko hyviä tai vähemmän hyviä. Tapoja, joita ei korjata noin vain. Tottumus tiettyyn rooliin, vaikka kykyjä olisi muuhunkin.
Tuo turnausvalmentaminen on samalla haastavinta ja helpointa mitä koutsi voi tehdä. Joskus palaset loksahtavat kohdalleen, saat kasattua loistavan joukkueen hyvästä ikäluokasta ja nimi on pokaalissa ikuisesti, ja mitäs Suomen kansa rakastaa enemmän kun jääkiekon maailmanmestaria. Sitten taas jos homma ei pelitä niin kurssin kääntäminen on siinä ajassa vaikea juttu.
Hieno esimerkki yllä. Reittejä on monia. Ja lopputulemia. On divarikiekkoilija Jukka Jalosia, melkeen suomenmestari Mika Toivolaa, ja ties mitä, mutta tie jo Liigaan on ihan helvetillisen työn takana eikä se vahingossa tule.
Jotkut saavat valmennuspaikkansa pelaajauriensa takia, mutta siinä kyllä huomaa että ei sitä opi pelaamalla. Lämsän kohdalla porukkaa varmasti hiertää tämä Westerlundin suosikkipojan rooli, mutta Erkkakaan ei hirveän huono ole noissa hommissa..