Jälkiviisastelu on aina mukavaa ja siksipä sorrun siihen nyt itsekin:
Jos Pulliaisella ja Jerellä olisi ollut yhtään järkeä päässä, keväällä tai sairaalareissun jälkeen Jere olisi astunut julkisuuteen ja ilmoittanut, että on pelit pääsarjatasolla on ainakin toistaiseksi pelattu. Mutta mikäli tarpeeksi kiinnostavia tarjouksia ilmaantuu, jatko on yhä mahdollinen. Samalla olisi voitu sanoa muutama muukin sana tulevaisuudesta, tyyliin: "On aika miettiä elämää uran jälkeen" ja muuta diibadaabaa. Tällä olisi aivan varmasti nostettu Jeren julkisuuskuvaa ja annettu signaalia myös seuroille, että muutoksen tuulet puhaltavat. Ei sitä vaatekaappia tarvitse akkainlehdissä esitellä, mutta Jere Karalahti myy lehtien lisäksi tavallaan myös itseään ja palveluksiaan jääkiekon saralla. Herraan sisältyy vain aikamoinen riski, mitä kovin moni seura ei ole näköjään valmis ottamaan. Enkä kyllä yhtään ihmettele. Samalla olisi jätetty oiva takaportti lopettaa ura edes jokseenkin pää pinnan yläpuolella, jos kiinnostusta ei tarpeeksi olisi löytynytkään, miltä juuri nyt vaikuttaa.
Myös hintalapun suhteen olisi jo tuolloin kannattanut olla hyvinkin joustava, koska yhden kauden heikompi taloudellinen toimeentulo saattaa avata mahdollisuuden muutaman seuraavan kauden vähän lihavammalle palkkapussille. Ja pelien jatkuminen pääsarjatasolla on jo Jeren uskottavuuden kannalta ensiarvoisen tärkeää. Nyt näyttää käyneen niin, että ahneella on paskainen loppu ja pelit jatkuvat alemmalla tasolla kuin oli tarkoitus. Siis jos jatkuvat sielläkään. Jere Karalahden uskottavuuden rippeet eivät ainakaan ole kohonneet näiden Pulliaisen paskanjauhamisten ansiosta.
Asioiden hoitaminen ei ole kovin vaikeaa, jos on ammattitaitoa, halua ja valmis hyväksymään tietyt tosiasiat. Julkisuutta on mahdollisuus käyttää järkevästi oman etunsa ajamiseksi. Jerellä olisi tämäkin keino ollut käytettävänään, mutta sen sijaan hommat on hoidettu vähän sinne päin ja menty siitä, mistä aita on matalin.
Sinänsä hyväksyn Jeren vaikenemisen julkisuudessa ja pidän sitä ihan hyvänäkin ratkaisuna. Mutta työnsaannin kannalta se ei ehkä sittenkään ole ollut se oikea ratkaisu. No, ehkäpä me saamme syksyllä uutisia, missä Kai Merilä ja Jere K. alkavat työstää yhdessä ensiksi elämänkertaa ja sitten dokumenttia... Kirjalle varmaan kysyntää olisikin, mutta toivottavasti sen kirjoittaisi joku oikea kynäseppo. Toisaalta, kai se Penakin kirjoittaa osaisi, faksata nyt ainakin...
