En havainnut haastateltavassa hermostuneisuuden merkkejä. Päin vastoin, Jere tuntui nauttivan tilanteesta (olisiko muuten suostunutkaan haastatteluun).
Ikäväkseni havaitsin, että suoriin kysymyksiin ei tullut suoria vastauksia. Ja siitä vedin omat johtopäätökseni.
Kuitenkin sanon, että vaikka kiva olisi nähdä Jeren tekevän mahdottomasta mahdollisen, olen edelleen pessimistinen onnistumisen suhteen. Jotenkin jäi sellainen kuva, että Jere ei enää olisi edes oikein tosissaan.
Vahinko, jos näin on. Jos taas olen väärässä, olen sitä ihan mielelläni!
Voi olla, että olen väärässä. Kuitenkin olin aistivinani, että Jere haluaisi hikipisaroiden valuvan pitkin kasvoja tuonkin haastattelun aikana. Voisi sipaista visiiriä ja tiukan kysymyksen tullessa, voisi ottaa askeleen kumimatolla kohti pukuhuonetta. Haastatelu sinänsä meni hyvin, mutta jotain tuttua Jerestä jäi puuttumaan. Jotain miehestä on jäänyt ehkä Leivonmäen korkeuksille lennolla Ouluun?
Viimeksi muokattu: