Tapaus Karalahtea on kyllä kiittäminen siitä, että se on avannut oikeusvaltion käsitteen monelle jatkoaikalaiselle.
Jos saisimme lehdestä lukea, että aiemminkin huumerötöksistä kiinni jäänyt, raha-asiansa levottomilla elämäntavoillaan sotkenut mies huijaa kaveriltaan 10 000 euron lainan valehdellen rahojen menevän duuniasioiden järjestämiseen ja lyö nämä rahat samoin tein huumerikollisiksi tietämiensä veijareiden kouraan, valtaosa jatkoaikalaisista olisi valmis siltä seisomalta tuomitsemaan yleisen elämänkokemuksen perusteella moisen miehen syylliseksi huumekaupan rahoittamiseen. Voisipa moni myös louskuttaa siitä, että vaivainen ehdollinen tuomio moiselle äijälle on jälleen uusi todiste siitä, että maamme oikeuslaitos on henkisten kukkahattutätien hallussa.
Nyt, kun kyseessä on Karalahti, eivät asiat olekaan niin yksinkertaisia. Tätä kehitystä on tervehdittävä ilolla. Ehkäpä nämä Karalahtea vastaan esitettyjä todisteita epäilevät jatkoaikalaiset innostuvat vielä johdonmukaisesti puolustamaan muitakin "ennalta tuomittuja", vaikka nämä olisivat huippujääkiekkoilijan statuksen sijaan lähinnä syrjäytyneitä ressukoita. Toimiva, kriittinen kansalaiskeskustelu oikeuslaitoksen toiminnasta ja päätöksistä on saatu näin Jatkoajassakin eteenpäin, ja harvassa ovat ne jatkoaikalaiset, jotka enää syyllistyvät ihmisten pikaiseen tuomitsemiseen vain sillä huteralla perusteella, että "niin on jos siltä näyttää".
Olkaamme tästä siis kiitollisia Karalahdelle, jonka tällä hetkellä läpikäymä kujanjuoksu kiirastulessa on antanut jatkoaikalaisille mahdollisuuden kasvattaa ymmärrystään ihmisyyden ulottuvuuksista. Tähän samaan ei muutamakaan kansalaistaidon oppitunti kykenisi.