Jackie Moon
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Vihreet ja punaset.
Elikkäs mitä läheltä piti tilanteita teille on sattunut? Siis eli just ja just tai hirveällä säkällä tullut selvittyä pahasta onnettomuudesta. Pianon tippuminen olkapäätä hipoen jostain korkealta olisi ehkä kaikista kovin tarina...
Itselläni oli elämänkaareni pahin paikka tossa reilut toistakytä vuotta sitten. Paikkana semmoinen hivenen mutkainen, pitkä ja jyrkähkö asvalttinen alamäki, joka alhaalla jatkuu hiekkatienä eteenpäin ja asvalttitie kääntyy erään rakennuksen pihaan. Eli otollinen paikka junnuna käydä kisailemassa kenen mopo kulki lujiten.
Sitten olikin tullu aika hommata kevari kun toiset ajeli vielä viritetyillä skoottereillaan. Eräänä päivänä päätimme mennä kyseiseen mäkeen ottaan kisat että kuka on alhaalla ekana. Itsellenihän ei voittajasta ollut alunperinkään mitään epäselvää, (köh köh), viritettynä kevari kulki kiitettävästi eikä silloin ollut mm. nykyisiä rajoituksia/rajoittimia niissä. Noh, sitten löysimme itsemme mäen päältä ja kisa oli valmis alkamaan. Molemmat lähti täysiä ja muutaman metrin jälkeen olinkin odotetussa johdossa. Skootterin vittumainen ininä jäi taakse ja päätin sitten ylpeänä vedellä oikein reilulla erolla voittoon. Tietysti vetelin muna-asennossa koko mäen maksimaalista vauhtia keräten, enkä sen kummemmin eteenpäin kätsellut kun tuttu ja hiljainen paikka oli kyseessä. Aivan täysiä koko ajan ja mittari näytti pitkälti yli 100km/h kun lähestyvä "maaliviiva" alkoi häämöttää. Yhtäkkiä silmiini osui tampereen työmiesten uusin aikaansaannos, 3 betoniporsasta vierekkäin juuri siinä missä asvaltti vaihtuu hiekkatieksi. Vauhtia päälle toistasataa ja possuihin ajallisesti matkaa joku 5s about. En tajua miten ihmeessä hoksottimet toimivat niin nopeasti enkä jäätynyt tilanteessa, vaan tajusin heti nostaa jalkatapit yläasentoon ja jalat ylös että olisi edes pieni mahku ehkä sujahtaa possujen välistä. Yläkerran Isäntä oli puolellani ja mahduin sekä osuin juuri niiden välistä menemään. Siitä selvittyä alkoi tärinä käsissä, tupakkia meni muutama putkeen ja kuulemma olin aikas kalpeakin.
Tottakai kypärä oli päässä, eli en tiedä olisiko välttämättä henki lähtenyt törmäyksen, lennon ja alastulon toimesta, mutta sattunut olisi ainakin ja pahasti, sekä joitain paikkoja murtunut.
Tietyin väliajoin tulee ks. tapahtuma mieleen ja palauttaa miehen maanpinnalle siitä miten kaikki voikaan yhtäkkiä muuttua.
Itselläni oli elämänkaareni pahin paikka tossa reilut toistakytä vuotta sitten. Paikkana semmoinen hivenen mutkainen, pitkä ja jyrkähkö asvalttinen alamäki, joka alhaalla jatkuu hiekkatienä eteenpäin ja asvalttitie kääntyy erään rakennuksen pihaan. Eli otollinen paikka junnuna käydä kisailemassa kenen mopo kulki lujiten.
Sitten olikin tullu aika hommata kevari kun toiset ajeli vielä viritetyillä skoottereillaan. Eräänä päivänä päätimme mennä kyseiseen mäkeen ottaan kisat että kuka on alhaalla ekana. Itsellenihän ei voittajasta ollut alunperinkään mitään epäselvää, (köh köh), viritettynä kevari kulki kiitettävästi eikä silloin ollut mm. nykyisiä rajoituksia/rajoittimia niissä. Noh, sitten löysimme itsemme mäen päältä ja kisa oli valmis alkamaan. Molemmat lähti täysiä ja muutaman metrin jälkeen olinkin odotetussa johdossa. Skootterin vittumainen ininä jäi taakse ja päätin sitten ylpeänä vedellä oikein reilulla erolla voittoon. Tietysti vetelin muna-asennossa koko mäen maksimaalista vauhtia keräten, enkä sen kummemmin eteenpäin kätsellut kun tuttu ja hiljainen paikka oli kyseessä. Aivan täysiä koko ajan ja mittari näytti pitkälti yli 100km/h kun lähestyvä "maaliviiva" alkoi häämöttää. Yhtäkkiä silmiini osui tampereen työmiesten uusin aikaansaannos, 3 betoniporsasta vierekkäin juuri siinä missä asvaltti vaihtuu hiekkatieksi. Vauhtia päälle toistasataa ja possuihin ajallisesti matkaa joku 5s about. En tajua miten ihmeessä hoksottimet toimivat niin nopeasti enkä jäätynyt tilanteessa, vaan tajusin heti nostaa jalkatapit yläasentoon ja jalat ylös että olisi edes pieni mahku ehkä sujahtaa possujen välistä. Yläkerran Isäntä oli puolellani ja mahduin sekä osuin juuri niiden välistä menemään. Siitä selvittyä alkoi tärinä käsissä, tupakkia meni muutama putkeen ja kuulemma olin aikas kalpeakin.
Tottakai kypärä oli päässä, eli en tiedä olisiko välttämättä henki lähtenyt törmäyksen, lennon ja alastulon toimesta, mutta sattunut olisi ainakin ja pahasti, sekä joitain paikkoja murtunut.
Tietyin väliajoin tulee ks. tapahtuma mieleen ja palauttaa miehen maanpinnalle siitä miten kaikki voikaan yhtäkkiä muuttua.