Läheltä piti tilanteita

[cottonmouth]

2000-luvun alussa Kouvolan Teinifestarit™ (<= kuvat eivät omia..) olivat vielä voimissaan ja toki siellä tuli mukana riekuttua. Aidan yli kiipeiltänä tietysti. Sieltä sitten jonkinlaiset teinit bongattiin ja parien jatkojen kautta oli tarkoitus siirtyä jatkamaan tenuttelua neitien hotellihuoneeseen. Respa ei kuitenkaan ollut kovin innostunut ylimääräisistä hotellivieraista, mutta kyllähän hätä keinot keksii. Ei kun terassin pleksikaton kautta kohti ikkunaa ja viini ja laulu saavat vihdoin seuraa naisista. Jo tuolle pleksikatolle kiipeäminen aitoja sun muita pitkin oli aikamoinen saavutus. Kun vihdoin oli tuonne vajaan viiden metrin korkeuteen päässyt ja asettanut jalan tuolle läpinäkyvälle polymetyylimetakrylaattilaatalle kaikki kävi kovin nopeasti. Pleksi välähti harmaaksi ja seuraavina sekunninsadasosina painovoima otti omansa. Selkä edellä sirujen läpi tultiin betoniseen tontiin ja vauhdilla. Jostain käsittämättömästä sattumasta selkäruoto ei ollutkaan useammassa osassa eikä takaraivokaan ollut pirstaloitunut pitkin betoniterassia. Tytöt olivat jo soittamassa ambulanssia, mutta tuossa tilanteessa ainoa idea oli lähinnä päästä mahdollisimman nopeasti pois paikalta, jotta tuota kattolasia ei joutuisi maksamaan. Nykyisin tuo tuntuu aika triviaalilta. Kaipa tuossa jonkinlaisissa adrenaliinipöllyissä oli, koska huomasin vasta kotimatkalla, että kädet olivat aivan veressä sirpaleiden jäljiltä. Jälkeenpäin ajatellen jo kuivuneiden elämän nesteiden peseminen pois kävelykadun kusipurossakaan ei tunnu kovin fiksulta. Nyttemin huvittaa myös se, että kello oli tapahtuma-aikana noin aamuseitsemän ja (kesä)työt alkoivat puoliltapäivin, jonne toki suoriuduin. Taisin jostain hiekkakentällä käydystä jalkapallo-ottelusta puhella, kun pomo kyseli raapeutuneista käsistä. Enpä ole koskaan turpiini saanut, mutta pari seuraavaa päivää olo oli kyllä sellainen, että monoa ja nyrkkiä on tullut kehon joka kolkkaan.

Kyllä on moneen kertaan tuon jälkeen tullut mieleen, että tässä voisi nytkin ohjailla suullaan pyörätuolia jonkinlaisen joystickin kautta, jos ylipäätään olisi hengissä. Toki autonkin kanssa on kertaalleen menty soratiellä juuri kortin saaneena katon kautta ympäri, mutta ei tuo kokemus tunnu läheskään yhtä pysähdyttävältä.

 

[Bird]

Mielenkiintoinen ketju! Täytyypä kantaa omaakin kortta kekoon.

Vuokatin kesäkelkkarata Sotkamossa vuonna 1990 lienee jäänyt parhaiten mieleen näistä läheltä piti -tilanteista, vaikka olin tuolloin vasta noin 10-vuotias. Tuollaisella laskeminenhan oli älyttömän hauskaa, kunnes sitten yhdellä laskulla kelkan jarrut eivät syystä tai toisesta toimineet ollenkaan, vaikka mitä yritti tehdä. Kourussa mentiin hurjalla vauhdilla ja hallitsemattomasti kohti päätepistettä. Edessä oli yksi kelkka, jonka joku nosti, varmaan ihan hyvää tarkoittaen, edestäni pois noin sekunnin murto-osaa ennen kourun päässä olleeseen hiekkasäkkiin tömähtämistäni. Ei varmaan ollut kaukana, että tuo kelkka olisi ollut muutaman kymmenen senttiä alempana ja osunut suoraan päähäni.

Lapsena on sitten toki tullut muun muassa lennettyä polkupyörällä tangon yli asfalttiin jyrkässä alamäessä liki 60 km/h nopeudessa (lukema jäi näkyville hajonneeseen fillarin digitaaliseen nopeusmittariin, itseltäni menivät vain kämmenet ruhjeille) takarenkaan/jarrujen lyötyä jotenkin lukkoon yms. pientä.

Näin aikuisiällä vaarallisin tilanne sattui varmaan muutama kesä sitten Romanian Bukarestissa. Olin ihan päiväsaikaan (ja täysin selvinpäin) kävelemässä kaupungin keskustassa majapaikalle. Edessä oli joku iso useiden katujen risteys, joka oli jo tuttu, kun kaupungissa oli pyöritty muutama päivä. Painelin sitten vihreillä jalankulkijan valoilla ylittämään katua ja olin varmaan hieman omissa ajatuksissani. No näinhän ei tietysti pitäisi tuolla päin Eurooppaa koskaan olla katua ylitettäessä; liikenne on siellä paljon suurempi ja konkreettisempi vaara kuin mikään rikollisuus tms. Oli sitten varmaan noin 5-10 cm päässä, etten jäänyt jonkun takaoikealta hirveällä vauhdilla eteen tulleen auton alle. Tämän jälkeen on taas muistettu olla vähän varoivaisempia Itä-Euroopan maissa katuja ylitettäessä.

 

[Noosebleed 68686]

Nuorena tuli tehtyä se maailman typerin päätös, että kaverin kanssa lähdettiin mökiltä kaupungille vaikka viinaa olikin vähän otettu. Minä en ajanut, mutta "selvähkö" kaverini otti sitten tämän homman harteilleen. Muutaman minuutin ajan ajomatka meni todella hyvin, kunnes hänen "rallivaihde" (siihen asti ajoi rallia ja luki karttaa F-cupissa) ottikin otteen. Tultiinkin mutkaan, jossa leikattiin vähän liian sisältä. Viisi kertaa katon kautta ympäri. Mikä kummallisinta, niin minulle ei tapahtunut muuta kuin pieni haava päähän, ja kuski murti rintalastansa.

 

[kiljander]

Barrys Bowl- offari Verbierissä. Tämä oli sellainen muutaman metrin leveä kuru jota jatkui jyrkkänä alas silminkantamattomiin.

Kurun aloitus oli äärimmäisen hankala (ja jäinen) ja jostain syystä tein sen aloittelijan virheen että otin ylhäällä sukset irti ja ajattelin siirtyä monoilla yhden ison kiven ohi jotta pääsen alkuun. No, liukastuminenhan siitä seurasi ja tuollainen 10 metriä vauhdikasta pudotusta jolloin elämäni meni valokuvina silmien ohitse ja mietin mitä minusta 2km holtittoman lennon jälkeen mahtaa olla jäljellä. Onnekseni kurun keskellä ole tuollainen jumppapallon kokoinen kivi johon syöksyni pysähtyi kuin seinään. Teleskooppisauvat (pysyivät onneksi renksuilla käsissä) laitoin 20cm mittaan ja jäähän iskien vuorikiipeilyä tuo 10m takaisin ylös. Kädestäni lentäneet suksetkin jäivät kuin ihmeen kaupalla lähes ylös.

Elämässäni on tasan yksi traumaattinen kokemus jota ei tee mieli muistella ja se on tämä. Tuosta on nyt yli 10 vuotta vieläkin tuntuu pahalta ajatella tapahtumaa ja kuinka lähellä potentiaalista kuolemaa kävin.

 

[stairox]

Kaksi vuotta sitten, muutama päivä ennen joulua.

Olin menossa kotiin töistä myöhään (~8-maissa illalla) ja liikennettä ei ollut juurikaan. Työmatka on 85 km yhteen suuntaan, sahaan Mustasaari-Pietarsaari -väliä, ja ajoin niinkuin aina vakionopeussäädin 90 km/h (todellinen nopeus silloin 86 km/h).

Jepuan risteyksestä n. kilometrin verran etelään saavutin suoralla suhteellisen nopeasti edessä olevaa autoa, sen nopeus arvioltaan 70-75 km/h, ja kun vastaan tuleva kaista oli tyhjä tuohon aikaan illasta, ohitukseen en edes tarvinnut antaa kaasua. Juuri kun saavuin ohitettavan auton viereen, niin näin hirven nousevan ojasta vasemmalta. Onneksi olin vasemmalla puolella tietä, niin minun ajovalot auttoivat meitä molempia näkemään hirven suhteellisen aikaisin. Molemmat jarrutettiin, hirvi ryntäsi minun konepellin ohi, mutta viereisen auton ohi se ei ehtinyt. Voi sanoa että hirvi teki täydellinen "bullseyen" vieressä olevan auton tuulilasiin, sillä molemmanpuoliset sivupeilit irtosivat kolarissa.

Hirvittävä (heh) fiilis oli ajaa tienreunaan ja nousta autosta tietämättä mitä takanaolevasta autosta löytyy. Kauhea darra iski ja en edes meinannut muistaa hätäkeskuksen numeroa. Onneksi meidän nopeus oli laskenut kolarihetkellä sen verran pieneksi (noin 40 km/h?) että noin 80-vuotias vanhus autossaan selvisi vammoitta vaikka auto oli pahasti vaurioitunut.

Jälkeenpäin täytyy kiittää luojaa että tuo vanhus oli juuri silloin siinä paikassa. Jos ei olisi ollut, niin minä olisin ollut hänen paikallaan oikealla kaistalla sillä hetkellä, ja minulla ei olisi ollut apuvaloja viereiseltä kaistalta, enkä olisi millään ehtinyt nähdä hirveä ajoissa. Kolari olisi sattunut aivan eri nopeudella ja silloin siinä olisi voinut käydä todella pahasti. Vastaavasti vanhus voi kiittää luojaa että minä olin hänen vierellään tuolla hetkellä.

Pienestä elämä on kiinni.

 

[Woofer]

En tiedä onko oikea ketju, mutta pistetääs kuitenkin tänne.

Vuonna 2006 ammattikoulun viimeinen vuosi oli juuri päättynyt. Olin tyhjentänyt pukukaappiini ja heittänyt loput paperit ja tavarat hupparin taskuun, mitkä eivät menneet roskiin. Noh, tavaroiden joukossa sattui sitten olemaan jonain tylsänä päivänä kivipyöräkoneella(?) erittäin teräväksi hiottu naula.

Viikko tästä oli edessä Rodoksen reissu. Pari päivää reissussa oltuani kaivoin jotain matkalaukusta ja ihmettelin siellä olevan hupparini resoria, kun siellä tuntui olevan jotain kovaa. No siellähän se naula oli. Oli mennyt taskusta läpi resoriin. Tuo huppari oli minulla päällä, kun lentokoneeseen menin ja tänä päivänä ihmettelen, että mikään ei piipannut mennessäni läpi metallinpaljastimen. En tiedä oliko läheltä piti vai ei, mutta olisi siinä ollut seliteltävää teroitetun naulan sijainnille.

 

[Derrick]

Kyseisellä poliisilla kävi aikamoinen munkki ja alushousut meni pesuun:

Hallinnasta karannut auto syöksyi lähes 200 kilometrin tuntivauhdilla poliisia päin Yhdysvalloissa – ihmepelastuminen tallentui kameraan

Poliisi oli pysäyttänyt auton moottoritien reunaan, kun toinen auto syöksyi kovaa vauhtia kohti poliisia.

yle.fi

 

[godspeed]

Harmaat autot kiellettävä päivisin harmaalla sadesäällä, koska eihän noita erota maastosta. Samasta syystä mustat/tummanväriset autot kiellettävä öisin/pimeällä. Lisäksi vaadin, että autoista pitää olla esteetön näkyvyys joka suuntaan, vaikkei tarvisi käännellä ja väännellä päätä kuin pöllö. Pitää olla lasia esteettä auton ympäri. Minulla aikanaan opetustunnilla katosi yhdistelmäajoneuvo auton lasien välisen tukipilarin taakse. Niin paljon se peittää todellisuudessa.

Kuski ei tässä nyt olleessa läheltä piti -tilanteessa painanut jarrua, ei tööttiä, vaan painoi oikeaoppisesti oman etuajo-oikeutensa mukaisesti vaan metrin päästä menemään edestä, vaikka olin liittymässä liikenteeseen. Eihän se hänen vikansa olisi tietystikään ollut, jos olisi kolahtanut minun kylkeeni, mutta erittäin oudosti käyttäydytty siltikin, eli oletetaan, että ihmiset havaitsee kaiken.

Toki liikenteessä voi mennä ns jumiin, kun tulee uhkaava tilanne, ja sitten laput silmillä vaan painetaan ohitse kun on se oikeus, mutta olipa lähellä se, että olisin tällä hetkellä jossain lasareetissa. Oon oppinut elämässä sen, että oikeuksistaan voi joskus luistaa, jos henki tai vaikka liikkumiskyky on yhtään arvokas asia itselleen. Moottoripyörällä esimerkiksi ei kannata oikeassa ollessaankaan vetää kenenkään kylkeen. Toki saa jos haluaa, mutta ei niissä arpajaisissa mitään kuitenkaan voita.

Jotta nyt ei tule väärinkäsitystä, niin minä olisin ollut maksumies, jos kylkeen olisi tullut. Se nyt on ihan selvä.

 

[Surukuku]

Tähän ikään ehtineenä on itselleni tapahtunut ja olen ollut todistamassa useita läheltä_piti-tilanteita, useinmiten liikenteessä ja talvella. Vaikka olen ollut moottoripyöräilijä 16-vuotiaasta asti, ei sillä puolella ole mitään tosi dramaattista, mutta autolla siitäkin edestä. Pahimmat paikat ovat ehkä olleet pöllyävän lumen aiheuttamia, kun näkyvyyttä ei ole ajoittain kuin muutama kymmenen metriä.