Oma, lyhyehkö jääkiekkourani (F-junnusta B-junnuksi) sai ikimuistoisen päätöksen. Viimeiseksi jääneessä ottelussa peliaikaa oli n. 10 sekuntia jäljellä ja taululla rumat lukemat 2-17 turpaan. Turhautuminen oli lievästi hiipinyt puseroon. Vastustajan pelipäädyssä aloitus ja purkukiekko lipui kohti omaa päätyä. Ei ihan älyttömästi jaksanut kiirehtiä sen perään. Vastapuolen hyökkääjä, nimeltään Peura, joka oli painanut ainakin 5 börsää sisään luisteli meikäläisen kiinni ja tarjosi mailantuppia keihästysmielessä selkään ohiluistellessaan. Pari vittuuntunutta luistelupotkua myöhemmin sain hänet iskuetäisyydelle ja McSorley-lyönnillä maila paskaksi hänen käsivarteensa/kylkeensä. Homma oli valmis. Itse tappelusta en muista itse yhtään mitään, mutta jäähyaitiosta katsellut joukkuetoverini muistelee vielä tänäkin päivänä, että muutaman iskunvaihdon jälkeen olimme kaatuneet ja minä jäänyt päälle, jonka jälkeen oli näkynyt vain kohoavia kyynärpäitä iskujen sataessa Peuran häkkiin.
Sanottakoon vielä, että pari vuotta myöhemmin päädyimme opiskelemaan ko. henkilön kanssa samaan oppilaitokseen, muttemme koskaan päässeet yksimielisyyteen tappelun voittajasta. Kaunaa hommasta ei kuitenkaan jäänyt. Stanan pskiainen! :D