Noin kuukauden päivät olen nyt ollut vuorotyössä hyvinkin epäsäännöllisillä työajoilla, jotka sijoittuvat välille 10.00-05.00. Kahtena viime yönä koin elämäni ensimmäiset yövuorot ja piru vie, kun en nyt tänä aamunakaan saanut nukuttua edes puolille päiville, vaikka uni tuli jo toista kertaa peräkkäin vasta 06.00 jälkeen. Onneksi vähäinenkin uni oli kuitenkin tänä aamuna jo yhtenäistä eikä katkonaista, kuten eilen. Olo on joka tapauksessa kovinkin tokkurainen tällä hetkellä, ja kohta voisinkin kai jo painua pehkuihin, heh. Päikkäreitäkään en uskaltanut nukkua, koska unirytmini on kuitenkin niin herkkä, että päikkäreiden seurauksesta olisin takuulla taas valvonut aamuyöhön ja silti herännyt joskus aivan liian ajoissa, minkä jälkeen kierre olisi takuulla varma.
No joo, asiaan. Iltavuorot ovat kurjia, koska kuten moni muukin on sanonut niihin tuhrautuu koko päivä. Aamuvuorot ovat luonnollisestikin kenkkuja herätyksen kannalta. Yövuorot menevät muutoin (pomojen poissaolo korvaa känniläisten örvellyksien sietämistä erittäinkin hyvin), mutta koska minulla nyt tuntuu ainakin näin ensimmäisen kokemuksen perusteella olevan lieviä uni/rytmiongelmia, ärsyttää. Uni on nimittäin itselleni melkoisen tärkeää - liian vähäinen nukkuminen/sekava rytmi nostattaa helposti itkupotkuväsykiukku-raivareita ja saa kärpäset tuntumaan härkäsiltä, mikä taasen ei ole yhtään mukavaa. Tunteet kohoavat kaikin puolin pintaan sekä hyvässä että pahassa, ja olen herkkä kaikelle.
Kolmesta pahasta pienin paha on aamuvuoro. Aamulla jaksaa kyllä herätä, kunhan kuuntelee itseään illalla ja käy riittävän ajoissa nukkumaan. Jos joinain iltoina venyy myöhäiseksi, mutta pohjalla on edes melko hyvin nukuttuja öitä, ei ole mitään hätää jaksamisen suhteen. Aamuvuorojen jälkeen on sitten vielä koko päivä aikaa puuhastella kaikkea muutakin. Ilta- ja yövuoroa on tällä hetkellä vaikeaa laittaa järjestykseen, kun yötöistä ei ole vielä riittävästi kokemusta, mutta sanottaisiinko, että jos rytmini tulevaisuudessa sopeutuvat hieman paremmin yövalvomiseen ja vähäiseen uneen/päivällä nukkumiseen (ja vieläpä siten, etteivät ko. toimenpiteet sotkisi täysin myös yövuoroja seuraavien päivien rytmiä) niin yövuoro voittaa iltatyöskentelyn.