Victorious Secret
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Minnesota Pro Sports
Kyllähän tuo soluasuminen on melkoinen hyppy tuntemattomaan.
Itselläni muutto Yhdysvaltoihin opiskelemaan on aiheuttanut pakollista roommate-hengen ylläpitoa ties minkälaisten maahisten kanssa. Yliopistolleni saavuttua löysin itseni jakamasta pienen dorm-huoneen noin 35-vuotiaan(!) afrikkalaismiehen kanssa. Shokki oli melkoinen ensimmäisen kerran huoneeseen astuessa. Huoneessa lämpötila oli varmasti lähempänä 50 astetta, koko huone haisi yrteille, ja kaiken kruunasi herra A istumassa lattialla keskellä jokailtaista rukoushetkeään. Kävi ilmi, että hän ei ollut koskaan ennen kokenut talvea, joten halusi pitää huoneessa lämpötilan korkealla. Rukoushetki selittyi sillä, että hän oli uskonnoltaan muslimi. Kulttuurierojen selvittelyn jälkeen kyseisen herran kanssa elämä sujui suhteellisen mallikkaasti.
Seuraavaksi olikin sitten tiedossa muutto uuteen soluasuntoon. Kolmesta kämppiksestä kaksi olivat erittäin mukavia perus jenkkejä. Tämä viimeinen tapaus oli sitten oikein kunnon peräkammarin poika. Koskaan ei puhunut mitään, lukkiutui aina omaan huoneeseensa, eikä paljoa sosiaalinen elämä kiinnostanut. Muutaman viikon päästä kaverista ei kuulunut enään mitään. Kun yhdessä kämppisten kanssa selviteltiin asiaa, kävi ilmi että kämppis #3 oli pakannut tavaransa ja muuttanut pois ilmoittamatta kenellekään mitään!
Helsingissä Krunassa useamman vuoden asuneena ei minulla koskaan ole ollut ongelmia naapureiden kanssa. Ihme sinänsä, sillä nuoruusvuosien kultaisimmat ajat tuli vietettyä varsin riehakkaissa merkeissä kyseisessä asunnossa. Tulin siihen tulokseen, että joko naapurini ovat kuuroutuneita, taikka sitten vanhassa rakennuksessa on erittäin hyvä äänieristys.
Itselläni muutto Yhdysvaltoihin opiskelemaan on aiheuttanut pakollista roommate-hengen ylläpitoa ties minkälaisten maahisten kanssa. Yliopistolleni saavuttua löysin itseni jakamasta pienen dorm-huoneen noin 35-vuotiaan(!) afrikkalaismiehen kanssa. Shokki oli melkoinen ensimmäisen kerran huoneeseen astuessa. Huoneessa lämpötila oli varmasti lähempänä 50 astetta, koko huone haisi yrteille, ja kaiken kruunasi herra A istumassa lattialla keskellä jokailtaista rukoushetkeään. Kävi ilmi, että hän ei ollut koskaan ennen kokenut talvea, joten halusi pitää huoneessa lämpötilan korkealla. Rukoushetki selittyi sillä, että hän oli uskonnoltaan muslimi. Kulttuurierojen selvittelyn jälkeen kyseisen herran kanssa elämä sujui suhteellisen mallikkaasti.
Seuraavaksi olikin sitten tiedossa muutto uuteen soluasuntoon. Kolmesta kämppiksestä kaksi olivat erittäin mukavia perus jenkkejä. Tämä viimeinen tapaus oli sitten oikein kunnon peräkammarin poika. Koskaan ei puhunut mitään, lukkiutui aina omaan huoneeseensa, eikä paljoa sosiaalinen elämä kiinnostanut. Muutaman viikon päästä kaverista ei kuulunut enään mitään. Kun yhdessä kämppisten kanssa selviteltiin asiaa, kävi ilmi että kämppis #3 oli pakannut tavaransa ja muuttanut pois ilmoittamatta kenellekään mitään!
Helsingissä Krunassa useamman vuoden asuneena ei minulla koskaan ole ollut ongelmia naapureiden kanssa. Ihme sinänsä, sillä nuoruusvuosien kultaisimmat ajat tuli vietettyä varsin riehakkaissa merkeissä kyseisessä asunnossa. Tulin siihen tulokseen, että joko naapurini ovat kuuroutuneita, taikka sitten vanhassa rakennuksessa on erittäin hyvä äänieristys.