Kysely: Oudot / Ärsyttävät naapurit eli Neighbours from hell??

[sampio]

Asun keskustassa vanhahkossa kerrostalossa, jossa muut asukkaat ovat 60-70 vuotiaita yhtä n. 30-vuotiasta naista lukuunottamatta. Ainut haitta on se, että yläkerran asukkaan vessa on sänkyni yläpuolella ja lorina kuuluu aivan liian selkeästi läpi varsinkin iltaisin. Vähän kiusallista vieraiden seurassa. No, onneksi vain toi lorina...

Muuten taidan aiheuttaa suurimmat metelit itse, enkä kyllä myönnä olevani kovin äänekäs asukki.

 

[Palstalegenda]

Itselläni on kolme naapurikämppää tässä luhtitalossa. Kaikki nuo vituttavat enemmän tai vähemmän.

Seinänaapurin nuori vajokkiämmä ei tervehdi, vaikka viime syksynä meni aivan edestäni ohi omalle kotiovelleen. Näki kyllä heti senkin naamasta, ettei ole tainnut kovin iloista elämää viettää siippansa kanssa, niin ei sitä sitten vissiin huvita edes naapureita tervehtiä. Tervehdin sitä ja se katsoi hölmö ilme naamallaan suoraan kohti sanomatta mitään. Jos se onkin kuuro, niin sori, ei sitten mitään.

Toinen seinänaapurini pitää tuossa kämppiemme välissä jotain näemmä omaa varastoa. Tai mikähän kotikirppis sillä siinä, kun näkyy olevan tavaraa täynnä. Esteettinen haitta. No en minäkään ole vielä 1,5 vuoden jälkeen sitä oikeaa varastoani löytänyt (ei ollut löytänyt edellinenkään naapurini, jo ex-naapurini, kysyin asiaa häneltä kerran) mutta en nyt silti tuossa ulkosallakin mitään hyllyjä ala säilyttämään.

Yläkerran naapuri se vasta vituttaakin. Viime kesänä olin reissussa ja kun palasin kämpilleni, niin koko kämppäni oli vallanut tupakansavu. Noh, mulla oli jäänyt liesituuletin päälle ja sitä kautta se yläkerran aina tupakkia ikeniensä välissä sauhutteleva vanha kääpä oli savuttanut oman kämppänsä lisäksi minunkin kämppäni. Enpä ole sen jälkeen liesituuletinta käyttänyt.

Siis kyllä naapurit pitäisi jollakin EU-direktiivillä kieltää!

 

[dali]

Oma vastaukseni ketjun kysymykseen ovat Helvetin naapurit värikuvina -teoksen eräät arkkityypit, nimittäin tyhjännarisijat.

Nykyisen kotini taloyhtiö on miltei uusi ja päällisin puolin kaikki näyttää moitteettomalta, mutta pinnan alla kuplii ja kuohuu. Yhtiökokouksessa, joka on ongelmien esiin tuomista varten sopiva foorumi, tuotiin ilmi yleisenä huolena, että veden juoksuttamisesta lähtee häiritsevä ääni, ja että vieraspaikkojen puute on vakava ongelma taloyhtiölle. Reilun sadan metrin päässä olevan koulun pihaan ei millään voi hyrysysyä parkkeerata.

Nämä tyypit eivät kestäisi päivääkään esimerkiksi edellisessä kortteerissani, Tampereen iloisessa pääkaupungissa Hervannassa. Siellä seinän takana rakki jos toinenkin räksytti ja ulvoi, välillä konserttiin yltyi seinänaapurina elellyt rouva.

 

[mendieta]

Edellisen asuntoni naapurissa oli kemut n. 3 kertaa viikossa. Pari puukotustapausta, yksi todella mystinen kaasutapaus. Soitin poliisit parisenkymmentä kertaa. Asuin yhtäaikaa ko. jannun kanssa talossa kolme-neljä vuotta. Sijainti: Vaasan Palosaari.

Viime naapurissa oli kemut n. pari kertaa viikossa. Yksi joku-kuolee-just-nyt-tilanne. Kerran poliisit teki jonkinlaisen etsinnän tuhdissa varustuksessa (kilvet, kypärät, automaattiaseet, 5kpl). Soitin poliisit kerran. Asuin 9kk:ta. Sijainti: Helsingin Sörnäinen.

Nyt asun Lauttasaaressa. Joku lapsi juoksee välillä yläkerrassa ja kerran on saatana pillittänyt. Asunut pari viikkoa.

 

[Vertical]

Toisen kerroksen asunto lähellä keskustaa. Yläpuolella asuvasta en kuule oikeastaan muuta kuin pyykinpesukoneen äänen, vasemmalla puolella asuvasta ei kuulu yhtikäs mitään, oikealla puolella asuvaa en ole _koskaan_ nähnyt saatika kuullut, liekkö muumioitunut johonkin nurkkaan. Postia sinne ainakin kannetaan. Loistava naapurisopu kertakaikkiaan. Nelisen vuotta on tullut asustettua tässä kämpässä eikä pois muuttaminen ole kyllä vaihtoehto, varsinkin kun tätäkin ketjua selailee ja lukee miten asiat voisivat olla...

Sinänsä tässä talossa tuntuu asuvan kaikennäköstä porukaa, yksi kulkee sukkasillaan portaat, toinen kiroilee koko matkan kävellessään portaita ylös ja kukaan ei tietystikkään tervehdi, yksinpuhelua ei muutamaa kertaa pitempään jaksa harrastaa.

 

[Veijari]

Nykyisen vuokrakämpän, josta päästään onneksi tämän kuun aikana lähtemään, alakerran naapurissa asuu melkoisen tulisieluinen pariskunta. Viikottain kuuluu helvetillistä tappelun ääntä ja toisinaan taas naidaan aivan eläimellisesti. Pariskunnasta naispuolinen on se äänekkäämpi kummassakin tapauksessa.

Seinänaapurin puolelta ei sitten kuulu kuin satunnaista jalkojen tömistystä. Jääkiekon MM-kisojen aikaan kuului muutama riemun kiljahdus Suomen tehdessä maalin.

 

[Old TJ]

Naapureita on myös omakotitalossa asuvilla. Ja ei voi sanoa kuin että on lottovoitto saada hyvät naapurit kun siihen ei oikein voi itse vaikuttaa.

Meidän katu on kyllä todella huippu! Kaikki vetävät yhteen hiileen ja yhteisten juttujen eteen tehdään porukalla töitä. Tokihan siihen vaikuttaa sellaiset seikat, että kaikilla suunnilleen samanmoinen perhe jne.

Old TJ

 

[Grainger]

Joh, mitähän sitä tekisi naapureiden kanssa?

Yläkerrassa, ei onneksi ihan meidän yläpuolellamme, asuu sellainen ns. peruspariskunta, eli mies on jonkin sortin työtön hitsaaja ja nainen ilmeisesti opiskelee, kun opiskelija-asunnoissa asuvat. Lisäksi talouteen kuuluu pieni lapsi, joka on ihmeen hiljainen tapaus, ei siis itke kovin kuuluvalla äänellä tai pidä mitään muutakaan ääntä.

Eräänä lauantaiaamuna makoilimme avovaimoni kanssa vielä sängyllä, kun jossain yläpuolellamme alkoi hirveä mekkala, ihan kuin joku olisi juossut ympäri kämppää, sen lisäksi kuului itkua, jonka tulkitsimme vauvan itkuksi. Seuraavaksi kuului selvästi sana auttakaa ja vieläpä aika kauhistuneen naisen suusta. Itku olikin sitten aikuisen naisen eikä vauvan suusta.

Tässä vaiheessa aloimme kuuntelemaan tarkemmin ja etsimään puhelinta, että poliisiko tässä pitää kutsua, mutta sitten äänet hiljenivät. No, sen jälkeen on joka viikko pari kertaa riitelyn ääniä kuulunut ja pihallakin ovat käyneet riehumassa, käytävästä puhumattakaan. Mies on muun muassa lyönyt tupakan naisen huulilta pois ynnä muuta kivaa.

Kaiken kruunasi viime viikkoinen episodi, kun heräsin yöllä puoli kahdelta taas aivan hirveään huutoon ja kolinaan, tuntui kuin joku menisi seinästä läpi jossain päin taloamme. Menin parvekkeen ovelle, koska tuntui, että yläkerran parvekkeella huudettiin, verhon takaa näin erään pariskunnan katselevan ulkoa meidän taloomme päin ja miehen näppäilevän puhelinta, he siis seurasivat myös yläkerrassa tapahtuvaa sotaa ja pian olikin poliisit pihalla. Nainen oli ilmeisesti ottanut aika pahasti osumaa ja ne huudot olivat kohtalaisen kamalia.

Mies vietiin putkaan ja häntä ei pariin päivään näkynyt, kunnes eräänä iltana yhdentoista maissa nainen päästi hänet takaisin kotiin. Ihmetyttää vain, että miksi nainen jaksaa ottaa turpaansa joka helvetin viikko? Mitenpä asiaan puuttuu, kun hän ottaa miehen aina takaisin? Ironista, että talossamme on kuusi asuntoa ja neljä muuta naapuripariskuntaamme ovat täydellisimmät naapurit tällä pallonpuoliskolla, miksi yhteen sitten on ahdettu kyseisen kaltainen perhe?

 

[Shard]

Tämä ketju varmaan lähimpänä viestini aihetta. Asun opiskelijakämpässä kerrostalossa. vastapäisessä kämpässä oli pirskeet käynnissä eilen illalla. Kuuntelin musiikkia kovalla kuulokkeista, joten en aluksi kuullut kun ovikelloa rämpättiin raivokkaasti. Olin kuulevinani ääntä ja otin kuulokkeet pois ja kuulin rinkutuksen. Kun menin ovelle niin siellä ei ollut ketään ja vastapäisen naapurin ovi kolahti samalla hetkellä kiinni. Ajattelin että tuskin oli kyse mistään tärkeästä. Muutaman tunnin kuluttua aloin ihmettelemään kämpässä leijuvaa löyhkää. Avasin sitten oven ja lattia juuri oven edessä oli oksennuksen peitossa, myös seinässä ja ovessa oli roiskeita. Lähetin sitten facebookissa naapurille viestiä että siivousta edessä. Soitin myös naapurin ovikelloa ja hänen kämppiksensä oli paikalla, kertoi porukan olevan kaatokännissä ja lähteneen jonnekin yökerhoon. Tänään olen soittanut naapurin ovikelloa ja lähettänyt lisää vihaisia viestejä Facebookkiin mutta mitään ei ole tapahtunut, ovea ei ole avattu eikä viesteihin vastattu. Mitähän tässä pitäisi tehdä? Keittiö-eteisessä haisee kuolema. Käytävä vasta haiseekin ja muut naapurit varmaan luulevat minun olevan syyllinen kun minun oveni kohdalla tuo lammikko on.

 

[Oijennus]

Ensimmäinen ajatus. Käyt vääntään hyvät paskat heidän oven eteen ja siivoat ne oksennukset.

Toinen ajatus. Jatkat painostamista.

 

[Shard]

Ensimmäinen ajatus. Käyt vääntään hyvät paskat heidän oven eteen ja siivoat ne oksennukset.

Toinen ajatus. Jatkat painostamista.

Kiitos näistä, menen varmaan toisella ajatuksella.

Ylipäänsä on mielenkiintoinen naapuri. Jatkuvasti kiinnostunut tekemisistäni ja kyselee koko ajan kaljalle jne. Lähetti kaveripyynnön facebookissa ennen kuin olimme edes puhuneet toisillemme. Sen verran tiedän hänestä että juo paljon ja usein. Yleensä naapureita ei välttämättä edes moikata niin tälläinen hypersosiaalinen tapaus käy välillä ahdistavaksi.

 

[Creed Bratton]

Onko sen etunimi Petter?

Sent from my GT-I9300 using Tapatalk

 

[Shard]

Onko sen etunimi Petter?

Sent from my GT-I9300 using Tapatalk

Ei sentään :D.

Tilannekin ratkesi, tosin vaikeimman kautta. Viiden aikoihin hain lätkäkassin kamoineen häkkivarastosta kuivumasta. Laatoitus oli yhä paikallaan, joten koitin taas ovikelloa siinä samalla. Ja juuri samalla hetkellä naapuri pyyhälsi vihdoin käytävään ryyppyreissultaan. Siinä sitten haasteltiin ja tämä oli sitä mieltä että hänen kaverinsa ovat niin kovia juomaan ettei kukaan ole voinut oksentaa siihen kun lähtivät jo kymmenen aikoihin.. Tilanne näytti jo kaatuvan siihen että minun pitäisi itse siivota, mutta naapurin kämppis pelasti tilanteen. Hän oli avannut oven koska olin ehtinyt painaa ovikelloa ennen naapurini saapumista. Kämppis sanoi nähneensä oksennuksen jo silloin kun porukkaa oli vielä naapurin kämpällä. Lisäksi joku oli oksentanut heidän vessaansa ja pyyhkinyt jälkiä tämän kämppiksen käsipyyhkeeseen. Naapuri suostui sitten jalomielisesti puhdistamaan jäljet. Täältä lähtee virtuaalinen hatunnosto ja kiitos sympaattiselle naapurin kämppikselle, joka toki myös on naapurini.

 

[BOL]

Siis annoitko sä niiden naapurin laattojen olla siinä oven edessä lähes vuorokauden?

Mä ymmärrän, että toisen yrjöjen siivoaminen on ihan perseestä eikä todellakaan tavallaan kuulu sulle. Mutta sitä mä en ymmärrä, että ne jätetään siihen useiksi tunneiksi, ilmeisesti lähes vuorokaudeksi haisemaan. Joo, yrjö on kamalaa, mutta mun mielestä on paljon surullisempaa, että joku jättää ykät oman ovensa eteen haisemaan vain siksi, että siivoaminen noin niinku periaatteessa ei itselle kuulu.

 

[Shard]

Siis annoitko sä niiden naapurin laattojen olla siinä oven edessä lähes vuorokauden?

Mä ymmärrän, että toisen yrjöjen siivoaminen on ihan perseestä eikä todellakaan tavallaan kuulu sulle. Mutta sitä mä en ymmärrä, että ne jätetään siihen useiksi tunneiksi, ilmeisesti lähes vuorokaudeksi haisemaan. Joo, yrjö on kamalaa, mutta mun mielestä on paljon surullisempaa, että joku jättää ykät oman ovensa eteen haisemaan vain siksi, että siivoaminen noin niinku periaatteessa ei itselle kuulu.

Kyllä siinä hajussa alkoi jo tehdä mieli tarttua toimeen... Mitähän ne naapuritkin ajatteli kun yrjöläjä vain säilyi tuntikaupalla. Ja jos tuo neuvottelu olisi tappiollisesti päättynyt niin olisin ne itse toki siivonnut enkä jatkanut taistelua.

Mutta kun muutenkin halveksin tuollaista överien vetämistä enkä ole ollut oikeasti humalassa yli kahteen vuoteen niin tuntuu kohtuuttomalta vielä siivota niiden jäljetkin jotka toteuttavat tuota idiotismia. Tuntui käsittämättömältä joutua kärsimään tuollaisesta syystä. Kun en voi edes ymmärtää miksi joku on valmis menemään noin kovaan humalatilaan, niin täytyykö se typeryys vielä palkita hoitamalla heidän jälkensä että puusilmät saavat jatkaa maailman napoina. Jos itse joisin niin olisin todennäköisesti ehtinyt siivota ennen naapurin paluuta, luultavasti olisin ymmärtäväisempi.

 

[Hippi Hiiri]

Minun rappukäytävässäni oli oksennus useamman päivän ajan tekijäänsä odottamassa. Ensimmäisen päivän jälkeen hellästi pizzalaatikolla peiteltynä.

Yksi pariskunta oli laittanut kämppänsä oven ulkopuolelle lapun, josta kävi ilmi, että siellä riidellään.

Kaksi ensimmäistä kämppistäni olivat aivan perseestä. Kumpikaan ei osannut puhua eikä siivota jälkiään. Toinen eli karjalanpiirakoilla ja toinen pokerilehdillä. Kaksi seuraavaa taas ihan loistotyyppejä.

Suosittelen soluasumista nuoruusvuosien aikana. Siinä näkee, että maailmaan mahtuu kaikenlaista tallaajaa.

 

[Shard]

Minun rappukäytävässäni oli oksennus useamman päivän ajan tekijäänsä odottamassa. Ensimmäisen päivän jälkeen hellästi pizzalaatikolla peiteltynä.

Yksi pariskunta oli laittanut kämppänsä oven ulkopuolelle lapun, josta kävi ilmi, että siellä riidellään.

Kaksi ensimmäistä kämppistäni olivat aivan perseestä. Kumpikaan ei osannut puhua eikä siivota jälkiään. Toinen eli karjalanpiirakoilla ja toinen pokerilehdillä. Kaksi seuraavaa taas ihan loistotyyppejä.

Suosittelen soluasumista nuoruusvuosien aikana. Siinä näkee, että maailmaan mahtuu kaikenlaista tallaajaa.

Juu on tämä soluasuminen avannut silmiä kyllä kun vertaa aiempiin asumismuotoihini (intti + vanhemmat). En olisi parempaa kämppistä voinut toivoa. Aluksi hän oli välillä viikon poissa, sitten viikon paikalla. Sai opetella asumaan vieraan kanssa. Loka-marraskuun aikana olen puhunut hänelle kaksi kertaa ja hän on ollut täällä viikon ehkä yhteensä. Käy välillä nukkumassa yön (tai päivän). Viime lauantaina kuulin kun ulko-ovi aukesi, vessan ovi aukesi, vessan ovi aukesi uudestaan ja ulko-ovi aukesi. Sen jälkeen kävi keskiviikkona nukkumassa pari tuntia. Rauhassa on saanut olla, ja maksan silti kuitenkin selvästi pienempää vuokraa kuin yksiöstä.

 

[Malmi]

Mulla on sellanen helvetin mukava ja sympaattinen 30v lievästi sanottuna tukevahko nainen naapurina jonka zumba/joku muu tanssisessio saa taulut tippumaan seiniltä, kattilat kolisemaan kaapissa ja astiat putoamaan pöydiltä. Tämän treenisession aikana kämppä tärisee myös pelkän basson voimasta ja sitten kun tämä mamma vielä innoissaan loikkii niin vaikutus on kaksinkertainen. Pikkasen huvitti kun törmäsin tähän mammaan hississä joku varmaankin vuosi tai puoltoista sitten, ja hän kertoikin hakevansa Miss XL-kisoihin. Vähän ajan päästä näin hänet uudestaan ja kysyin että mites missiura etenee niin mies oli yllättäen kieltänyt osallistumasta.

 

[Kaheksas pakki]

Meidän naapurissa asui vuosia sitten oikein mukava vanha pariskunta. Tai no vanha ja vanha mutta joku 50 vuotiaita. Oikein mukavat naapurit. Ainoo paska puoli oli että heidän jo kotoota pois muuttanut poikansa oli nisti, ja kävi välillä kylässä hakemassa rahaa. Milloin mentiin ikkunan läpi sisälle, heitettiin huonekalut pihalle, hakattiin tätä naapurin ukkoa. Poliisit kävi usein etsimässä tätä nitkua naapurista. Kerran tää nitku ampui isäänsä jalkaan parkkipaikalla.

Sitten kun olen muuttanut pois kotoota, ei ole naapureiksi osunut mitään vittumaisia, jotain perusjuoppoja, mutta ei mitään tappeluja ynnä muuta. Ainoa erikoinen oli viime naapuri, varmaan joku kolmekymppinen pariskunta. Hyvä jos moikkasivat, eikä ikinä kuulunut mitään ääniä paitsi että naapurin ukolle maistui jonkun verran viina. Asuttiin tuolla hieman vajaa kaksi vuotta ja naapurin ukko haettiin pari kertaa poliisin pahnoille, ja ehkä kymmenen kertaa ambulanssilla. Ei se mitään riehunut mutta oli aika jäätävässä kuosissa viikonloppuisin.

 

[Kumielvis]

Porukat asuvat ihan kivalla ja rauhallisella omakotitaloseudulla. Naapurit ovat kuitenkin ihan uskomatonta porukkaa. Toisella puolella asuu aivan uskomattoman kyylä mummo, joka mm narautti siskoni röökaamisesta porukoilleni kun oli nähnyt tämän koulun takana polttelevan. Toisella puolella asuu DDR-kuulantyöntäjän näköinen, makkaratehtaalla työskentelevä nainen jolla on fiksaatio helvetin rumiin koiriin. Niitä piisaa ja ne vaihtelevat melko tiheään. Kyseinen naapuri on aivan helvetin kovaääninen ja kova kiroilemaan, etenkin koirilleen. Yhden koiran nimi taisikin olla KERTTUPERKELE, sen verran usein kuului aidan takaa tuollainen huudahdus. Kyseinen Kerttuperkele oli semmonen suht pieni koira, ja huikeinta oli kun kerran naapuri oli leikkaamassa ruohoa (lähes päivittäinen aktiviteetti) kuului aidan takaa perinteiset kerttuperkelehuudot kunnes yhtäkkiä hätääntynyt voieivoievoiei. DDR oli onnistunut ajamaan ruohonleikkurilla kerttuperkeleen päälle. Ihan uskomatonta oli kuunnella sitä meuhkaamista ja mesoamista. Kerttuperkele selvisi tästä onneksi pienillä vammoilla.
Uskomattomin noista naapureista asuu kuitenkin kulman takana, aivan käsittämättömän urpo keski-ikäinen kyylä-äijä. Hänellä on ikkunassa valvontakamera katsomassa ettei kukaan kakata koiraansa hänen nurmikolleen. Lisäksi tontin ohi menevät portaat ovat ilmeisesti hänen mielestään hänen omaisuuttaan, niitä ei saisi käyttää lainkaan. Varsinkaan koiran kanssa. Pienenä kun käytin koiraamme lenkillä talon ohi, hän tuli räyhäämään ja uhkaili poliiseilla, pikkulasta. Sama homma pikkusiskolleni. Lisäksi postilaatikkoomme ilmestyi hyvinkin asiallinen Kaikki koirat tulisi lopettaa-lehtinen. Ei kovin paljon huolettanut joka kerta kun koira löysi jotain syötävää maasta. Helvetin raivostuttava ukko.

Pikantin lisämausteensa asuinalueelle antaa siellä sijaitsevat vanhuskeskus ja kehitysvammaisten hoitokoti. Porukat asuvat siinä täsmälleen välissä. Päivittäin olikin mielenkiintoista seurata kun toiselta puolelta valuu porukkaa rollaattoreilla ja toiselta puolelta tulee jos jonkinmoista tyyppiä.
Lähellämme asui myös yksi Downinsyndroomatyyppi joka on oikein mukava ja hänen kanssaan tuli usein juteltua. Eräs joulu tapahtui kuitenkin tragedia, kun koiramme loikki muutaman pihan läpi, aitojen yli, ali, mistä vain pääsi, kyseisen tyypin pihalle syömään portailla jäähtymässä olleet joulutryffelit. Tästä saa kyllä vieläkin kuulla joka kerta kun tavataan.

 

[Pausima]

Meillä oli aikoinaan kun asuimme omakotialueella, muuten aivan normaaleja naapureita, mutta yksi kaveri kuulunee tämän otsikon alle. Herralla oli piha täynnä kaikkea romua mitä nyt kuvitella saattaa, pesukoneista autonromuihin ja sensellaista. Ja kyseessä perustiivis omakotialue taajamassa eikä mikään haja-asutusalue. Se mikä teki kaverista kuitenkin naapurin helvetistä oli hänen tapansa ruveta sirkkelöimään kesäiltaisin siinä kello 23 eteenpäin. Ja kun meilläkin oli aikas vanha talo ja kesällä täytyi pitää ikkunoita auki, ettei sinne sisään kiehu, niin tämä sirkkelöinnin ääni kuului oikein komeasti kesäillassa. Ei siinä muuta, mutta jotkut saattavat haluta keskiviikkoiltaisin esimerkiksi nukkua.

 

[Mr.Fox]

Aikamoista settiä tästä ketjusta tosiaan löytyy. Vaikka toisaalta ketäpä sitä nyt pelkästään normaaleista ja tavallisista naapureista kirjoittaisikaan. Ketä sellaista nyt jaksaisi edes lukea?

Oma tilanteeni on sikäli erinomainen, että nykyinen asuntoni on Turun keskustassa 1930-luvulla rakennetussa erittäin yksilöllisessä puutalossa. Taloyhtiössä on yhteensä neljä asuntoa. Seinänaapureita mulla ei ole käytännössä lainkaan, sillä pääosin asuntoni sisäseinät rajoittuvat porraskäytävään. Ainoastaan makuuhuoneeni seinän takana on pätkä naapurini asuntoa. Kyseinen tila on kuitenkin naapurini vaatehuone-/varastotilana, joten mitään "sänky vasten sänkyä pahviseinällä erotettuna" -efektiä ei pääse syntymään.

Nykyinen seinänaapurini on viimeksi kuluneiden 6,5 vuoden ajalta jo neljäs. Asunnon tyypillinen asukas on ollut ~30-35-vuotias mies tyttöystävällä tai ilman. Nykyinen menee kategoriaan tyttöystävällä - sekä hevosenkokoisella koiralla + parilla pienemmällä yksilöllä. Koirat ovatkin suurin yksittäinen äänenlähde porraskäytävässä. Ennen toista maailmansotaa rakennetuissa taloissa nimittäin porraskäytävät ovat huomattavasti kapeammat, jyrkemmät ja ahtaammat kuin nykypäivän standardit. Muuten tästä miehestä kuuluu lähinnä se, kun hän piipahtaa ~5 kertaa päivässä ulkona tupakalla - talvella harvemmin. Naisesta ei kuulu oikeastaan pihaustakaan.

Näiden kolmen - hyvinkin homogeenisten - miesten lisäksi kyseisessä asunnossa on asunut vajaan vuoden vuokralla eräs ~45-50-vuotias yksinhuoltajaäiti teini-ikäisen poikansa kanssa. Tapasin hänet kerran viihteellä eräässä turkulaisessa ravintolassa. En muista oliko kyseessä pikkujouluaika vai jokilaivakausi, mutta pikku hiprakassa hän tuli halailemaan naapuriaan - eksyipä käsi myös sinne "no-man's-landiin". Mustahan tuli samantien illan ykköspuheenaihe naapurini naisystävien joukossa. "Mikäs komistus tämä on? Ai, sun naapuri. No, te varmaan sitten tunnettekin toisenne aivan läpikotaisin.". Hetken aikaa istuin iltaa heidän kanssaan ja kuuntelin "kypsien naisten juttuja" naama punaisena, mutta jonkin ajan kuluttua tein taktisen peliliikkeen ja vaihdoin ravintolaa. Muutaman kerran hänen luonaan tuli käytyä kahvilla/kaljalla, mutta kyseisen episodin jälkeen kutsuja ei enää tullut.

Alakerran kaksi asuntoa olivat pitkään yhdistettyinä samalla omistajalla. Niissä asui/asuu eläkkeellä oleva opettajapariskunta. Itse asiassa mies toimi aikoinaan erään turkulaisen ala-asteen rehtorina. He ovat taloyhtiön suurimmat osakkeenomistajat, hallituksen jäsenet jne. Nykyisin he asuvat lähes 2/3 vuodesta kesämökillään jossain päin Turun saaristoa. Ehkä jostain joulukuun alusta maaliskuun loppuun he majailevat pääasiallisesti kaupunkiasunnossaan. Muuna aikana he saattavat tulla Jaguarillaan pariksi-kolmeksi päiväksi käymään, hoitavat vähän pihahommia, istutuksia, asuntojaan jne. kunnes taas häipyvät maisemista viikoiksi tai jopa kuukaudeksi. Niin kauan kunhan taloyhtiön hoitovastike on maksettu ajallaan, niin heiltä saa olla melkoisen rauhassa.

Pari vuotta sitten nämä asunnot kuitenkin erotettiin jälleen väliseinällä, ja alakertaani muutti uudet naapurit - noin 35-vuotias rock-henkinen pariskunta. Mies soittaa eräässä turkulaisessa yhtyeessä, ja nainen viimeistelee opettajaopintojaan Turun yliopistolla. Helvetin mukava pariskunta! Silloin tällöin alakerrasta kuuluu jotain kitaranviritystä, mutta muuten on hiljaista kuin huopatossutehtaassa. Jokin aika sitten eräänä viikonloppuna sinne oli kutsuttu ehkä kaksi muuta pariskuntaa illanviettoon. Musiikkia kuunneltiin ehkä aavistuksen normaalia äänenvoimakkuutta lujemmalla - tätäkin tultiin pahoittelemaan jo etukäteen. Ainoastaan kerran kovempia ääniä ei olla pahoiteltu - enkä sitä odottanutkaan. Noin 1,5 vuotta sitten - itse asiassa Kansainvälisenä naistenpäivänä - tämä aavistuksen jennivartiaisen näköinen naikkonen sai ainakin äänistä päätellen aisaa oikein eläimelliseen tahtiin. Sitä en kyllä pysty sanomaan, että oliko tämä mies silloin paikalla vai ei! Kertaakaan nimittäin ennen tuota päivää tai tuon päivän jälkeen en ole vastaavia ääniä kuullut asuntooni.

Siinäpä omat naapurini - neighbours from Hell - pääpiirteittäin! Todennäköisesti hemmetin tylsää luettavaa, mutta näin rommitotilla (-toteilla?) syysflunssaa lääkitessäni päätin kirjoittaa pienen katkelman naapureistani. Tosin tässähän on yhteensä neljä wanhaa puutaloa, jotka rajaavat keskelleen kohtuullisen suljetun pihapiirin. Näistä naapuritalojen naapureistakin saattaa olla vielä sananen tai pari kerrottavana.

 

[Mr.Big]

Naapurin kaveri oli keksinyt loistoidean. Hän päätti teipata postiluukkuni kiinni. Jäipä päivän postit saamatta. Tämä koko kerrostalon naurun kohteena oleva veikko oli vielä mennyt tunnustamaan tekonsa. Ei paljon äly asu hänen luonaan. No, joukossa tyhmyys tiivistyy.

 

[kalkkifredi]

Muistan vielä, kuinka muuttaessani ekaan omaan vuokraluukkuuni, Kalliossa, sain tuta ekat omat naapurini helvetistä.

Olin tuolloin täyttänyt juuri 17 ja pari viikkoa siitä, muutti viereiseen kämppään sellainen päiväsaikaan asialliselta vaikuttanut kundi. Tämä kyseinen naapuri oli kuitenkin illan laskiessa perus sekakäyttäjä/pikkudiileri. Heti muuton jälkeisenä aamuna otin ekan kontaktin kyseiseen naapuriini, kun lähtiessäni kouluun siinä puoli kasin maissa aamusta, havahduin omasta aamutokkurastani siihen, että naapurini makaa rappukäytävässä sammuneena niin, että en saa omaa ulko-oveani auki. Tämä episodi ratkesi vielä snadilla ovella tökkimisellä ja kommunikoimisella, ja jälkeen päin vain nauratti.

Kunnes kului pari kuukautta, jonka aikana tästä naapurista ainut koitunut haitta oli ilmastoinnin kautta omaan kämppääni silloin tällöin kulkenut dullan haju, alkoi tapahtua toden teolla ja lähtiessäni normaalisti arkena kohti skolea, oli skoudet miehittäneet koko käytävän.

Kuivunutta verta löytyi pitkin rappua ja seinänaapurin ovi oli teipattu poliisin teipillä umpeen. Snadin kyttien kanssa selvityksen jälkeen pääsin jatkamaan matkaani kohti ulko-ovea ja menojani, kunnes huomasin pyörävarastossa, että tsygäni oli pöllitty. Ilmoitin siitä paikalle olleille poliiseille, jotka kyseltyään sen mallin ja merkin totesivat vain, että: ''Se on luultavasti myyty jo eteenpäin'' ja: ''Toivottavasti sulla oli siihen vakuutus'', no eipä ollut.

Meidän luokalla konsassa tuolloin oli neljä böönaa ja yksi niistä lopetti kesken jo heti ekan vuoden aikana. Se karkasi himastaan ja se löydettiin mun viereisestä ovesta ton poliisioperaation aikana. Seinänaapuri oli kuollut sairaalassa saamiinsa vammoihinsa, entinen luokkatoveri saatiin kiinni ja ilmeisesti henkirikoksen tekijäkin myöhemmin, mutta mun ainut arvokas tsygä, siitä en kuullut enää ikinä mitään.

Tämän jälkeen muutin Englantiin jatkamaan opintojani. Englannissa asuin hetken aikaa alueella, joka oli tunnettu polakkien mekkana. Oli ennätyksellisen kuuma kesä ja näin ollen ikkunat täytyi pitää aukin niin päivin kuin öin.
Yrittäessäni nukkua, havahduin muutamana yönä kiljahdukseen, joka lähinnä kuulosti eläimen kuoleman huudolta. Ajattelin, että siellä taas ketut teurastaa kulkukissoja ja se on vain luonnon laki - sovellettuna urbaaniin ympäristöön.
Sitten saapui yö, jolloin en saanut unen päästä kiinni ja kyseiset kiljahdukset taas alkoivat. Päätin tarkastaa ikkunasta, mikä tilanne on konkreettisesti ja huomasin viereisessä talossa olevan valot päällä ja verhot auki.
Ikkunassa oli vaalea alaston nainen etukumarassa, takanaan joku alaston Jurek. Sivusta sitä kauneutta kuvasi joku Turek ilman paitaa.

Tämä ei ehkä varsinaisesti kuulu tähän ketjuun, mutta silmieni havaintojen perusteella se nainen oli ihan kauniin näköinen ja olisin hänelle suonut paremman kohtalon kuin Jurekin ja Turekin amatöörifilmin tähdeksi päätymisen.

Takaisin Neighbours from hell -teemaan, mutsini sai valituksen yläkerran naapuriltaan perusteilla, että mun mutsin kämpästä kuuluu ''puhetta ja naurua'' kellon ollessa varttia vaille puoliyö illalla. Joutui vielä kyseisen puheen ja naurun selvittämään isännöitsijälle myöhemmin kokouksessa, kun yläkerran kyylä oli ajanut huolensa läpi. Myöhemmin kävi ilmi, että kyseisen rakennuksen rakenteissa oli ollut vikaa, jonka johdosta äänieristeet eivät toimineet kuten piti.

 

[Mr.Fox]

Tosin tässähän on yhteensä neljä wanhaa puutaloa, jotka rajaavat keskelleen kohtuullisen suljetun pihapiirin. Näistä naapuritalojen naapureistakin saattaa olla vielä sananen tai pari kerrottavana.

Jatketaan nyt sananen muista naapureistani!

Vastapäisessä naapuriasunnossa - tosin toisessa taloyhtiössä - asui vielä vuosi sitten eräs aivan tajuttoman hyvännäköinen ~30v brunette - *suomalainen etunimi* *ruotsalainen sukunimi*. Jopa oma tyttöystäväni on käyttänyt hänestä sanontaa "really attractive" sekä ainakin ulkopuolisen silmin nauttinut hänen kanssaan juttelusta ja seurustelusta. Poikaystäviäkin hänellä pyöri kuvioissa, mutta eräänä viikonloppuna hän päätti - huomaamattaan - kuitenkin järjestää mulle parikin "näytöstä".

Yhtenä perjantaina olin jo alkuiltapäivästä tarttunut haravaan ja hoidin taloyhtiömme pihamaata. Jonkin aikaa työskenneltyäni yhteiseksi hyväksi huomasin hänen tulevan kotiin pikku-pikkuautollaan. Auto oli Ford Ka tms. Hän ajoi autonsa normaalisti pihan perälle ja kiiruhti asuntoonsa. Tällä kertaa hän ei vain tullutkaan normaalisti, vaan sipsutti pienin, kiireisin askelin ohitseni ihmeellisessä etukenossa kuin varoen liukastumista liukkaalla jäällä.

Huikkasin aidan takaa hänelle "Moi!" ilman vastausta. Tytsy paineli vain kotiinsa suoraan ohitseni syksyisen tyylikkäänä - todella tyylikkäänä kuten aina. Päällään hällä oli tummat, tiukahkot farkut, tyylikäs kauluspaita ja vaalea 3/4 pitkä takki - sekä mukanaan iso (ruoka-) ostoskassi. Pari-kolme minuuttia tästä ja hän tuli takaisin pihalle tismalleen samoissa vaatteissa ottaakseen postin laatikosta ja vaihtaakseen pari sanaa mun kanssani. Normaalisti hän otti aina postin laatikosta kotiin saapuessaan ja oli aina valmiina vaihtamaan muutaman sanan - ei väliä oliko ostoksissa kesähelteilläkään jotain pikaista kylmää vaativia pakasteita tai ei. Eli ei, hän EI OLLUT kuolemassa siihen kusihätään! Ehkä reilu vartti tästä, ja hän tuli takaisin pihalle toisissa vaatteissa osallistuakseen taloyhtiömme pihatalkoisiin. Sinä iltapäivänä meillä oli flirttiä keskenämme ehkä enemmän kuin koskaan: kuin vinkatakseen: "Älä saatana mainitse siitä koskaan kenellekään!".

Pari-kolme päivää tästä (en muista oliko se lauantai- vai sunnuntai-ilta) tulin kotiin vanhempieni luota puolen yön pintaan. Samaisen tytsyn keittiössä oli valot päällä, ja näin "poikaystävän" istuvan keittiön pöydän ääressä juomassa kaljaa. Astelin pihaan ja ajattelin polttaa yhden savukkeen, vaikka en normaalisti poltakaan. Jostain syystä taloyhtiömme liiketunnistimella varustettu pihavalo ei kuitenkaan syttynyt, joten jäin seisoskelemaan säkkipimeään.

Yht'äkkiä naapuritytsyni ilmestyi keittiön pöydän ääreen mustissa alusvaatteissaan. Hänellä oli selvästi jotain painavaa sanottavaa tälle "poikaystävälleen". Jostain syystä näky miellytti minua "kohtuullisen" paljon, ja jäin tarkkailemaan tilannetta varjoissa - liikahtamatta - kuin paraskin Asko Vilenius. Meni hetki, ja tytsy kävi riisumassa rintsikkansa ilmeisesti keittiön viereisessä pesuhuoneessa. Mä en ensin uskonut sitä näkyä todeksi, mutta siinä hän seisoi tissit paljaana motkottaen "poikaystävälleen". Edelleen CAPS LOCK päällä - pelkissä mustissa pitsipikkareissaan - hän kertoi jotain painavaa tarinaa tälle kaljaa kiskovalle kaiffarilleen ennen kuin meni sänkyynsä (?). Mä seisoin silmät ymmyrkäisinä autotallin nurkalla katsellen ja ihastellen kyseistä näkyä. Tämä ei tosin kestänyt kauaakaan, mutta ko. kaiffari tuli kaljapulloineen tupakalle hetken päästä. Kun ihmettelin pihapiirin uutta kasvoa, niin kertoi vain olevansa kaverin luona yökylässä...

Naapuritalon toisessa asunnossa on tapana pitää jotain "ratsastuskoulua". Sälekaihtimet kyllä laitetaan lähes kiinni, mutta olohuoneessa on valot päällä. Ei ole kerran eikä kaksi kun olen huomannut kotiintullessani eräänlaisen rodeon käynnissä. Todennäköisesti kyse on siitä, että he eivät itse näe ulos mitään - joten he myös olettavat, että ulkoa ei näy sisälle mitään. Kohtuullisen härskiltä tuo kuitenkin näyttää, kun säleverhot ovat lähes kiinni, mutta kattolamppu luo hyvän varjon...

Kolmas tapaus, johon olen kiinnittänyt huomioni nyt tänä syksynä, on eräs vanhempi (~60-65) herrasmies. En tiedä katsooko hän yksin vai rouvansa kanssa, mutta suosikkileffoihin kuuluu kuitenkin "The Best of Sarah Young" ja "The Great Ron Jeremy". Nyt tänä syksynä on tullut lähdettyä iltalenkille kohtuullisen säännöllisesti. Ei ole kerta eikä kaksi, kun lähtövenyttelyjä tehtäessä tämän äijän olohuoneen ikkunasta on heijastunut jotain epämääräistä. Olohuoneesta on ikkunat kolmeen suuntaan: kadulle, pihakäytävälle ja pihaan. Jos sälekaihtimet kadulle ovat kiinni, niin se ei paljoa auta, kun television tarjonta heijastuu pihaikkunasta käytäväikkunaan ja siitä kadulle...