Jos kuunteli Presidentti Niinistön uudenvuodenpuheen, niin hänhän tarttui juuri tähän asiaan (ei tietysti kiekkokontekstissa, mutta yleisesti). Kyllä omalle mielipiteelle löytyy aina tukea, jos sitä haluaa kaivaa. Keskustelun ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi eri osapuolten olisi syytä pohtia missä kohtaa itse olisi valmis tulemaan vastaan, jotta päästäisiin keskustelussa eteenpäin ja löydettäisiin ratkaisuksi - aivan oikein - kompromissi.
Tämä hymyilytti. Ja ihan sen takia, että toden totta aivan sama oli mielessä - kuuntelin ko. puheen (mielestäni myös oikein hyvä - ei turhaan aika laajasti kehuttukin..) ja meinasin siitä jopa kirjoittaa tuossa edellä. Se näköjään sitten paistoi sieltä läpi.. Niinno, ehkäpä itseäni aika paljon viisaamman sanomat olikin.
Ja kyllä, kompromissin hakeminen olisi mieluista kaikessa keskustelussa jossa erimielisyyttä esiintyy. Nyt toki ensimmäisenä täytyy sanoa etten tässäkään asiassa leiju muiden yllä, kyllä ihan samoin olen vängännyt (siis yleisesti niin, ettimättä sen enempää sitä sopuratkaisua) varmasti minäkin lukemattomia kertoja.
Mutta jos sitä ajattelee siltäkin kantilta, että johtaako sellainen "keskustelu" ikinä mihinkään jossa huudellaan vain lukituista poteroista toisille? Eikö se ole aivan turhaa silloin jo melkein heti lähdöstä?
Tukea omalle mielipiteelle on mielestäni ihan jees kaivaa, se vaan et ehkä samalla sitten muiden suoraan dumaaminen, jotka eri mieltä ei ole ihan jees.
Mutta joo, ehkä tässä nyt perimmäinen pihvi taustalla on lähtökohta ja mielipide-ero siitä, että toiset hyväksyy ja sallii ilmeisesti pääkolinoita jonkin verran tietynlaisissa tilanteissa, esim. jos taklattava sattuu olemaan epäedullisessa huonossa asennossa tai ei näe taklauksen tulevan niin silloin se on voi voi ja oma moka. Kun taas toisella puolella haluttaisiin vain tälläisiäkin pois ihan pelkästään sen takia, että haluttaisiin pääosumia ja aivovammoja yms. vähemmäksi, vaikka pois kokonaan. Ja jos näiden poistamisesta aiheutuu haittaa väkisin, jos muu ei auta (tyyliin taklausten väheneminen vaikka) niin se on silti pienempi haitta kuin nämä itsessään. Kyllä minuakin harmittaa todella paljon, jos taklauspeli vähenee, jopa katoaa kiekosta. Mutta olen sen hinnan valmis maksamaan, jos se on ainut keino ja poistaa turhat pääosumat ja aivovammat jne. niin silmää räpäyttämättä, tämä sopii.
Samaten eroa siinä, että toisille taklaajalla ei ole ilmeisesti enempää vastuuta vaikka on se ns. aloitteellinen ja suorittava siihen kontaktiin keskittyen vain sitä tekemään se kohde silmissä. Kun taas se taklattava / kiekollinen joutuu keskittymään moneen muuhunkin asiaan ja siltä vielä vaaditaan ehdotonta kaikkien näkemistä jopa ns. puun takaa, ja jos paukkuu päähän niin oma vika.
Toisille taas se ei ehkä näyttäydy ihan näin. Itse siis kuulun tähän jälkimmäiseen ryhmään.
Eli omasta mielestä ehdottomasti kyllä taklauksille ja kontaktipelille edelleen, mutta ilman pääosumia. Samaten taklaajalla on suurempi vastuu, kunhan taklattava ei tee mitään viime hetken väistöjä tms. kyykkäämisiä (junnukisoissahan oli juuri tälläinen tilanne? joku kyykkäsi laidan luona väistäen näin taklausta, se ehdottomasti aivan saatanan vaarallista ja taklattavan vastuuta ensisijaisesti!) niin silloin homma ok. Ja tietenkin samaan aikaan lähtökohta se, että pitää olla katse ylhäällä ja pelata muut huomioiden ja osata ottaa taklauksia vastaan - mutta samaan aikaan se ei tarkoita sitä, että kun nykyisessä nopeassa ja taitavassa teknisessä pelissä tulee hetkiä jolloin se vaan ei yksinkertaisesti ole aina koko ajan mahdollista - että olisi luvallista silloin kolata päähän. Niissä tilanteissa varsinkin kysytään enemmän taklaajan vastuuta ja kykyä tunnistaa tilanne ja ajaa sen mukaan tai jopa jättää sen suuremmin ajamatta sekin on aina vaihtoehto. Vastustajan kunnioitus. Pätee myös sanonta vuoroin vieraissa, eli ihan kiva varmaan toisinpäinkin jokaiselle kun sen kerran kun itse sattuukin hiukan kiekkoa pelaamaan, joku ei tule ja aja päätä irti.
Voi ajatella myös niin, että miksi taklaaja tehdessään jonkinlaisen virheen saa jäähyn ja/tai ulosajon, tai pelikieltoa jonkun pelin "vaan" vrt. taklattava jos sattuu tekemään virheen tyyliin Puistola, saattaa saada maksaa siitä urallaan, kävelykyvyllään tai muun vastaavan suuren haitan muodossa lopun elämäänsä. Mielestäni ei ole ihan balanssissa.
Kyllähän taklattu maksaa kovaa hintaa sen virheen tehtyään jo sillä jos se taklataan kiekosta irti vähemmälläkin -ilman et pää lähtee irti- menettää kiekon vaikka juuri alimpana rimplaillessaan/keräilee kamojaan ja on pelistä ulkona aiheuttaen alivoimaa omalle joukkueelle, kärsii "kipua" kun saa yllättävän osuman (tarkoittaa siis sitä, että jos ei huomaa taklauksen tulevan / kun toinen tulee puun takaa niin ei tarvita kummoista törmäystä et sattuu ja lentää kuin kuoriämpäri) jne. Minusta se jo riittää.
Tästä pääsemme siihen, että rangaistusten koventaminen ei ole ehken se paras ja ainoa keino. Ehkä paras olisi kuitenkin mennä siihen juuri syyhyn kiinni - vähentää/poistaa niitä pääosumia nyt ainakin. Keinolla millä hyvänsä.
ps. tuli muuten vielä nyrkkeily/kamppailulaji vertaus mieleen, kun täällä on aiemminkin sinne puolelle vertailtu.
Päähän saa lyödä, se oikeastaan ihan pointtikin, mutta takaapäin päähän ei saa lyödä. Samaan aikaan selkää ei saa kääntää, vaikka yrittääkin välttää ottamasta osumaa. Jos kuitenkin kääntää selän, esim. joku primitiivireaktio pukkaa päälle niin siihen päähän ei silti edelleenkään saa takaapäin lyödä.
Eli taklata kyllä saa, kiekollisen taklaaminen tavallaan se vähän pointtikin, mutta päähän tms. laittomasti ei saa. Samaan aikaan taklattavalla on vastuu. Olla väistämättä, kyykkäämättä ja vaarantamatta taklaajaa ensisijaisesti, mutta toki itsesuojelun kautta ihan tervettä itsellekin ottaa se taklaus vastaan oikeaoppisemmin. Jos kuitenkin on huonossa asennossa tai ei näe/ole huomannut taklauksen tulevan, niin päähän tms. laittomasti ei saa edelleenkään taklata.
Siis tilanne on siltä osin mielestäni täysin sama, lyöjä ja taklaaja on se aloitteellinen ja se joka haluaa sen kontaktin, taklattava ja lyötävä on joka ei halua. Molemmilla kyllä vastuuta "vastaanotossa", mutta lyöjällä taklaajalla enemmän jotta kontakti on sallittu.
Mielestäni itse taklaaminen on noussut liian keskeiseen osaan muutenkin; lisävertauksena, on oltava oikeaoppisesti "lyötävissä" nyrkkeilyssä, on oltava kiekollisena "taklattavissa" mutta kummallakaan ei ole minkäänlaista velvollisuutta olla "lyöty" saati "taklattu" eli toisinsanoen ei siellä todellakaan voi huutaa kehässä, että heiii! sinun pitää nyt olla siinä ja ottaa minun nyrkki naamaan! tai kentällä vastaavasti kyllä sinun nyt pitää olla siinä niin että minä saan sinut taklattua! Lyönti kuin taklaus kun on myös turvallisesti/oikein tehtynä ihan luvallista väistääkin. Eli ei esim. polvea kanveesiin (nyrkkeilyssä ei saa tietääkseni lyödä jos toisella on käsi tai polvi lattiassa) - silloin sinulle lasketaan lukua, taasen kiekossa ei kyykkäämällä - silloin saat jäähyn/rangaistuksen. Tämä on mielestäni joiltakin hämärtynyt tämä koko filosofia siitä taustalta, mikä minun mielestä jo itsessään vaatii vastuuta enemmän taklaajalta.
