En ole täysin varma olenko oikeassa ketjussa, mutta parista tapauksesta on ollut mielessä kirjoittaa tänne palstalle.
Pari vuotta sitten olimme talvella velipojan kanssa Jyväskylässä hölkkäämässä Jyväsjärveä ympäri. Erään pienen niemenkärjen kohdalla eräs koiran kanssa ollut vanhempi nainen pysäytti meidät ja kertoi nähneensä äsken järven jäällä jonkin pienen eläimen, joka oli mennyt tuohon kyseiseen niemeen puiden suojaan piiloon. Nainen epäili, että kyseessä olisi ollut kissanpentu, niin tämä olisi hyvä käydä hakemassa pois, ettei jäädy kuoliaaksi. "Se teki semmoista tällaista liikettä...", nainen sanoi ja näytti käsillään jääkiekkotuomarin ryntäystä muistuttavaa käsimerkkiä, "...mutta en viistinyt mennä koiran kanssa katsomaan". Totesimme, että eiköhän käydä vilkaisemassa, kun yhtäkkiä nainen sanoikin edellisen virkkeensä lähes sanatarkasti uudestaan, käsimerkkiä myöten. Tämän jälkeen keskustelu jatkui kutakuinkin seuraavasti:
"Se teki semmoista tämmöistä liikettä, mutta kun en viittinyt mennä koiran kanssa sinne"
"Joo, okei, käydään katsomassa..."
"Hyvä, menkää vaan. Se kun teki semmoista tämmöistä liikettä..."
"Joo..."
"...mutta kun mulla on koira mukana, niin en sen takia oikein voi itse mennä"
"Jeps, toivottavasti löydetään se..."
"Joo, se olis tosi hyvä... kun se teki semmoista tämmöistä liikettä..."
"Me käydään katsomassa"
"Hyvä juttu, kun en voi itse mennä kun on tää koira tässä mukana..."
Jossain vaiheessa sitten lähdimme vähän tylysti kesken lauseen lompsimaan tuota niemenkärkeä kohti. Matkalla huomasimme, että auringon paistaessa järven jään kevyt lumipeite näytti täysin koskemattomalta eläimen oletetun kulkureitin kohdalta. Sen sijaan kohta meitä tulikin vastaan eläkeläispariskunta, joista mies virnuili maireasti. Ennen kuin ehdimme kysyä mitään, tämä vastasi hymyillen "Se oli muovikassi". Nainen oli siis pysäyttänyt myös tämän pariskunnan, mutta ei ollut katsonut tarpeelliseksi kertoa meille asiasta. Marssimme sitten neljästään takaisin naisen luokse ja tämä mies kertoi kyseessä olleen tyhjä muovikassi. Nainen tuntui aluksi vähän naurahtavan omalle näköharhalleen, mutta sen jälkeen alkoi taas sama tuttu fraasi toistua. Päivänjatkotkin toivotettiin pariin otteeseen, kun ensimmäisiä kertoa seurasi vielä muutamat selvitykset "eläimen" liikkeestä ja koiran mukanaolosta.
Toinen tapaus sattui puolestaan Helsingissä eräällä bussipysäkillä. Noin 50-vuotias nainen kertoi minulle, että oli kadottanut kotiavaimensa. "Se on sellainen musta... sellainen hyvin perinteinen Abloy-kotiavain". Ymmärsin aluksi, että avain olisi pudonnut johonkin bussiin ja nainen kyseli minulta, että mitä kautta HSL:ltä voi kysyä löytötavaroista. Neuvoin kysymään joltain kuljettajalta, kunnes tajusin, että nainen kysyykin minulta suoraan, että tiedänkö missä hänen avaimensa on. Onneksi odottamani bussi tuli nopeasti ja noustessani sisään nainen jäi jututtamaan kuskia. "Se on sellainen musta... sellainen hyvin perinteinen Abloy-kotiavain" kuului taas kuskin vierestä. Vajaan minuutin keskustelun (ja bussin seisomisen) jälkeen nainen lopulta maksoi matkansa ja istui ensimmäiseen penkkiin, kuitenkin vielä liikkeellelähdön jälkeen kuskilta avaimensa sijaintia kysellen ja sen ulkonäköä kuvaillen. Seuraavalta pysäkiltä kyytiin nousi eräs nuorehko tyttö, jonka tämä nainen pysäytti, pyysi (vaati) istumaan viereensä, että hän voi kertoa kadonneesta kotiavaimesta. Nuorehko tyttö oli hyvinkin avuliaan oloinen ja istui naisen ohjeistamana ikkunapaikalle, kun nainen itse otti käytäväpaikan. Itse seurasin pari penkkiriviä taaempaa, kun tyttö koitti aluksi auttaa, mutta kun "sellainen musta, hyvin perinteinen Abloy-kotiavain" alkoi toistua noin minuutin välein, tyttö ymmärsi tilanteen ja alkoi tuijotella kännykkäänsä. Matka omaan määränpäähäni jatkui reilut kymmenen tuskallisen pitkään minuuttia, mutta tuttu fraasi mustasta ja perinteisestä Abloy-kotiavaimesta tuntui toistuvan kerta kerralla lyhyemmin aikavälein, nuori tyttö vaikutti varsin vaivautuneelta. Lopulta jäin itse pois muutamaa pysäkkiä aiemmin ja kävelin loppumatkan, jonka aikana mietin tätä tyttöä, joka ei voinut edes vaihtaa paikkaa naisen usutettua tämän ikkunapaikalle.
En tiedä voiko kummastaan naisesta käyttää termiä kylähullu, mutta toivottavasti ovat saaneet apua tilanteisiinsa.
