The Souls. Kouvolasta.
Kouvolasta tulee paljon hienoja bändejä, mutta The Souls on itselleni ehkä silti se kovin ikinä. Sori, Peer Günt, tulette kyllä kakkosena. Okei, Soulsin tuotanto on aika kapea, syystä jos toisestakin johtuen, mutta kaikki mitä nämä jätkät ovat tehneet, on ihan täyttä timanttia.
Jani Orpana on yksi tämän maan parhaita kitaristeja. Siis ei vain nyt, vaan ikinä. Äijä hallitsee ihan taivaallisen hyvin sellaisen 60-70-lukujen Hendrix-Stones-vaikutteisen soundin. On särmää, mutta myös sellaista jännää lempeyttä ja lämpöä. Todella tyylikästä soittoa. Jollain kummalla tavalla tulee mieleen Chicagon Terry Kath, joka oli Hendrixin lempikitaristi ja upea kitaristi. Mahtava soittaja, pistää matalaksi monet ulkomaisetkin kitaristit. Järjettömän kova soittaja.
Sen lisäksi Jani O. on myös todella kova laulaja. Sellainen voimakas, syvä ja rouhea bluesvaikutteinen ääni, mutta nimenomaan nuorehkon miehen ääni, ei mitään kärsinyttä kähinää ja mörinää. Ihan täydellinen tuohon musiikkiin. Ja kun bändin muista jäsenistä puhutaan, niin veljensä Toni on hieno, todella painavakätinen rumpali, joka mättää helvetin kovaa mutta pystyy silti luomaan svengiä. Hieno soittaja hänkin. Tonista tulee jotenkin mieleen Strokesin Fabrizio Moretti. Sellainen bändin sykkivä
rock n´ roll sydän. Ja Toni laulaa hienosti stemmoja.
Ja elävästä legendasta Kettulastahan ei tarvitse mitään erikseen sanoa. Hienoa että valtiomiestason bassokenraali on lähtenyt bändiin mukaan. Upeaa sukupolvien välistä yhteistyötä ja kaunis osoitus siitä, miten Kouvolan rockperinne jatkuu eteenpäin. On tämä vain järjettömän upea rock-kaupunki.
Ja tämä ei ole maksettu mainos. Ei mulle tartte hienojen bändien kehumisesta maksaa.