Kuuntelussa juuri nyt

[turo-urpo]

Näköjään Venäjällä osataan jotain. Ei tule heti mieleen kovin montaa tuota parempaa suoritusta laulukilpailussa vaikka niitä on YouTubesta jonkin verran selaillut. Ei haittaa vaikkei ymmärrä sanaakaan mitä lauletaan

Дария Ставрович «Круги на воде» - Нокауты - Голос - Сезон 5 - YouTube

 

[Moto]

Johan nyt jämähti Sidewaysistä bongattu The Coathangers soimaan koko päiväksi. Festareissa, etenkin tällaisissa vähän vähemmäntunnettujen bändien kattauksissa, on se hyvä puoli että usein parhaaksi keikaksi osoittautuu joku, josta ei ole aiemmin tietoisesti edes kuullut. Viime vuonna niin kävi Julien Bakerin kohdalla.

Henkareiden lokeroiminen pelkäksi punkiksi olisi vähättelyä, sillä bändin viideltä albumilta löytyy kaikenlaista menoa akustisista slovareista häpeämättömään poppiin. Ensin mainitusta vaikkapa Tabbacco Rd. ja jälkimmäisistä vaikkapa Down Down.

Livenä meno on kuitenkin rupista: tämä Squeeki Tiki (video juuri Sidewaysin keikalta) jäänee muistilokerooni ensimmäiseksi kuvaukseksi kohtaan "Sideways 2017". Pyhä kolminaisuus: Basso, rummut ja vinkulelu.

Linkit Youtubeen ja sillai.

 

[Frostbite]

Royal Blood - How did we get so dark albumi.
Kolmannen kerran pyörii nyt levy ja on kyllä loistavaa ryskettä.
Melkein uskallan sanoa, että parempi tämä on kuin debyyttilevy.

 

[Rinksu]

Twin Peaksin jatkot näkyy pyörivän, joten kaivelimpa sen kunniaksi Julee Cruisen Floating Into the Nightin työn alle. Biiseistä aina upea Falling lienee se kaikista tutuin, mutta onhan tämä komea unelmapoppi levytys ihan kannesta kanteen.

Into the Night
I Remember

 

[Fancy Jasper]

Snak the Ripper - Nothing Less - YouTube

Snak the Ripper - Nothing less

 

[Useful Idiot]

Kotimainen VIRTA. Jotain jazzin ja post-rockin fuusiota. Svart recordsin bändejä, joista näitä mielenkiintoisia nimiä paikotellen tulee esiin.

VIRTA - About to Fly - YouTube

 

[adolf]

Anatheman uusin. Odotukset luonnollisesti erittäin korkealla tämän bändin kohdalla.

 

[Rinksu]

Anatheman uusin. Odotukset luonnollisesti erittäin korkealla tämän bändin kohdalla.

Joo, täytyisi käydä myös poistamassa tuo. Muutaman kerran tuota on tullut kuunneltua ja ihan tyypillistä Anathemaa (2000-luvun) tämä on, joskin vähän uusia mausteitakin taas lisäiltyä. Biiseistä erottuu nyt kärkeen ainakin nimikkobiisi, jonka komeaa loppupyöritystä kuuntelisi pidempäänkin.

 

[adolf]

Joo, täytyisi käydä myös poistamassa tuo. Muutaman kerran tuota on tullut kuunneltua ja ihan tyypillistä Anathemaa (2000-luvun) tämä on, joskin vähän uusia mausteitakin taas lisäiltyä. Biiseistä erottuu nyt kärkeen ainakin nimikkobiisi, jonka komeaa loppupyöritystä kuuntelisi pidempäänkin.

On tässä hetkensä. Biisit nro. 3 & 10 on kanssa ihan taattua Anathemaa. Ja kuten sanoit, tuo nimikkobiisi oli tosi hyvä. Pitää luultavasti pari kertaa vielä kuunnella läpi.

 

[Moto]

Midnight Oil pyörii torstain keikalle valmistautuessa. Vähän harmittaa, ettei tullut järjestettyä reissua useammallekin keikalle. Niin paljon on settilista ilta illan perään muuttunut, mutta eipä ainakaan tiedä mitä odottaa. Toissailtana Berliinissä ovat vetäneet Diesel and Dustin kokonaisuudessaan ja järjestyksessä läpi, poislukien Gunbarrel Highway, jota ei kaikilla versioilla tosin olekaan mukana.

1982-1987 oli tämän bändin todellinen kulta-aika ja sitä voi oikeastaan huoletta laajentaa taaksepäin 1981:een ja eteenpäin vähintään vuoteen 1993. Hemmetinmoinen sarja albumeita ja kunnolla persettä potkiva Species Deceases-EP:kin siellä välissä.

 

[Rod Weary]

Olen joissain yhteyksissä kehunut King Gizzard & The Lizard Wizardia. Viime vuonna julkaisivat huikean hienon Nonagon Infinityn jo muutenkin mielenkiintoisen tuotantonsa jatkeeksi. Aika ahkeria ovat olleet jo aiemminkin studiossa (levy tai kaksi per vuosi), nyt huhu kertoo, että aikovat julkaista viisi levyä tänä vuonna. Kaksi on jo tullut uunista ulos, mutta valittaen pitää todeta, että määrä on tullut laadun kustannuksella. Aivan kuraa ovat olleet nämä tämän vuoden julkaisut. Tuorein Murder of The Universe meni Spotifyssä skippaillen. Edellisen Flying Microtonal Bananan pystyi sentään vielä kuuntelemaan.

Nyt kuuntelen Algiersia. Suosittelen.

 

[M10]

Magma - Attahk

Täällä sama levy soi nyt. Lokakuun keikkaa odotellessa...

 

[Ollakseni]

Tämä päivä on mennyt Reverend Bizarreen paneutuessa. Historiallista doomia ja tämähän on oikeasti hidastakin. Harmillista että lopettivat aikaisin. Näitä pari tuntisia levyjä voi kuunnella aika paljonkin. Kai sitä tarvitsee Lord Vicaria alkaa kuuntelemaan.

Muutenkin on tullut kuunneltua paljon doomia. YOB ja Bongripper soivat säännöllisesti. Pitänee YOBia hankkia muutama levykäinen kun kaikkea ei löydy Spotifysta.

 

[powerplaymaker]

Muistin taas miten hyvä bändi Blackfoot on.

 

[Moto]

Reilu kolme vuotta sitten Manic Street Preachersin The Circuksen keikan myötä tutuksi tullut Public Service Broadcasting julkaisi juuri kolmannen albuminsa "Every Valley". Arvelin tuolloin tuoreeltaan, ettei tällainen konsepti voi kestää kovin montaa albumia, mutta hyvin duo on onnistunut ainakin kolmella ensimmäisellään.

Pääideana näillä siis on, että otetaan vanhoista tietoiskufilmeistä ynnä muista ääniraita ja niiden päälle tehdään biisi. Debyyttialbumi sisälsi kaikenlaista sekavaa, mutta kahdella seuraavalla siirryttiin Toinen maailmansota aiheisen debyytti-EP:n tapaan tiettyyn teemaan. 2015 ilmestynyt The Race for Space oli erittäin onnistunut kokonaisuus USA:n ja Neuvostoliiton kilpajuoksusta kuuhun ja nyt käsitellään brittiläistä kaivostoimintaa. Ympärä tavallaan sulkeutuu omalta osaltani, sillä raidalla Turn No More on vierailevana vokalistina James Dean Bradfield.

 

[Useful Idiot]

Cult Of Lunan "Years In A Day" Live dvd. Varsinkin Owlwood -biisissä vähintään puoliheijari puskee pintaan. Ehkä maailman paras bändi ja yllättäen ruotsista. Mikä dynamiikka, mikä raskaus. Rumaa ja kaunista. Ping @Ollakseni

Cult Of Luna - YEARS IN A DAY: "Owlwood" - YouTube

 

[M10]

Cult Of Lunan "Years In A Day" Live dvd. Varsinkin Owlwood -biisissä vähintään puoliheijari puskee pintaan. Ehkä maailman paras bändi ja yllättäen ruotsista. Mikä dynamiikka, mikä raskaus. Rumaa ja kaunista. Ping @Ollakseni

Cult Of Luna - YEARS IN A DAY: "Owlwood" - YouTube

Hieno poiminta ja kova veto, vaikka ei ihan oma CoL suosikki olekaan.

Thomas Hedlund on tuon bändin tähti. Ihan mieletön rumpali.

**

Koitan tässä tutustua Magman Köhntarkösz-levyyn. Tämä ei vielä hallussa ollutkaan. Hieman vaikeaselkoista meikäläiselle ainakin näin alkuun, jos nyt vaikka vertaa erinomaiseen Attahkiin. Ja Udu Wudu on mestariteos. Olen vähän myöhäisherännäinen Magman suhteen. Hieno päästä näkemään Christian Vander livenä. Keikalle menijöitä lokakuussa? Circle lämmittelemässä. Tässä muuten hauska tunnin mittainen pätkä, missä Lehtisalo kuvailee suhdettaan Magmaan ja Thoriin. Hyviä biisejä valittu ohjelmaan myös, suosittelen.

MMA_Lehtisalo_Circle_Magma_Thor_Mayhem by Meteliä Maan Alta | Mixcloud

 

[Moto]

Sunnuntaina Alppipuiston villinnyt Mara Balls on soinut tässä taustalla. Viime vuonna ilmestynyt ensialbumi Vuorten taa ei ole hirveästi kolahtanut, mutta pari kuukautta sitten ilmestynyt Elävä kivi ottaa kyllä niin sanotusti vitunmoisen harppauksen eteenpäin. Eilen kuultiin myös kaksi erittäinkin kelvollista julkaisematonta biisiä, joten ehkä jatkoa seuraa piankin. Tämä tytsä on kyllä aikamoinen kepittäjä. Mara Balls siis lienee niin bändin nimi kuin Maria Mattilan taiteilijanimi.

Pikkutovi näitä tuli seurattua jo 2016 Sidewaysin lauantaina, kun viimeisinä uhmasivat myrskyä yhdellä suljetuksi tuomitulla pikkulavalla, mutta eilinen Alppipuiston keikka oli ensimmäinen kokonainen. Pitää käydä katsomassa toistekin.

Tuo debyyttilevyn nimi (Vuorten taa) tuo kovasti mieleen erään melkein samannimisen biisin vuosikymmenen takaa. Mitenhän se nyt on - lauloiko Indica tarkan kielipoliisiseulan läpi tarkastaltuna menevänsä takkien sisusten taakse?

 

[sonnychiba]

Aloitin päivän Lagwagonilla ja samalla luin bändistä. Minulle valkeni, että bändin rumpali Derrick Plourde oli tehnyt itsemurhan. Plourden viimeiseksi bändiksi jäi Bad Astronaut, jossa soitti myös Lagwagonin Joey Cape. Joten nyt otan ensi kuunteluja Bad Astronautin...Houston: We Have A Drinking Problem...

 

[M10]

Karnivool - Sound Awake

Hämmästyttävän kova levy ausseilta. Paljon sanottu, mutta menee itsellä top vitoseen kaikista 2000-luvulla julkaistuista levyistä.

 

[Rinksu]

Näin kunnon kesäpäivän kunniaksi kevyttä teknopoppista elikkä Kylie M:n Aphrodite. Juuri sellaista kivasti kuplivaa poppista, joka iskee tällaiseen ABBAsta ja kumppaneista pitävään. Kun ei sitä koko ajan jaksa jotain progeakaan myllätä.

Ja piiseistä Closer on kyllä suorastaan perkeleen kova veto.

 

[Individual]

Viikonloppuna on menty Juice Leskinen - Kingston Wall - Ultra Bra kombolla. Kun vuoden lopussa tulee taas perinteinen Spotifyn "Tätä kuuntelit eniten"-lista, niin mielenkiintoista nähdä, että onko J. Karjalainen viimein ohittanut The Smithsin ja Morrisseyn kuunnelluimpana artistina. Tosin ei toi kai ihan yks yhteen tuo lista ole, koska 2016 oli minulla kovassa kuuntelussa myös Tapio Liinojan Lapinlahdenkatu-levy ja niillä kuuntelumäärillä ei muka ollut 100 parhaan joukkoon asiaa, epäilen.

 

[Useful Idiot]

Unkindin "Polku" -ep ensikokeilussa. Kyse on siis suht.tymäkästä Crust-bändistä, jossa myös sludgemainen hidas kiukaanraahaus naitetaan hienosti yhteen d-beatin kanssa. En ole varma näistä soundeista, alapää dominoi aika rajusti, mutta biisit on kyllä ehtaa Unkindia. Hieno yhtye.

 

[M10]

Niin pitkään jumittanut progea, että välillä pitää vähän ottaa raitista ilmaa ja kuunnella kunnon lätkytystä.

np. Bloodbath - Grand Morbid Funeral

 

[arvee]

Tedeschi Trucks Band. Nainenkin saa soittaa kitaraa ja laulaa julkisesti. Ja miehensä voi tietysti soittaa vierellä pariskunnan niin halutessa.