Kuuntelussa juuri nyt

[Pavlikovsky]

Vanhan liiton aussirock-bändi Rose Tattoo kovassa kuuntelussa. Tässä on ihan rouheaa rockia höystettynä bluesilla sekä hevin tunnuspiirteillä, säröisyys sekä solisti Angry Andersonin uskottava kähinä tuovat otetta tähän bändiin. Rockia kun tehdään asenteella niin tässä on lopputulos, upeaa! Suosittelen jos AC/DC, Accept tai vaikkapa Motörhead kolahtaa yhtään.

 

[Evil]

Vanhan liiton aussirock-bändi Rose Tattoo kovassa kuuntelussa. Tässä on ihan rouheaa rockia höystettynä bluesilla sekä hevin tunnuspiirteillä, säröisyys sekä solisti Angry Andersonin uskottava kähinä tuovat otetta tähän bändiin. Rockia kun tehdään asenteella niin tässä on lopputulos, upeaa! Suosittelen jos AC/DC, Accept tai vaikkapa Motörhead kolahtaa yhtään.

Tässäpä Pavlikovskylle bändi, jossa lauloi Angry Anderson ja rumpua löi myöhemmin AC/DC:hen liittyvä Phil Rudd, eli Buster Brown. Australiasta, 70-luvun alusta, silivuplee. Katso myös oikeasta reunasta bändin muut biisit. Ihan OK tavaraa.

 

[Pavlikovsky]

Tässäpä Pavlikovskylle bändi, jossa lauloi Angry Anderson ja rumpua löi myöhemmin AC/DC:hen liittyvä Phil Rudd, eli Buster Brown. Australiasta, 70-luvun alusta, silivuplee. Katso myös oikeasta reunasta bändin muut biisit. Ihan OK tavaraa.

Kiitos Evil, sulta tulee aina hyviä vinkkejä tähän vanhempaan rockiin, musiikkikirjasto se senkuin laajenee. Tällaista Buster Brownia en ollut ennen kuullutkaan, mutta oikein tasaisen ja mukavan kuuloisia vetoja. Kyllähän tuon Angryn tuolta tunnistaa, laulaa puhtaammin kuin Rose Tattoossa, vaikka se raspikurkku siellä ajoittain nouseekin esille. Kuka lienee kitarassa tässä, hyvän kuuloisia sooloja? Hyvän pohjan on peruskompin mestari Phil Rudd saanut tästä poppoosta tunnetulle uralleen.

Tähän vanhempaan aussirockiin olisi tarkoitus muutenkin syventyä, mokomasta saaresta tulee todella kovia nimiä, jotkut hyvin aliarvostettuja. AC/DC nyt on ollut aussien lippulaiva aina, mutta takana tulee kovia nimiä. Airbourne nyt uusimpana perinteiden vaalijana.

 

[Evil]

Kuka lienee kitarassa tässä, hyvän kuuloisia sooloja?

Semmoiset kundit kuin John Moon ja Paul Grant, ei kansainvälisiä meriittejä.

Tässä ois tällainen aussibändi kuin Billy Thorpe & The Aztecs, jota suosittelen lämpimästi. Tää Mama paukkuu kuin kilo papatteja ja kannattaa myös etsiä tuubista Thorpen versio ikihirveästä Rock Me Baby -biisistä. Saatana kun paukkuu.

 

[-OO-]

Dave Lindholm - Annan kitaran laulaa vaan (live)

 

[Evil]

Hugh "House" Laurien viime kuussa ilmestynyt blueslevy Let Them Talk. Letkeetä menoa. Näytepalaksi avausraita St. James' Infirmary.

Ostin tämän vaimolle kun tykkää hepusta, ja olen kuunnellut itsekin useamman varvin. Ihan juurevaa New Orleans -meininkiä. Paikkapaikoin tulee mieleen itse Dr.John, ja se on jo kehu parhaasta päästä.

 

[-OO-]

Sophie Zelmanin viimeisin levy I'm the rain on nyt kuuntelussa. If I could on ihan tautisen hieno biisi.

 

[Superböle]

Bändi joka on ollut pari päivää ajankohtainen, eli Foo Fighters. Biisinä uuden lätyn paras raita Walk.

 

[Sinister]

Black Sabbath ja suurelle yleisölle (ehkä?) vähän tuntemattomampi levy, Headless Cross vuodelta 1989. Tony Martin vokaaleissa ja Cozy Powell rummuissa, Cozyn tunnistaa kyllä suht pikaisesti. Ei itseasiassa hullumpi levy ollenkaan, vaikka ei tätä kyllä oikein Sabbathiksi meinaa mieltää soundeineen ja powermetalmaisine laulusuorituksineen. Tällä sekunnilla menossa nimibiisi.

 

[M10]

Lauantaita odotellessa... Opeth - Still Life

Serenity Painted Death

 

[vilpertti]

SMC Lähiörotat.

Huikeeta.

 

[heavy]

...AC/DC nyt on ollut aussien lippulaiva aina, mutta takana tulee kovia nimiä. Airbourne nyt uusimpana perinteiden vaalijana.

Kuuntelepa Electric Mary yhtyeen parin vuoden takainen levy Down to the Bone. Et pety.

 

[Rinksu]

Kokoelma Ennio Morriconen elovakuvasävellyksiä.

Once upon a time in the west-Finale
Man With A Harmonica
For A Few Dollars More - Final Duel -very careless of you, old man-

Paljon on mies upeaa musiikkia säveltänyt, mutta nämä ne pysyvät ylittämättöminä. Ei ne enää tee vaan tällaisia.

 

[Girardi #5]

Rauhallista musaa vaihteeksi, eli: Eddie Vedder - Ukulele Songs

 

[-OO-]

Rauhallista musaa vaihteeksi, eli: Eddie Vedder - Ukulele Songs

Minulle oli vähän pettymys tuo levy. Sävellykset ei minusta riittävän hyviä noin riisuttuun toteutukseen, käy aika nopeasti puuduttavaksi.

 

[Girardi #5]

Minulle oli vähän pettymys tuo levy. Sävellykset ei minusta riittävän hyviä noin riisuttuun toteutukseen, käy aika nopeasti puuduttavaksi.

Minäkin petyin kun jäi sen verran kovat odotukset esikoisen: Eddie Vedder - Into the wild soundtrackin jälkeen.

 

[Pavlikovsky]

The Allman Brothers Band - Seven Turns: http://www.youtube.com/watch?v=aqxywPYRCbI

Etelä nousee jälleen!

 

[Rinksu]

Led Zeppelin - Houses of the Holy

The Rain Song
No Quarter

 

[M10]

Saatana ja isäkissan vittu mikä veto.

Dancing in the dark

 

[TM]

Tulipa tänään hankittua Acceptin Blood Of The Nations. Kyllä kannatti hankkia, 12 hyvää biisiä ja laatua saa kuunnella yli 60 minuuttia alusta loppuun saakka. Täyttä vastinetta rahalle vaikka Udo ei olekaan mukana. Kyllä Tornillokin osaa laulaa! Imperiumin puolella arvostelija totesi hyvin: Blood Of The Nationsin jokainen biisi on jykevä yksilö, ja pystyy puolustamaan paikkaansa läpikotaisin tasaisen laadukkaalla albumilla.

 

[Nume]

Mamba, Kirka ja J.Karjalainen. Sytyttää varsinkin toi J.Karjalainen todella hyvin, I like it!

 

[KiVi]

Sytyttää varsinkin toi J.Karjalainen todella hyvin, I like it!

Aivan sama homma. Pari päivää sitten löysin Jukan uudelleen. Tässä Villejä lupiineja. C-H-I-L-L.

Hiljattain kuollut Nate Dogg osasi tehdä mainiota pimp daddy -musaa.

 

[exobalt]

Mamba, Kirka ja J.Karjalainen. Sytyttää varsinkin toi J.Karjalainen todella hyvin, I like it!

Ja sama täällä. 80-luvun ja 90-luvun levyjä kuunnellaan. Siis Karjalaisen. Svengaa mahtavasti. Vallitsevaan säätilaan sopii hienosti esimerkiksi kappale nimeltä Humanoidien järvi. Löytyy ainakin Spotifystä.

 

[haunted shores]

Tulipa tänään hankittua Acceptin Blood Of The Nations. Kyllä kannatti hankkia, 12 hyvää biisiä ja laatua saa kuunnella yli 60 minuuttia alusta loppuun saakka.

Itsekin sain levyn käsiini tällä viikolla ja toimii kyllä pirun hyvin.

Suhtauduin alkuun hieman skeptisesti siihen, että levy on pahemman kerran ylimittainen, mutta suureksi yllätykseksi materiaali kantaa sittenkin juuri ja juuri maaliin asti. Tiedä sitten olisiko se optimaalinen 45 minuuttia ollut vieläkin tiukempi pläjäys, mutta kelpaa näinkin.

Tornillosta itse asiassa pidän näin äkkiseltään tuumattuna enemmän kuin Udosta.

 

[Streider]

Pretty Lights - koko tuotanto satunnaisessa järjestyksessä. Tällä hetkellä biisi nimeltä Total Fascination

Linkki vie youtubeen.