Kuuntelussa juuri nyt

[Rinksu]

Kai sitä täytyy huomista odotellessa vähän herkistellä:

Judas Priest- Night Crawler
Judas Priest - Painkiller

Ja perään British Steel tietysti.

Ja jatkoksi:
Queensrÿche - Walk in The Shadows

Ja kermaksi kakun päälle:
Accept - Balls To The Wall

 

[eh]

Frank Turner taas pitkästä aikaa kuuntelussa, ja on tuo ihan huikea jamppa tekemään kappaleita. Muutama kappale selkeästi enemmän tehosoitissa, Worse Things Happen At Sea, The Road, uutukainen I Still Believe sekä ehkä yksi maailmankaikkeuden komeimmista kappaleista, To Take You Home.

Et sitten uutta levyä ole vielä kuunnellut? Itse odottelen edelleen varsinaista levyä saapuvaksi Saksasta, mutta Spotify onneksi auttaa pahimpiin oireisiin. Biisimateriaalin puolesta England Keep My Bones on Love, Ire & Songin tasoa, tuotannoltaan ehkä jopa astetta osuvampi kokonaisuus. (Tosin omassa kirjanpidossani kaksi mainitsemistasi menevät koko tuotantoa katsottaessa ehkä kymmenen heikoimman biisin joukkoon.)

 

[Kulttimörkö]

Today I've mostly been listening to Ludacris.

Kesä ja kunnon menevää basson jumputusta siis.

 

[M10]

opeth morningrise

 

[Rinksu]

opeth morningrise

Hieno levy, vaikka en pidäkään ihan maineensa veroisena. Minulle ne parhaat ovat Still Life, Blackwater Park ja Damnation.

Tämä tosin toimii aina:
Opeth-The Night And The Silent Water

Opeth on vissiin seuraavallaan poistamassa örinälauluja ja tekemässä muutenkin paljon "70-lukusemman" levyn. Voipi olla, että osa hieman nyrpistää nenäänsä. Itse odotan jo innolla. Parilla viimeisellään Opeth onkin mielestäni hieman junnannut paikallaan.

 

[Saikka]

Et sitten uutta levyä ole vielä kuunnellut? Itse odottelen edelleen varsinaista levyä saapuvaksi Saksasta, mutta Spotify onneksi auttaa pahimpiin oireisiin. Biisimateriaalin puolesta England Keep My Bones on Love, Ire & Songin tasoa, tuotannoltaan ehkä jopa astetta osuvampi kokonaisuus. (Tosin omassa kirjanpidossani kaksi mainitsemistasi menevät koko tuotantoa katsottaessa ehkä kymmenen heikoimman biisin joukkoon.)

Ei ole oikein ehtinyt/viitsinyt, varsinainen levy kun odottaa vielä saapumistaan tähän kämppään. Tuo I Still Believe löytyy kuitenkin myös tuolta uudelta levyltä, joten sen verran on tullut tuota uutta materiaalia kuultu. Ei paljon, mutta jonkun verran kuitenkin.

Jos on Love, Ire & Songin tasoinen, niin on todella, todella kova levy.

Tuon ymmärrän että mainitsemani biisit eivät välttämättä ole top-10 kamaa tuotannossa, se on ihan ok, mutta varsinkin To Take You Homen viimeinen about minuutti on ihan kultaista kamaa meikäläisen korville.

 

[M10]

Hieno levy, vaikka en pidäkään ihan maineensa veroisena. Minulle ne parhaat ovat Still Life, Blackwater Park ja Damnation.

Tämä tosin toimii aina:
Opeth-The Night And The Silent Water

Opeth on vissiin seuraavallaan poistamassa örinälauluja ja tekemässä muutenkin paljon "70-lukusemman" levyn. Voipi olla, että osa hieman nyrpistää nenäänsä. Itse odotan jo innolla. Parilla viimeisellään Opeth onkin mielestäni hieman junnannut paikallaan.

TNATSW toimii aina!

Kirjottelin ko. aiheesta tänään Imperiumin messulaudalle

Itselle ne tärkeimmät ja parhaimmat Opeth-levyt ovat Blackwater Park ja Morningrise. Still Lifen tunnelmasta, riffeistä ja soundeista tykkään, mutta ei se kyllä nouse bändin TOP3-levyjen joukkoon. Sama homma MAYH:n kohdalla. Damnation ja Deliverance on hienoja levyjä kummatkin. Kyllähän Deliverancen nimikkobiisi on Åkerfeldtin sävellysten ehdotonta eliittiä. Näistä kahdesta uusimmasta en pidä läheskään niin paljon kuin noista vanhoista. Jotenkin meni liian kliiniseksi ja sävellyksistä puuttui terä. Toki yksittäisiä helmiä onneksi löytyy (Harlequin Forest, Heir Apparent ja 1-2 muuta) ja niiden ansiosta mielenkiinto seuraavaan levyyn on vielä pysynyt hengissä. Mutta kyllähän joku Grand Conjuration oli aika shokki aikanaan, kun sitä ensimmäisenä pääsi jonkun nettiin lipsahtamisen ansiosta kuulemaan. Siis shokki negatiivisessa mielessä. Puhumattakaan nyt sitten noista Watershedin balladeista. Aikamoista kuraa minun mielestäni.

Niin, ja kyllähän Lopezin vaihtuminen Axeen on ollut valitettava downgreidaus. Aistillisen tyylitaiturin tilalle tuli takoja. Ja kitaristin vaihtuminenkin oli siinä ja tossa ja bändin elopainokin nousi siinä treidissä 40kg eikä ainoastaan tukkapehkon ansiosta, mutta tuo nyt oli turhanpäiväinen kommentti minulta. Annettakoon anteeksi näin perjantaina.

Mutta jos nyt hieman aiheestakin jotain sanoisi, niin kyllähän tuota Heritagea odottaa suurella mielenkiinnolla. Eikä vähiten sen vuoksi että minkäköhänlaisia akustisia kitara-riffittelyjä se Åkerfeldt on tällä kertaa loihtinut? Voisi kuvitella, että kun ollaan tuossa 70-luvun proge-skenessä niin nuo akustiset kuljettelut on isossa roolissa, ja niissähän Mike on ollut aina omimmillaan.

Kannen puu-päistä iso miinus.

btw, nyt kuuntelussa Isis - Celestial (The Tower)

 

[Pavlikovsky]

Vanhaa Tarotia, tarkemmin Breathing Fire. Jumalauta, Marco Hietalalla on tämän maan paras heviääni.

 

[Rinksu]

...

Mulle Morningrise on jotenkin väkisin väännetyn oloinen. Siis tarkoitan, ideoita on paljon, mutta toteutus hieman ontuu vielä. Nuoren bändin levy mielestäni. Jatkossa sitten paranee ja sävellyksistä tulee tiukempia. MAYH on minustakin vähän väliteos Opethin uralla. Still Life on puolestaan mielestäni se eka levy, jolloin kaikki toimii. Maku asioita toki.

Itselle Opeth oli bändi, jonka tunsin nimeltä ja jokuselta pätkältä ohimennen. En ole suuri örinävokaalien ystävä, joten ehkä siksi bändi meni vähän ohi. Muutama vuosi sitten yksi kaveri vähän suostutteli ja päätin kokeilla Blackwater Park-nimisellä julkaisulla. Ei varmaan tarvitse kertoa mitä sittemmin kävi. Bleak on ilman muuta yksi kaikkien aikojen biisejä, laji kuin laji, minkä olen kuullut. Ja Deliverancen nimikkobiisin sama. Aivan huippu.

Ja Lopezista sama. Mies oli kyllä valitettava menetys. Todellinen tyyliniekka. Mainittu Deliverance olkoon vaikka yksi esimerkki. Alun jyräyksen jälkeinen tyylittely on aina yhtä hienon kuuloista. Axe on perusjunttaaja, joita on useampi tusinassa.

Jaa ja np.
The Gathering-Souvenirs
Even The Spirits Are Afraid
En ole kirkkoihmisiä, joten tämä toimii kuin junan vessa.

 

[madeOFspade]

np: Christina Aguilera - Hurt


Tää on vaan...huikea biisi! Pitänee raiskata tämäkin jokukerta karaokessa! :P

 

[henkke]

Eiköhän palauteta keskustelu crisse ronald.. Aguileran jälkeen taas takaisin "raskaampaan" sarjaan:

Deviniä livenä hyvälaatuisena youtubessa (harvinaista)

Ja onhan tähän väliin pakko laittaa vielä Almost Again. Jos et pidä tuosta, olet luultavasti lobotomian tarpeessa!

Näillä mennään muutama minuutti...

***Linkit vievät videoihin hullusta miehestä esiintymässä youtubessa omalla nimellään varustetulla bändillä sekä saman henkilön toisen bändin tuotannosta virenneeseen videoon, myös youtubessa***

 

[ufon_kaakao]

Nyt mennään näillä. Game 5:ttä odottaessa aivot täysin sekaisin väsymyksestä ja kuumuudesta.

Eppu Normaali - Poliisi pamputtaa taas

Miljoonasade - Lelukaupan häät

AC/DC - Night Prowler

 

[mikko600]

Amenra niminen poppoo nyt kuuntelussa. Neurosiksen tms. ystäville varmasti uppoaa. Perkele, pitihän se Wieniin lähteä sitten kun Ufomammut, Neurosis ja Amenra siellä vääntävät heinäkuun puolessavälissä.

Primordialin uutta ei voi kehua tarpeeksi. Perkele, on se kova.

 

[Rinksu]

Judas Priestiä ja Rob Halfordia odotellessa ja kevyttä krapulaa parannellessa vanhat vinyylit ja kevyempi linja.

ABBA-Visitors
Oli sitten millaista aivopesupoppia tahansa, niin minkäs sille voi. Se vaan toimii. Ja nimikkobiisi on vaan loistavaa poppia.

Ja kun nyt tuli mainittua vinyyli, Halford ja ABBA, niin pistetään jotain heterookin kuitenkin. Onhan se nyt niin, että Anni-Frid Lyngstad on yksi pornoimmista ilmestyksistä popin historiassa. Eikä toi Agnethakaan paha ollut.

 

[Meikku]

Sounds Of A Playground Fading. In Flamesin uusin lätty siis.

 

[Laitapuolen Hyökkääjä]

Sounds Of A Playground Fading. In Flamesin uusin lätty siis.

Eihän sitä ole vielä julkaistukaan.

 

[Theone]

Eihän sitä ole vielä julkaistukaan.

Ja on muuten paska levy...

 

[McJokke]

Ja on muuten paska levy...

Täälläpäin erifiilikset. Tämän aamun pyörittäny ympäri niin paranee kokoajan.

 

[Mielikuvitushahmo]

Brontto brontto bronttoo...

 

[haunted shores]

Täälläpäin erifiilikset. Tämän aamun pyörittäny ympäri niin paranee kokoajan.

Paskakin alkaa maistua paremmalta jos ei syö muuta pitkään aikaan.

 

[Pavlikovsky]

Blacfootin Tomcattin` ja Marauder ovat olleet kuuntelussa viime hetkinä. Luvassa vielä Bad Companya, Johnny Winteriä sekä The Allman Brothers Bandia.

 

[VirG]

np: London Elektricity feat. Elsa Esmeralda - Meteorites (Danny Byrd Remix)

Itselleni uutta, freshiä DnB:tä. Piristävää kuunnella muutakin saman genren musiikkia, Pendulumia tullu ny luukutettua kovaan tahtiin Provinssin lähestyessä.

 

[Beneway]

Kuuntelen tällä hetkellä Ludovico Einaudin albumia Divenire. Enpä olisi aiemmin uskonut, että tällainenkin musiikki voisi kolista näin kovaa.

 

[tinkezione]

Paskakin alkaa maistua paremmalta jos ei syö muuta pitkään aikaan.

Tämän paremmin asiaa ei juurikaan voisi ilmaista. Claymanin jälkeen ei In Flamesia ole juuri tullut kuunneltua ihan pelkästään siitä syystä, että paria yksittäistä biisiä lukuunottamatta tuotokset ovat olleet juurikin tätä ainetta, mistä ei edes kiillottamalla konvehtia saa. Uusi rieska tulee kuunneltua todennäköisesti kertaalleen läpi, ettei mene "kuulematta paskaa"-huuteluksi.

Kolme päivää pitäisi vielä sätkiä ennen kesän ainoan suunnitellun festarin pyörähtämistä käyntiin. Göteborgiin pääsee kyllä pika-aikataulullakin ja lippuja saa intternettikaupasta, jos yhtäkkiä alkaa siltä tuntua: kokoilin Metaltown 2011 -soittolistaani festivaalin tarjonnan mukaisesti vähintään 10 biisiä per bändi, isommilta ja/tai paremmilta orkestereilta sitten vähän useampia ralleja.

 

[eh]

Saksalaiset saivat vihdoin Frank Turnerin England Keep My Bonesin ihan oikeana levynä (tai oikeastaan kahtena, sillä vinyylin mukana tuli myös CD) toimitettua minulle asti. Ei tuo sen kummemmaksi muuttunut levysoittimessakaan: pari turhaa täytebiisiä (Rivers, Wessex Boy), pari keskinkertaista FTHC-kipaletta (If Ever I Stray, Nights Become Days), pari "ylisovitettua" mestariteosta (Peggy Sang the Blues, I Am Disappeared), loput puhdasta neroutta. Erikseen pitänee mainita Glory Hallelujah, joka toimii taustakuoron ja bändin kanssa jopa paremmin kuin akustisena soolona, One Foot Before The Other, joka jyrisee ja rutisee, ah, niin mukavasti ja Redemption, joka on ehkä levyn paras biisi.

Valitettavasti vaan taisi päästä käymään juuri niin kuin pelkäsin: artisti kasvoi sen verran isoksi (Englannin albumilistalla avauspäivänä kuudentena, koko viikon listalla kahdestoista), että tänne asti ei tule ihan heti käymään, ellei sitten joku kesä jollekin festarikeikalle. Toivo tietysti elää, että Yhdysvaltain- ja Englannin-kiertueidensa jälkeen jaksaisi vielä lähteä loppuvuodesta kiertelemään Tavastian kokoisia pikkuklubeja pohjoiseen...