Oon nyt kuunnellut varmaan yli tunnin putkeen shufflella pop-musiikkia pääasiassa vuosituhannen alkupuolelta. Harvinaista mulle näin pitkä kuunteluputki jotain muuta kuin modernia metallia/corea.
Sain vihdoin muuton jäljiltä levyt hyllyyn ja oon koko illan fiilistellyt vinyyleiltä kaikkea mahdollista (monta kertaa tuli fiilis että aijaa mulla on tämäkin levy).
Viime aikoina on tullut keskityttyä aikalailla raskaampaan musiikkiin ja tällainen indiehipsteröinti on jäänyt vähän vähemmälle. Bändi on uusi tuttavuus ja tähän kertsiin ovat saaneet loihdittua sellaisen koukun, että oksat pois.
Oh, Jesus.... mikä syvä kaipuu ja lohduttomuus iskikään tämän kuullessani... ei voinut kyyneliäkään pidättää...
Olen vanha, kun tuonkin tutun kappaleen julkaisusta on jo yli 60 vuotta...