The Last Dinner Party. Florence & The Machine, Queen ja jopa Abba. Kuin viinimaistelu, jokainen poimii vähän eri jutut, mutta hyvin humahtaa päähän. Mitähän tämä olisi, tyylitietoista art deco -rokkia kovalla soitto- ja laulutaidolla.
Tää kuuluu itse asiassa omiinkiin suosikkeihin tolta DBA:n uudelta levyltä. Break my fall jossa Smash Into Piecesin laulaja on niin ikään mukana on niin ikään kovaa kamaa.
Edit: no eipä ookaan, mut sama Samuel Ericsson joka esiintyy tossa linkkaamassassi biisissä.
Static-X julkaisi muutama päivä sitten uuden Project: Regeneration Vol. 2 -levyn ja tykkään itse paljonkin. Alla oma lempibiisi kyseiseltä julkaisulta.
Vaikkei Wilma aiheuttanut ihan mahdotonta ryysistä Tavastialle, eikä ilmeisesti Tampereellekaan reilun 20 vuoden mittaiseksi venyneen tauon päätteeksi, vaikuttaisi bändillä olevan jonkinlaista (vittu että vihaan tätä sanaa mutta käytetään nyt) kulttistatusta, kun Tavastialla näkyi yllättävän paljon luultavasti alle kolmekymppistä yleisöäkin ja ainakin pari ulkomailta tulleelta vaikuttavaa seuruetta osui silmiin ja korviin. Valtaosa oli toki silti vähän viidenkympin molemmin puolin olevaa 90-luvun nuorisoa.
Yllättävän vähän Wilmasta ehkä muutenkin puhutaan. Anna Kuoppamäki oli 90-luvun itse biisit kirjoittava naisrokkari/poppari jo ennen Vilkku- ja Tervomaata.
Claudius on ehkä edelleen suosikkibiisini ja myös niiden paras albumi.
Tämä Kotkalainen vuonna 2001 perustettu bändi teki vain yhden albumin. Anssi ei osaa tanssia biisin kuulin vuonna 2004 ensi kerran Oulussa viihteellä ollessani lasten äidin kanssa. Välillä nostalgia mielessä tulee kuunneltua edelleen. Kolahti aikoinaan ensi kuulemalta