Kuuntelussa juuri nyt

[Arnold]

Kesäisesti mennään, eli kaivoin ne vanhemmatkin dancelevyni esille. Kesään kuuluu kunnon kesäjumputus. Eli tällä hetkellä eniten ovat in trance ja kaikenmoinen muu dance sekä iskelmäpop.

 

[Broad Street Bullie]

Nightwish:Once

Tätä levyä on tullut odotettua kyseisen bändin levynjulkkari keikasta lähtien ja täytyy myöntää että eipä tarvinnut pettyä!Ompahan Nightwish laittanut markkinoille hemmetin mahtipontisen levyn. Uudet kappaleet toimivat livenäkin hyvin niin mikäpä tässä on fanina ollessa. Jos levyltä ettii niitä oikein huippubiisejä niin tällä hetkellä ainaskin Romanticide, Dark chest of wonders ja Wish i had an angel toimivat parhaiten. Varsinkin viimeinen noista on aika tykkikamaa. Kaiken kaikkiaan mahtava levy. Tosin jossain lehdissähän levy on haukuttu nimenomaan noitten kuorojen käytön takia. Mutta eihän kaikkia mielyttää voi? Varmaan moni tykkää kahdesta eka levystä eniten kuin näistä kahdesta viimeisestä. Luulempa että Nightwish tekee nyt sen lopullisen läpimurron maailmalle.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Cube
Hidria Spacefolk - Symbiosis:
- Koneilla ja vahvoilla itämaisilla vaikutteilla maustettua eteeristä space rockia(?). Bändi on selvästi Ozric Tentaclesinsa ja Kingston Wallinsa kuunnellut ja tuloksena on levyllinen vapaasti virtaavaa ja kaiken puolin hienoa musiikkia. Livenä pitäisi vielä nähdä, ja eiköhän se jossain välissä onnistukin, kun kotimainen bändi on kuitenkin kyseessä.

Aika tarkkaan nuo kaksi mainitsemaasi bändiä vaikuttajina kuuluu. Hidria Spacefolkhan esiintyi itse asiassa Ozric Tentaclesin lämppärinä Makasiineilla tässä viime kuun alussa, ja siellä tuli tarkastettua bändin edesottamuksia lavalla. Spacefolkia en ollut koskaan aiemmin kuullut, joten mitään ennakkoluulojakaan ei ollut. Ihan kelpo kamaahan se oli, mutta ei kyllä esikuvilleen pärjää. Kavereilla oli jostain syystä vaikeuksia saada keikkaa aluilleen, kun piti monta kertaa käydä yrittämässä, mutta loppujen lopuksi mopo pärähti kunnolla käyntiin. Yhteissoitto sujui kuitenkin vaivattomasti, ja äijillä näytti olevan hauskaa. Huolettoman oloista soitantaa kaiken kaikkiaan.

Tentaclesia menin lähinnä katsomaan, ihan vain sen vuoksi, että bändistä paljon hyvää olin kuullut. Show oli varsin energinen, erityisesti tämä huilistikaveri jäi mieleen. Mielenkiintoinen yhdistelmä progeilua, teknoilua ja yleistä häröilyä, ja nyt olisi tarkoitus tutustua Ozriciin vähän tarkemminkin.

 

[BigRedBob]

Muuten melkein jokaisen Kingston Wall-keskuistelun yhteydessä mainitaan Hidria ja Ozric. Itse en ole tutustunut kuin KW:n tuotantoon, mutta siihen sitäkin suuremmalla antaumuksella.

 

[dee_snyder]

Uniklubi - Rakkautta ja piikkilankaa

Pikkusiskon levyhyllyllä poikkesin ja bongasin, että tällaisen levyn oli ostanut.

Näitä uusia Hanoi Rockseja tulee ja menee, muutaman vuoden onpi pinnalla ja samalla linjalla kokoajan. Eipä tee tämäkään poikkeusta, melkein kuin Negative, mut suomenkielistä ja sehän on aina plussaa.

Enpä kyllä enää jaksa tätä kuunnella, ihan sitä ihteään tää levy...

 

[cosmic_rodeo]

Viestin lähetti Broad Street Bullie
Nightwish:Once

Tätä levyä on tullut odotettua kyseisen bändin levynjulkkari keikasta lähtien ja täytyy myöntää että eipä tarvinnut pettyä!Ompahan Nightwish laittanut markkinoille hemmetin mahtipontisen levyn.

Hainpa itsekin levyn pois kaupasta. Olen muuten ostanut Nightwishin kolme viimeisintä studioalbumia aina julkaisupäivänä, joten joku voisi pitää minua jopa fanina. Mutta en vieläkään osaa sanoa, onko bändi täysin naurettava vaiko oikeasti hyvä. Välillä tällaista vaan huvittaa kuunnella.

Jahas, levyn eka biisi loppui juuri. Paha sanoa vielä mitään, mahtipontista tuntuisi tosiaan olevan. Jaa, kakkosbiisi alkoi, siinä on eurodiskojumputusta. Pitää kuunnella vielä lisää.

 

[Vteich]

Tulevan Koneiston esiintyjiin tullut tutustuttua viime aikoina, joten kuuntelussa ollut mm. Dani Siciliano, Matthew Herbert, Way Out West ja Kschzt (jees mikä nimi). Varsinkin Siciliano ja Herbert miellyttävät kovasti.

Eilen tuli myös hankittua seuraavat pitkään hankintalistalla olleet levyt:
Portishead - Portishead ja
Rage Against the Machine - Renegades

 

[MiikaL]

Kuuntelussa jälleen kerran yksi levyhyllyni kovimmista teoksista, eli The Hauntedin Made Me Do It. Levy potkasee munille heti, kun sen laittaa soittimeen ja sama meininki jatkuu koko levyllisen ajan. Jos joku on näin hienon death-metalliteoksen joskus skipannut yli, niin suosittelen lämpimästi tutustumaan.

Tuolta epic-metallin puolelta löytyi tuossa ennen koulun loppumista minulta pimentoon jäänyt bändi, Battlelore. Nyt omistan nuo kaksi levyä, Sword's Songin, sekä Where The Shadows Lien. Näiden myötä olen bändiin ihastunut suuresti, taidokasta soitantaa "mielenkiintoisilla" lyriikoilla. Yhtye on muuten onnistunut erittäin hyvin sovittamaan kauniin naisäänen (Kaisa Jouhki) yhteen Patrik Mennanderin karjumiseen.

 

[jesse72]

Viestin lähetti Miika-90
.

Tuolta epic-metallin puolelta löytyi tuossa ennen koulun loppumista minulta pimentoon jäänyt bändi, Battlelore. Nyt omistan nuo kaksi levyä, Sword's Songin, sekä Where The Shadows Lien. Näiden myötä olen bändiin ihastunut suuresti, taidokasta soitantaa "mielenkiintoisilla" lyriikoilla. Yhtye on muuten onnistunut erittäin hyvin sovittamaan kauniin naisäänen (Kaisa Jouhki) yhteen Patrik Mennanderin karjumiseen. [/B]

Pate on aika äijä. Laulaa myös Ruoskassa tuossa Suomen Rammstainissa sekä telakalla olevassa Redused To Ash nimisessä metallipoppoossa, tyylinä melodisempi hevi. Ja kaikki bändit toimii ainankin miulle kympillä..tosin olen ehkä jäävi sanomaan kun bändien jätkiä kuuluu kaveripiiriin.

 

[Cube]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Aika tarkkaan nuo kaksi mainitsemaasi bändiä vaikuttajina kuuluu. Hidria Spacefolkhan esiintyi itse asiassa Ozric Tentaclesin lämppärinä Makasiineilla tässä viime kuun alussa, ja siellä tuli tarkastettua bändin edesottamuksia lavalla. Spacefolkia en ollut koskaan aiemmin kuullut, joten mitään ennakkoluulojakaan ei ollut. Ihan kelpo kamaahan se oli, mutta ei kyllä esikuvilleen pärjää. Kavereilla oli jostain syystä vaikeuksia saada keikkaa aluilleen, kun piti monta kertaa käydä yrittämässä, mutta loppujen lopuksi mopo pärähti kunnolla käyntiin. Yhteissoitto sujui kuitenkin vaivattomasti, ja äijillä näytti olevan hauskaa. Huolettoman oloista soitantaa kaiken kaikkiaan.

Itsekin olin suuntaamassa Ozriceja katsomaan, mutta jäi kuitenkin väliin, kun ei tällä kertaa jaksanut yksin matkaan lähteä. Yhtään sellaista kaveria, jolle tätä tilaisuutta olisi voinut edes ehdottaa ei tullut mieleen. Kyllä tämä musiikkimakujen erilaisuus kaveripiirissä jaksaa välillä ärsyttää..

Mutta joka tapauksessa, mulla oli Hidria "tutkalla" yli vuoden päivät ennen kuin levyn ehdin hommaamaan, joten mitenkään puun takaa ei bändi päässyt yllättämään.. Silti en sitä allekirjoita, ettei HSF esikuvilleen pärjäisi. Toki sen vielä tässä vaiheessa uraa voi perustellusti laskea eri kategoriaan kuin KW:n ja Ozricin, mutta ainakin minun mielestäni bändillä on potentiaalia vaikka mihin. Symbiosis paranee kuuntelu kuuntelulta ja itseäni viehättää siinä nimenomaan tämä sujuva tapa yhdistellä kingstonwallmaisia itämaisia elementtejä ja Ozricien levyiltä tuttua "vedenalaisen valtakunnan" tuntua. Tietysti osa hehkutuksestani saattaa olla uutuudenviehätyksen mukanaantuomaa, mutta kova yhtye on kyseessä joka tapauksessa. Puheet bändin hypnoottisista ja energisistä live-esiintymisistä lisäävät mielenkiintoa entisestään.

Juuri nyt kuuntelussa on - tai pikemminkin oli, loppui jo tovi sitten - YleX ja Sigur Rósin viime kesän Roskilden keikka.

 

[uusiolli]

Levy viikossa miehen tiellä pitää

Oon nyt muutaman kuukauden pitänyt tätä viikon-cd tapaa yllä.

Viikon-cd soi koko viikon autossa, jonka jälkeen se siirtyy hyllyyn kotona. Kotona mulla soi systemaattisesti epäloogisessa järjestyksessä levyhyllyni sisältö (n 1100 yksikköä). Silloin tällöin löytyy unohtunut tai jopa "nyt mä tajuan" helmi.

Unohtuneista helmistä mainittakkoon:

DEMON: The Unexpected Guest vuodelta 1982. Loistavilla melodioilla varustettua perusheviä hieman Judas Priestin tyyliin.

PICTURE: Diamond Dreamer vuodelta 1981. Pätee aikalailla samat sanat kun tohon edelliseenkin, mutta Hollannin pojat vääntää tanakammalla otteella.

 

[jesse72]

Maukka Perusjätkän kokoelma hyvät, pahat ja parhaat soinut nyt monta kertaa putkeen..etenkin b-mies ja Kylli-täti toimii

 

[cosmic_rodeo]

Pakenin pirullista auringonpaahdetta "työtilaani" ja sain jostakin päähäni, että nyt on pakko kuunnella läpi koko Tori Amosin tuotanto.

Huh huh, mitä flashbackeja! Tori Amos oli angstisten teiniaikojeni selkeästi tärkein artisti, joten näiden pariin palaaminen näin useamman vuoden jälkeen tuntuu hieman kiusalliselta.

Komealta kuulostavat edelleen, silti.

 

[MiikaL]

Ankaralla tilutuksella edetään viikonloppua kohti:

Dragonforce - Sonic Firestorm
Ensimmäisellä kuuntelulla bändistä jäi erittäin ristiriitainen kuva. Todellista melodiasotkua perinteisellä mallilla, vain entistä nopeammin. Kitaristeilta tuntuvat lickit sujuvan, eikä niitä säästellä. Useammalla kuuntelulla rupeaa monen muun levyn tapaan kuulostamaan paremmalta, kun kappaleet aukeavat. Unohtumattomana tästä levystä jää ainakin Fury of the Storm- kappaleen neljän minuutin jälkeen tuleva tuplasoolo, sekä tietenkin ne ensifiilikset. 8½

Imperanon - Stained
Oli vähän velvollisuus hankkia tämä albumi, kaverin suosituksesta, jampan isosisko on samassa koulussa kahden bändin jätkän kanssa. Mitä levyyn tulee, niin pidän. Onhan tämä vähän rullisten sanoin Bodom goes more tilu, eikä täältä pahemmin mitään uutta ja ihmeellistä löydy. Levy kuitenkin toimii herättämättä suurempia tunteita kumpaankaan suuntaan. 8

 

[Köpi]

Entwine - Dieversity

Entwine jatkaa nousujohteista uraansa, jo edellinen levy oli hyvä, mutta tämä levy on vielä parempi. Toisen kitaristin ottaminen bändiin ennen edellistä levyä osoittautui loistavaksi ratkaisuksi. Ja vielä Gone-levyllä olleet HIM-vaihteet on unohdettu täysin.

Nightwish - Once

Ostinpa sitten minäkin tämän. 3 kertaa kuunneltu lävitse ja vielä pitää kyllä kuunnella. Tosin eipähän Century Childkään avautunut ekoilla kuuntelukerroilla. Tosin aloitusbiisi Dark Chest of Wonders toimii jo täysillä. Mahtipontista se kyllä on, sen olen jo huomannut.

 

[Noose]

Nightwish - Once

Paha sanoa vielä mitään. I Wish I Had an Angeliin asti olen päässyt. Dark Chest of Wonders edelleen repeatilla eilisillasta asti. Flyyyy toooo a dreaaaaam, far across the seeaaaa, all the burdens goooone, open the chest once moooore... dumdidum...

Pittääpä jaksaa pyöräyttää koko levy perjantaihin mennessä.

Myös Sinergyn lähes klassikko Beware the Heavens tarttui eilen mukaan. Beware the Heavens on erinomainen, mutta turhan lyhyt - jotain 35min.

Kotiteollisuuden Helvetistä itään tuli myös ostettua, mutta se ei ole vielä ehtinyt soittimeen asti.

 

[cosmic_rodeo]

Nightwishin Once alkaa pikku hiljaa avautua. Helvetin kova levy on kyseessä ja voipi olla, että tämä levy ei ihan hetkessä kulu loppuun.

Helmiä on vaikea erotella helmistä, mutta tällä hetkellä biiseistä parhaiten iskevät levyn avaava biisikolmikko ja mystinen The Siren. Aluksi lähinnä sekavalta ja liian ahdetulta keitokselta maistunut Ghost Love Score on sekin suostunut asettumaan päässäni hieman ymmärrettävämpään muotoon. Päätösraita Higher Than Hope on bändin uran ensimmäinen ei-korni balladi ja pirun loistava biisi.

Negatiivistakin sanomaa minulla on. Tämä levy tekee Nightwishin aiemman tuotannon turhaksi. Etenkin edellinen Century Child -albumin kuulosti muutaman päivän Once-kuurin jälkeen lähinnä puolitosissaan soitetulta harjoitelmalta.

Otetaan väliin videopelivertaus: jos Century Child oli ylhäältäkuvattu ja melkoisen palikkamainen Grand Theft Auto 1, on Once hienoa 3D-grafiikkaa esittelevä ja monta kertaa laajempi Grand Theft Auto 3. Perusidea on pysynyt samana, mutta toteutus on täysin toista maata.

Nightwish on melkoisen dilemman edessä seuraavalla levyllään, tästä on ainakin toteutuksellisesti todella vaikea parantaa. Elleivät sitten julkaise oman musiikkinsa Vice Cityä.

 

[Rok]

Viime aikoina kuultua:

The Hellacopters - Grande rock
Metallica - Metallica
Lemonator - Yellow
Flogging Molly - Drunken Lullabies
Bad Religion - Suffer, Against the Grain

Uujeah. Rokkenroll.

 

[Moto]

Nightwishin Oncea on täälläkin kuunneltu. Vasta kaksi kertaa tosin, joten vielä en pysty kovin perusteellisia analyysejä tekemään. Mahtipontinen se ainakin on ja hieman ylipitkä. Joko bändi on mennyt tekemään parhaan ja monipuolisimman albuminsa tai sitten oman Be Here Now'nsa, aika näyttää. Suosikkibiisini tällä hetkellä ovat Creek Mary's Blood ja Dark Chest Of Wonders. Heikoiten kolisee Wish I Had An Angel.

Hyvänä puolena pidän myös sitä, ettei Tarja Turunen enää sorru samanlaiseen ylilaulamiseen, mikä oli pahimmin esillä joillain Oceanbornin ja Wishmasterin raidoilla. Siitäkin huolimatta luulen, että Oceanborn pysyy omana Nightwish-suosikkinani.

 

[Petrick]

Mark Knopfler - Helsinki 2001

Aika perussetti, laadultaan hyvää paitsi muutamissa kohdissa jotain häiriötä ulkopuolelta. Baloney Again ja Wag The Dog harvemmin kiertueella soitettuja biisejä, varsinkin WTD:sta hieno versio.

 

[Tunkki]

Nyt kuunnellaan Anssi Tikanmäki: Pizza á la Anssi Tikanmäki. Kohta vaihtunee Maisemakuvia Suomesta.

 

[Köpi]

Viestin lähetti Moto
Hyvänä puolena pidän myös sitä, ettei Tarja Turunen enää sorru samanlaiseen ylilaulamiseen, mikä oli pahimmin esillä joillain Oceanbornin ja Wishmasterin raidoilla. Siitäkin huolimatta luulen, että Oceanborn pysyy omana Nightwish-suosikkinani.

Moto vei tässä asiassa niin sanotusti sanat suustani.
Samaan kiinnitin huomiota jo ensimmäistä kertaa levyä kuunnellessani. Tästä oli näkyvissä merkkejä on Century Childillä ja nyt laulu istuu entistä paremmin Holopaisen musiikkiin.

Once pyörähti eilenkin pari kertaa lävitse ja kyllä se siitä. The Siren ja Creek Mary's Blood kuulostavat jo hyvältä korvaan, samoin Ghost Love Score. Ei ne rahat hukkaan mennyt.

 

[Skoda]

TV On The Radio: Desperate Youth, Blood Thirsty Babes

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Vteich
Tulevan Koneiston esiintyjiin tullut tutustuttua viime aikoina, joten kuuntelussa ollut mm. Dani Siciliano, Matthew Herbert, Way Out West ja Kschzt (jees mikä nimi).

Onko tämä Siciliano se Nirvana-coverin tekijä? Magneettinen versio joka tapauksessa. Ajoin pysäkkini ohi sitä kuunnellessa.

 

[Stonecold]

Nightwishin Once on nyt ollut tehokuuntelussa.

Paljon on aineksia kasassa, olen kuulevinani kaikuja junttalipoo- mättämisen ja orkestraalisen hurmion takaa mm. Ritchie Blackmoren kitaroinnista, Kingston Wallin itämaisista meiningeistä, elokuvamusiikin tunteiden kutittelusta...

Tarja laulaa nyt helvetin hienosti. Pehmeästi, eteerisesti; siten, että takataskussa on tarvittaessa moninverroin äänenpainetta, mutta sitä ei tarvitse tuutata ulos välttämättä. Hietala ärjyy mainiosti ja mikä parempi kontrasti näissä laulusaundeissa onkaan. Kaunotar ja hirviö julistaa.

Bändi soittaa tasapainoisesti, ilman että jotakin osaa nyt erikseen halutaan korostaa. Taidollisesti eri intstrumentit täydentävät toisiansa ja monitahoisuutta löytyy. Hyvä että vähän venytellään ja kokeillaan.

Tässä levyssä on kaikki se mitä mieltä hivelevältä kuunteluelämykseltä voi odottaa. Tulee kestämään ajan hammasta ihan varmasti. Parasta mitä Suomessa on tehty vuosikausiin.