MTV-sukupolven huipentuma. Armoton korvamato. Hommaisivat nyt sen elokuvan Suomeen (sama nimi kuin tällä laululla). Ihan käsittämätöntä, että se on jämähtänyt vain jonnekin Saksan markkinoille. Vieläkinkö jaksaa viihdemaailma nolostua omasta osallisuudestaan, kun jopa Grammyihin asti päästettiin erityisluvan kanssa laulamaan playbackina. On kiehtova katsella näitä aina välillä, kun muistuttaa kuitenkin tietystä sieluttomuudesta sekä muovisuudesta, mutta toisaalta myös noiden nuorukaisten kohdalla naiivin inhimillisestä kuuluisuuden sekä menestyksen tavoittelusta, kun suostuivat tuohon mukaan.
Sattui eteen Soundin sivuilla linkki Archie Cruzin biisin minkä vetää suomeksi.
Varmasti tuleva listaykkönen, oli niin hyvä biisi. Hyvin sävelletty, sanoitettu ja esitetty. Archie laulaa biisissä parhaista asioista eli itsestään.
Kävin tässä muutamia päiviä sitten katsomassa Ismo Alankoa. Kiertueen nimi on Yksin, jossa nimensä mukaisesti taiteilija esittää yksin kappaleita kuudelta eri vuosikymmeneltä. Mukana oli luonnollisesti myös Peltirumpu. Hieno kappale! Suosittelen menemään hänen keikalle. Tämäkin kappale soi hyvin. Ammattilainen!
Tämä hyvä ajankuva -80 luvusta. Aikansa Tik Tok tanssihitti tytöillä.
Edesmennyt Francoise Hardy sai jakson Pekka Laineen ihmemaassa. No olihan se vaan.
Tässä tunnettu kappale It Hurts to Say Goodbye, suomeksi Kai vielä kohdataan.
Kaiken maailman punkin sekä metallimusiikin välissä on oiva hetki muistuttaa muunlaisen musiikin olemassaolosta. Otetaan esimerkiksi vaikkapa tämä kappale 1960-luvulta.
Post punk -hengessä jatketaan, facen ehdottama brittiläinen NAUT vaikuttaa ihan hyvältä. Sisters of Mercyt on kuunneltu. Myös kotimainen Beastmilk/Grave Pleasures tuli hetkittäin mieleen.
Pitänee varmaan jossain vaiheessa alkaa täydentämään levyhyllyäni Värttinän levyillä, koska onhan tämä Taidetta ja nimenomaan isolla t-kirjaimella. Mitä enemmän bändin tuotantoa kuuntelee, sitä pahemmin siihen addiktoituu.