Pistetääs taas vaihteeksi vähän yöllistä vuodatusta viime aikoina kuunnelluista levyistä.. Katsotaan kuinka monta erilaista ylisanaa onnistun keksimään. Eihän sitä nukkumaankaan voi mennä, saattaisi jopa herätä aikaisin aamulla.
Viime aikoina on tullut taas hankittua niin paljon huippulevyjä, ettei kaikelle tahdo edes löytyä aikaa soittimessa. Ja jotain muutakin pitäisi kuulemma ehtiä tekemään kuin kuunnella musiikkia.. No, mene ja tiedä.
Sen tosin tiedän, että näiden hommaamisen jälkeen tulee taas pidettyä jonkinlainen CD-lakko.
Cult of Luna - The Beyond:
- 75 minuuttia äärimmäisen raskasta ja verkkaista maalailua. Todella vangitseva äänimaailma. Raskaan pinnan alta paljastuu pienen kuuntelun jälkeen vielä paljon hienovaraisia piirteitä, jotka tuovat aivan uusia ulottuvuuksia kokonaisuuteen. Mitään genreluokitteluja on vaikea lähteä tekemään, mutta eräästä arvostelusta lukemani ”jos Pink Floyd tekisi death metallia, saattaisi se kuulostaa Cult of Lunalta” -kommentti osuu varmasti aika lähelle maalia. En malta odottaa, että pääsen levyyn kunnolla sisälle. Tuo äänimaailma on kuitenkin sen verran painostava, että kuuntelukerrat jäävät maksimissaankin tasolle kerran päivässä. Tosin tämä ei ole välttämättä ollenkaan huonompi asia.
Levy päättyy Noam Chomskyn lainaukseen, mikä oli aika mielenkiintoista huomata, koska olen itsekin ihan viime aikoina alkanut tutustua Chomskyn kirjoituksiin. Muutenkin levyn sanoma tuntuu olevan varsin poliittisesti ja yhteiskunnallisesti latautunut, joskaan vielä en sitä missään nimessä ole täysin sisäistänyt. Teemalevy on kuitenkin kyseessä, joten eiköhän noissa sanoituksissa aika mukavasti riitä pähkäiltävää, kunhan musiikillisen puolen saa sulateltua.. Onpa hieno kokemus.
Koma - Tsunami:
- Odotukset täyttyivät - melkein. Erinomainen levy on ehdottomasti kyseessä, mutta mitään uutta ja mullistavaa se ei välttämättä tarjoa. Tosin onko näin aina pakko ollakaan? Tsunamia kuunnellessa tulee mieleen varmaan toistakymmentä vertailukohtaa, mutta minkään bändin klooni Koma ei kuitenkaan missään nimessä ole. Päällimmäinen elementti musiikissa on laulaja Jan Jämten ääni. Instrumenttipuolelta olisin puolestaan ehkä odottanut levyn nimen perusteella vielä ”pyörremyrskyisempää” höykytystä.. Levy on yllättävänkin yhteiskuntakriittinen, vaikka olin lukemistani arvosteluista saanut sellaisen käsityksen, että sanoitukset ovat täynnä suurta ihmissuhdedraamaa ja siihen liittyvää synkistelyä. Tosin aika avoimiksihan nuo on loppujen lopuksi kirjoitettu. Ei ihan täysosuma levynä, mutta n. neljä tähteä viidestä olisi varmasti ihan paikallaan. Toivottavasti tämä sivuprojekti saa jatkoa, koska lupaava se kyllä on.
Semmoista vielä Tsunamiin liityen, että päätösraidan (Fifth Colon) nimeä voisi myöhäisemmille painoksille vähän hioa.. Tällaisenaan se on vapaasti suomennettuna nimittäin ”Viides paksusuoli” tai vaihtoehtoisesti ”Viides kaksoispiste”. Luulisin, että ”Fifth Colony” on se mitä Koman pojat ovat tähän hakeneet. Tjsp.
Katatonia - Last Fair Deal Gone Down:
- Aikamoisen hittiparaatin on Katatonia pistänyt tälle levylle kehiin. Ei ollenkaan huonompi homma. Allekirjoitan väitteet siitä, että LFDGD on ikään kuin Tonight’s Decision II, mutta en sitä, että se olisi edeltäjäänsä parempi. Päin vastoin, Tonight’s Decison tuntuu tarttuneen ”Paras Katatonia-albumi” -arvonimeen pääni sisällä poikkeuksellisen vahvasti. Last Fair Deal on kuitenkin sen verran tuore hankinta, että voivathan nuo asetelmat vielä muuttua. Sikäli kun sillä jotain merkitystä on.. Hyviä levyjä molemmat.
Opeth - Orchid:
- Uskomatonta. Olin jo täysin varautunut siihen, että Opethin debyytti olisi tasollisesti selvästi heikompi yhtyeen muihin julkaisuihin verrattuna. Enpä olisi voinut enempää väärässä olla. Tällä hetkellä kuulostaa Opetheista parhaimmalta, tosin sama fiilis on ollut oikeastaan jokaisen yhtyeen levyn kohdalla. Morningrisemainen levy, jossa mystinen tunnelma on suuressa osassa. Todella erilainen kuin esim. Blackwater Park ja Deliverance. Tarkemman syventymisen jälkeen musiikista paljastuu kuitenkin myös niitä tuttuja Opeth-piirteitä.. Kokonaisuutena kuitenkin selvästu suoraviivaisempi: tuplabasarit paukkuvat ja kikkailua on muutenkin vähemmän. Ja aijai noita melodioita.. Jos yhtä asiaa saisin Opethilta pyytää, niin tuplakitarat takaisin kehiin!
Ozric Tentacles - Erpland &
Ozric Tentacles - Jurassic Shift:
- Nämä Ozricit ovat olleet hyllyssä jo hyvän aikaa ja onhan niitä tullut kuunneltuakin. Kuitenkin vasta viime viikkoina on homma alkanut toimimaan aivan uudella tasolla. Täydellistä tajunnanlaajennusmusiikkia, Jurassic Shiftin alkuperäispainoksen kansilehtikin on tehty hampusta. Ei muuta kuin sängylle makaamaan, silmät kiinni ja levy pyörimään.. Ja voisihan sitä jommalle kummalle Suomen keikallekin raahautua.
Sigur Rós - ():
- Sanat eivät riitä kuvailemaan. Olen varmasti vähemmistössä, mutta mielestäni Sigur Rósin uusin on jopa Ágætis Byrjunia upeampi levy. Ja tuon pitäisi sanoa jo jotain.
Godspeed You Black Emperor! - Lift Yr. Skinny Fists Like Antennas to Heaven:
- Hitto. Tämänkin bändin olemassolosta olen tiennyt jo hyvän aikaa, mutta vasta nyt tuli tutustuttua musiikkiin. No, parempi myöhään.. Mielettömän hieno levy tämäkin, mieleen tulee jotenkin instrumentaalinen Sigur Rós, vaikka onhan Godspeed levottomampi. Hypnoottisen maalailevaa meninkiä. Eniten minua häiritsee levyä kuunnellessa se, että CD:tä pitää vaihtaa puolessa välissä (tuplalevy). Muutenhan tämä olisi täydellinen levy vaikkapa päiväunia varten. Myös luonto-ohjelmien suontrackina tekisi mieli käyttää.
Edge of Sanity - Crimson II:
- Tämän kanssa on vielä paljon tekemistä. Ei aukene ei. Jotenkin tuntuu tuo äänimaailma todella suttuiselta ja sekavalta, eikä mistään meinaa saada otetta. No, samahan se oli jokunen kuukausi takaperin ensimmäisen Crimsonin kanssa, vaikkei tosiaan näin vahvana. Kuuntelua vaan lisää kehiin, niin eiköhän se siitä lähde. Muutama mukava riffi on kyllä jo jäänyt mieleen pyörimään niiden rajallisten kuunteluiden mitä on tullut suoritettua seurauksena. Ei kuitenkaan missään nimessä ekan Crimsonin tasoa.
System of a Down - Steal This Album!:
- Hyviä biisejä mahtuu mukaan useampia, mutta kokonaisuutena ei kahden aiemman levyn tasolla. Eihän tuo tosin mikään yllätys ole, sillä eipä STA! virallinen albumi taida ollakaan. Uutta Systemia odotellessa...
Ja juuri tällä hetkellä pyörii Outkastin Speakerboxxx/The Love Below.
