Kuuntelussa juuri nyt

[Filosofem]

Viestin lähetti Predator
Jenkkideath?

Kun nyt hereillä satuin olemaan...

USA:ssa syntyi 80-90-lukujen taitteessa Death Metal -buumi, jota tosin oli hyvin 80-luvun puolivälistä alkaen alustanut genren nimekseenkin ottanut orkesteri Death. Tuohon toiseen aaltoon kuuluu HN:n mainitseman Deiciden lisäksi mm. Cannibal Corpse ja Morbid Angel. Yhteistä kaikille mainituille akteille on se, että tulevat kuolonmekka Floridasta. Musiikkityyliltään homma on brutaalia ja alkukantaista silpomista, satanistisuutta ja jumalanpilkkaa unohtamatta. Nykyään Puola on ottamassa itselleen kruunua Death Metallin saralla, sen verran julmaa tavaraa maa tuottaa.

Ihan itkettää, kun kaiken maailman powerpaskaakin kutsutaan nykyään Death Metalliksi, etupäässä kotimainen häpeäpilkku Children of Bodom. Voi vain todeta, että kauas on alkuajoista ajauduttu. Itse en kuitenkaan ole mikään erityinen DM:n kuuntelija, vaikkakin meneehän tämäkin musiikki aina siihen aikaan päivästä, kun mieli tulee tappotuulelle.

 

[Elmeri Hautamäki]

Tällä hetkellä kuuntelussa:

Jet: Get Born

 

[leivoja]

Kylläpähän haisi Nosturissa rehellinen hiki! Pitkästä aikaa Suomessakin saatiin aikaa kunnon daivausta ja moshpit:iä.

Sick Of It All ja Most Precious Blood laittoi saunallisen porukkaa liikkeeseen...

 

[Broad Street Bullie]

Viestin lähetti Filosofem
Kun nyt hereillä satuin olemaan...
Ihan itkettää, kun kaiken maailman powerpaskaakin kutsutaan nykyään Death Metalliksi, etupäässä kotimainen häpeäpilkku Children of Bodom. Voi vain todeta, että kauas on alkuajoista ajauduttu. Itse en kuitenkaan ole mikään erityinen DM:n kuuntelija, vaikkakin meneehän tämäkin musiikki aina siihen aikaan päivästä, kun mieli tulee tappotuulelle.

Vai että CoB on häpeäpilkku?? Mielipiteensä kullakin mutta kyllähän Bodom ja Laiho hakkaa soitannallisesti nuo Deicided ja muut bändit sata nolla. Vai eikö CoB voi olla hyvä bändi kun levyt myy paljon?

 

[clayman]

Menee nyt vähän off-topic-viestiksi, but fuck it:

Tuskin Children of Bodomin jäsenet sanoisivat soittavansa Death Metal bändissä. Ulkopuoliset - varsinkin media - haluavat laittaa/sijoittaa kaikki bändit johonkin tiettyyn kategoriaan, jotta heidän olisi helpompi käsitellä näiden bändien musiikkia.

Ja jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin eihän C.O.B:n musiikki ole niin hirveesti erilaista, kuin esim. mitä Death soitti Human-levystä lähtien - eli progressiivista Death Metallia.

Cannibal Corpse, Suffocation ja Obituary (varsinkin Obin ensimmäiset levyt) ovat mielestäni osa ns. Gore-Death Metallia. Carcassin voisi laittaa samaan kategoriaan, mutta he edustivat enemmän tätä Grindcorea.

Death Metal-nimikkeen alle mahtuu monta bändiä. Jenkkideath yhdistetään yleensä Floridalaisiin bändeihin (Morbid Angel, Obituary, Death). Iso osa oli Roadrunner Recordsin bändejä ja suurin osa levytti ainakin yhden levyn Morrisound studiossa.

Eurodeath on taas erilaista. Entombed, Dismember ja muut toivat hieman melodiaa mukaan, varsinkin kitaroiden avulla. My Dying Bride on hyvä esimerkki tästä.

Kuuntelussa juuri nyt: Death-Lack of Comprehension

 

[M10]

Jerry Cantrell - Boggy Debot
Katatonia - Last Fair Deal Gone Down
Soilwork - Natural born chaos

 

[Viikate]

Viestin lähetti clayman
Eurodeath on taas erilaista. Entombed, Dismember ja muut toivat hieman melodiaa mukaan, varsinkin kitaroiden avulla. My Dying Bride on hyvä esimerkki tästä.

Eikös My Dying Bride nyt kuitenkin ole pikemminkin doom-orkesteri, eikä niinkään death metallin edustajia? As The Flower Withers nyt ehkä vielä oli jonkinlainen doomin ja deathin synteesi, mutta sen jälkeiset levyt ovat kyllä minusta huomattavan paljon enemmän velkaa Black Sabbathille tai vaikkapa Candlemassille kuin Deathille ja Morbid Angelille.

Entombedin, Dismemberin ja kumppanit olen kuullut luokiteltavan pikemminkin ruotsideath- kuin eurodeath-nimikkeen alle, mutta saatan hyvinkin olla väärässä. Olenhan jo vanha mies ja enemmän tai vähemmän jälkijunassa metalliskenen suhteen.

Jenkkideathista en ole koskaan tykännyt, kuten en jenkkiläisestä metallista ylipäätäänkään, mutta noita ruotsalaisia kyllä kuuntelee toisinaan ihan mielellään. Tai Xysman vanhoja levyjä.

 

[clayman]

Viestin lähetti Viikate
Eikös My Dying Bride nyt kuitenkin ole pikemminkin doom-orkesteri, eikä niinkään death metallin edustajia? As The Flower Withers nyt ehkä vielä oli jonkinlainen doomin ja deathin synteesi, mutta sen jälkeiset levyt ovat kyllä minusta huomattavan paljon enemmän velkaa Black Sabbathille tai vaikkapa Candlemassille kuin Deathille ja Morbid Angelille.

Entombedin, Dismemberin ja kumppanit olen kuullut luokiteltavan pikemminkin ruotsideath- kuin eurodeath-nimikkeen alle, mutta saatan hyvinkin olla väärässä. Olenhan jo vanha mies ja enemmän tai vähemmän jälkijunassa metalliskenen suhteen.

No joo, onhan My Dying Bride ehkä enemmän doom-metal bändi. As the Flower Withers on heidän selkein Death Metal-levy, vaikka onhan Turn Loose the Swansillakin kunnon örinää.

Eurodeath on minulle yhtä kuin Ruotsideath (Entombed, Hypocrisy, Dismember, In Flames, Therion jne.). Englannista on tullut hyviä bändejä, mutta ne ovat olleet pitkälti Grindcore bändejä tai sitten Black Metallia, ala Cradle of Filth. Mukaan mahtuu toki esim. Benediction. Ruotsi on kuitenkin ollut aika johtava maa Death Metal-kategoriassa.

 

[Taito-Ojanen]

Viestin lähetti Viikate
Jenkkideathista en ole koskaan tykännyt, kuten en jenkkiläisestä metallista ylipäätäänkään, mutta noita ruotsalaisia kyllä kuuntelee toisinaan ihan mielellään. Tai Xysman vanhoja levyjä.

Vähän sama juttu, mutta poikkeuksikin löytyy. Death-bändistä olen tykännyt Spiritual Healing -levyn ajoista lähtien. Morbid Angelin levyistä pidän kokonaisuudessaan oikeastaan vain Covenantista, mutten menee vain satunnaiset biisit. Aikoinaan tuli myös kuunneltua Nocturnus-nimistä ihme sinfoniadeathmetalyritelmää, joka on edelleenkin lajissaan aika ainutlaatuinen. Cynicin levy Focus iskee vuosienkin jälkeen kovaa, mutta sitäkään ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa "puhtaaksi" death metaliksi. Tuota listaa kun tässä tarkastelee, niin minulle on uponnut parhaiten teknisesti taitavan amerikkalaiskalmailijat.

Deicide on ärjyilyssään jo sitä luokkaa, että bändiä tulee kuunneltua jo hieman kieli poskessa. Kaverit ovat kuitenkin ilmeisen tosissaan ideologiansa takana, joten en oikein osaa suhtautua poppooseen kovinkaan luontevasti.

Entombed ja Edge of Sanity olivat pitkään ruotsalaisen death-skenen suosikkejani, ihan siitä syystä, että sävellyksissä oli mukavasti melodiaa ja paljon ideaa. Dismember on aina muistuttanut mielestäni aivan liikaa Entombedia, enkä ole siitä sen vuoksi jaksanut innostua.

Death metalin suurimpia haittapuolia oli mielestäni se, että se tavallaan vakiinnutti todella rankan metallin laulutyyliksi örinän. Tehokeinona örinä voi olla varsin toimiva, mutta jos pelkästään sitä on tarjolla koko levyn ajan, tyyli puuduttaa. Devin Townsend Strapping Young Ladeineen on mielestäni oiva osoitus siitä, miten intensiivistä musiikkia voi tehdä ilman örinää. Townsend pesee laulutyylillään mennen tullen kenen tahansa örisijän ihan puhtaassa intensiivisyydessäkin, ja varsinkin ilmaisuvoimassa.

 

[Aksu]

Kuuntelussa nyt John Frusicante. Erikoisen oloista tavaraa, mutta muusikko mies on. Seuraavana lähtee Weird al Yankovicin "What if god smoked cannabis". Versiointi siis Joan Osbornelta.

 

[clayman]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Cynicin levy Focus iskee vuosienkin jälkeen kovaa, mutta sitäkään ei parhaalla tahdollakaan voi sanoa "puhtaaksi" death metaliksi.

Kyllä. Cynic ei ollut koskaan hirveän suosittu ja bändi tunnettiinkin lähinnä sen kautta, että rumpali Sean Reinert ja kitaristi Paul Masvidal soittivat Deathin Human-levyllä. Reinert on kyllä loistava rumpali, erittäin pätevä teknisesti.

Itselläni on versio Uroboric Formsista, jossa ei ole sitä efektoitua laulua, vaan pelkkää örinää. Biisi toimii mielestäni paremmin niin, mutta toisaalta se efektoitu laulu sopii bändin soundiin, näin kokonaisuudessa.

 

[Filosofem]

Arvasin, että tästä tulee sanomista.

Viestin lähetti HN
Filosofem (nimimerkistä päätellen black metal -mies?)

Nimimerkkini ei tule Burzumin Filosofemista, jos sitä mietit. Se ei ole oikeastaan lainaus mistään, otin vain itseni näköisen käyttäjätunnuksen käyttöön, tosin ylpeähän tuosta Burzum -vertauksesta täytyy olla. Black Metal, jaa kai sen voi niinkin sanoa. Kuvailisin omaa musiikinkuunteluani ideologiseksi, joten kyllä se BM on toki vahvasti mukana.

Viestin lähetti Broad Street Bullie
Vai että CoB on häpeäpilkku?? Mielipiteensä kullakin mutta kyllähän Bodom ja Laiho hakkaa soitannallisesti nuo Deicided ja muut bändit sata nolla. Vai eikö CoB voi olla hyvä bändi kun levyt myy paljon?

Kyllä Laiho, Wirman ja Latvala (vai onko vain sessiomuusikko) ovat erittäin taitavia soittajia, ei siitä pääse mihinkään. Yhdistin CoB:n tähän sen Death Metal -vertauksien takia, ihan hyvää Poweria/Melodista Metallia he kyllä tekevät, vaikka en tästä musiikkilajista tykkääkään. Levyjen myynnillä ei ole tässä asiassa mitään merkitystä. On ihmeellistä, miten paljon juuri tämä Spinefarm aliarvioi kuuntelijoita. Kun katsoo noita kiinnityksiä, niin suurin osa aivan pelkkää meloa. Ei sillä, ettei sukkahousuille pitäisi antaa vastinetta, mutta liika on liikaa.

Viestin lähetti clayman
Eurodeath on taas erilaista. Entombed, Dismember ja muut toivat hieman melodiaa mukaan, varsinkin kitaroiden avulla.

Ruotsi on tosiaan myös vahva Death Metal maa, oma suosikkini on Hypocrisy, eikä unohdeta Dan Swanöa. En kuitenkaan siedä tätä Göteborgkamaa ollenkaan. In Flames ja At the Gates olivat joskus itselleni todella kovia nimiä, mutta nykyään Göteborg döödsi on mennyt aivan naurettavaksi, kun pelkästään musiikista pystyy kuulemaan mistä kaupungista bändi tulee vrt. Dark Tranquillity. Melodinen Death Metal oli aikoinaan juuri noita Entombed & kumpp., mutta nykyään melodisuus tarkoittaa sitä, että koskettimet ovat niin esillä, että musiikista tulee siiderin makuista huttua. Hyvästä kamasta lisämainintana vielä Opeth, joka progeilullaan on helvetin hyvää ja monipuolista musiikkia. Suomessa ei juuri voida puhua DM genrestä, mutta ainakin Chaosbreed ja Sotajumala vaikuttavat ihan lupaavilta.


EDIT.

Viestin lähetti clayman
Black Metallia, ala Cradle of Filth

Aarrrghhhhh!!! Ei hyvä mies, helvetti sentään. Vitsi?

Tyhmyyttäni minä tietenkin näitä genrerajoja täällä huutelen, mutta tuo oli jo oikeasti liikaa.

 

[Broad Street Bullie]

Viestin lähetti Filosofem

Kyllä Laiho, Wirman ja Latvala (vai onko vain sessiomuusikko) ovat erittäin taitavia soittajia, ei siitä pääse mihinkään. Yhdistin CoB:n tähän sen Death Metal -vertauksien takia, ihan hyvää Poweria/Melodista Metallia he kyllä tekevät, vaikka en tästä musiikkilajista tykkääkään. Levyjen myynnillä ei ole tässä asiassa mitään merkitystä. On ihmeellistä, miten paljon juuri tämä Spinefarm aliarvioi kuuntelijoita. Kun katsoo noita kiinnityksiä, niin suurin osa aivan pelkkää meloa. Ei sillä, ettei sukkahousuille pitäisi antaa vastinetta, mutta liika on liikaa.
EDIT. typot perkele.

Vähän asian vierestä mutta kummiskin... käsittääkseni jostain olen kuullut että Latvala soittasi nykyään pysyvästi Bodomissa.

Tuossa on muuten perää että suurin osa Spinefarmin bändeistä on ns.kikkeliheviä. Sääli että näin on. Onneksi kuitenkin löytyy juuri bodom ja esim Norther jotka kivoja poikkeuksia kyseisen levy-yhtiön listoilla.

Ai niin asiaan... Kuuntelussa juuri nyt Stone: Stone age ja Tarot:Shining Black

 

[Filosofem]

Viestin lähetti Broad Street Bullie
Tuossa on muuten perää että suurin osa Spinefarmin bändeistä on ns.kikkeliheviä. Sääli että näin on. Onneksi kuitenkin löytyy juuri bodom ja esim Norther jotka kivoja poikkeuksia kyseisen levy-yhtiön listoilla.

Ennen kuin korkataan sovinnonkaljat tämän asian suhteen, niin korjaan hieman. Kun sanoin Spinellä olevan suurimman osan tätä sukkahousumeloa, niin tarkoitin sillä myös COB:ta ja Northeria. European Power Metal.

Ettei tämäkään viesti mene kokonaan offtopiciksi, niin Spinen Reverend Bizarre on muuten helvetin hyvää. Np. "Burn in Hell!".

 

[Taito-Ojanen]

Opethia on minunkin pakko vuorostani kehua, sillä sen verran kovasta pumpusta on kyse. Se on niitä harvoja ja valittuja bändejä, jotka tekevät oikeasti mitä tahtovat siinä kun muut mitä pystyvät. Niitä bändejä kyllä riittää, jotka väittävät tekevänsä vaikka mitä, mutta työstävät levyltä toiselle kuitenkin sitä samaa peruspullaa. Opeth on aivan eri luokkaa, eikä bändi suostu istumaan mihinkään helposti lokeroitavaan koloon.

Norther on mielestäni aika surullinen ilmestys. Soundissa tokaistiin aikoinaan hyvin: jos Children of Bodomia ei olisi, Northeria voisi joten kuten arvostaa. Kaikki bändithän toisilta jonkun verran kopiovat ja vaikutteita imevät, mutta Norther on pelkästään, vain ja ainoastaan CoB-kopio. Enpä kyllä CoBistakaan hirveästi perusta.

Pitäisiköhän tämä keskustelu siirtää tuonne "Osaavia metallibändejä" -ketjuun, ettei varasteta koko ketjua?

 

[cosmic_rodeo]

Viestin lähetti Taito-Ojanen
Opethia on minunkin pakko vuorostani kehua, sillä sen verran kovasta pumpusta on kyse. Se on niitä harvoja ja valittuja bändejä, jotka tekevät oikeasti mitä tahtovat siinä kun muut mitä pystyvät. Niitä bändejä kyllä riittää, jotka väittävät tekevänsä vaikka mitä, mutta työstävät levyltä toiselle kuitenkin sitä samaa peruspullaa. Opeth on aivan eri luokkaa, eikä bändi suostu istumaan mihinkään helposti lokeroitavaan koloon.

Tuohon ei voi sanoa kuin Kotiteollisuutta lainaten Aamen.

Neljä viimeisintä levyä (Still Life, Blackwater Park, Deliverance ja Damnation, tiätty) ovat aivan huikeita. Noilta neljältä rieskalta ei löydy kuin yksi kehno biisi, eli järkyttävän paskalla sabbath-riffillä ratsastava The Funeral Portrait.

Pitää se Opethin DVD hommata ensitilassa. Heti kun saan rahaa.

np: Slayer: Seasons In The Abyss

 

[clayman]

Viestin lähetti Filosofem
Aarrrghhhhh!!! Ei hyvä mies, helvetti sentään. Vitsi?

No eihän Cradle todellakaan ole mitään varsinaista Black Metallia. Pikemminkin Horror-metallia. Hieman kuten Misfits oli aikoinaan Horror-punkkia. Toisaalta, Misfits oli omaperäisempi.

Kuuntelin tässä tänään yhtä legendaarista levyä:

Celtic Frost- Morbid Tales.

Tykkään Into the Pandemoniumista enemmän, mutta Morbid Tales on niin karu ja myös sen takia todellinen klassikko.

 

[Osmo Rapeli]

Tässä teille muillekin Opeth-faneille bootleg vuodelta 2001...linkki

Aika päheetä ja hyvälaatuista settiä Ranskassa äänitettynä...

 

[Cube]

Viestin lähetti cosmic_rodeo
Neljä viimeisintä levyä (Still Life, Blackwater Park, Deliverance ja Damnation, tiätty) ovat aivan huikeita. Noilta neljältä rieskalta ei löydy kuin yksi kehno biisi, eli järkyttävän paskalla sabbath-riffillä ratsastava The Funeral Portrait.

Täällähän on mielenkiintoista keskustelua päivän mittaan käyty. Ja Opethkin nostettu taas vaihteeksi mukaan. Pakko tyrkyttää omia näkemyksiä tästä yhdestä maailman parhaista bändeistä..

Itse listaisin Opeth-albumit seuraavaan (varmasti usein vaihtuvaan) järjestykseen:

1. Morningrise: Tunnelmallinen, näkemyksellinen ja niin helvetin mielikuvituksekas. Täydellisyys.
...
2. Blackwater Park: Opethin kenties parhaat biisit (The Leper Affinity, Bleak, BWP), mutta kokonaisuutena hiukan epätasainen. Mutta vain hiukan.
3. My Arms, Your Hearse: Olisikohan MAYH Opethin raskain albumi? Todella vahva tunnelma läsnä tässäkin ja löytyyhän levyltä myös kaikkien encoreiden encore, Demon of the Fall.
4. Still Life: Kaikesta hehkutuksesta huolimatta ei mulle kolahda kunnolla. Tuntuu tasapainoilevan vähän liiankin paljon rankkuuden ja rauhallisuuden välillä. Ja ne masterointivirheet häiritsee välillä ihan oikeasti, varsinkin kuulokkeista kuunnellessa..
5. Deliverance: Erinomainen levy tämäkin toki on, mutta aika ajoin käy vähän puuduttavaksi. Ei ole sitä samaa tunnelmaa kuin muilla levyillä.. Toimii parhaiten autossa.

Orchid on vielä hankkimatta, koska minulla on sellainen outo tapa, ettei minkään bändin (laajempaa) tuotantoa voi hankkia kokonaisuudessaan ainakaan kovin nopeaan tahtiin. Pitää ikään kuin olla jotain, mitä odottaa. Tai jotain sensuuntaista.. Vaikka kyllähän Orchidin pitäisi jokaiselta itseään kunnioittavalta Opeth-fanilta löytyä.

Damnation on puolestaan luonnollisesti niin erilainen levy, että sitä on vaikea verrata muihin. Tosin kyllähän silläkin Opethille tyypilliset elementit on helposti havaittavissa. Ehkä Damnation menisi johonkin tuonne MAYH:n ja Still Lifen välimaastoon..

Mites muilla? Löytyykö erityisiä suosikkeja vai onko bändin tuotanto liian tasaista?

 

[Cube]

Viestin lähetti clayman
No eihän Cradle todellakaan ole mitään varsinaista Black Metallia. Pikemminkin Horror-metallia.

Itse kuulin joskus Cradle of Filthiä kutsuttavan sirkusmetalliksi, mikä oli mielestäni ihan näppärä termi. Sen paikkansapitävyydestä en tosin voi paljoa sanoa, koska kokemukseni ko. bändistä ovat aika minimaaliset. Ja käsittääkseni ihan hyvä niin.

 

[Filosofem]

Viestin lähetti Cube
Itse kuulin joskus Cradle of Filthiä kutsuttavan sirkusmetalliksi, mikä oli mielestäni ihan näppärä termi.

Itse määrittelisin Cradle of Filthin termeillä Vampire Erotic Horror Gothic Gay Metal. Mutta tuo sirkusmetalli on kyllä myös osuva, kasa pellejähän tuossa bändissä soittaa. Mitään tekemistä Black Metallin kanssa bändillä ei kuitenkaan ole.

Cube, hanki ihmeessä myös tuo Orchid. Helvetin hyvää tavaraa siinäkin. Uusintapainos sisältää lisäksi rujosoundisen rehearsal bonusbiisin, joka on ajoilta, jolloin Opethin logoa korosti väärinpäin risti...

 

[MiikaL]

System Of A Down: Toxicity - Löytyi hyvään (=halpaan) hintaan Espanjasta ja jäi käteen. Toimii hyvin ensimmäisillä kuunteluilla mutta kestääkö pidempää kulutusta?

In Flames: Soundtrack To Your Escape - Tälläinen tuli haettua tuossa ennen hiihtolomaa ja nyt kerkiää kuuntelemaan vasta paremmin. Hyvältähän tämä kuulostaa, ja löytyy levyltä yksi parhaista kappaleista vähään aikaan, Dial 595-Escape nimittäin.

Hypocrisy: The Arrival - Keräsi Soundissa kehuja, joten otin kuunteluun. Pidän alusta lähtien. Kovenee.

Testament: The Best Of - Tälläinen heräteostos, mutta kannattava. Joitakin kappalevalintoja hiukan ihmettelen, ja pari mielestäni ehdotonta kovuutta jäi valitsematta, mutta mielipiteitähän nämä ovat.

God Forbid: Gone Forever - Uusi bändibongaus. Vielä en ole tätä plattaa ehtinyt kuunnella kuin parin biisin verran, kuullosti lupaavalta.

 

[Cube]

Viestin lähetti Filosofem
Cube, hanki ihmeessä myös tuo Orchid. Helvetin hyvää tavaraa siinäkin. Uusintapainos sisältää lisäksi rujosoundisen rehearsal bonusbiisin, joka on ajoilta, jolloin Opethin logoa korosti väärinpäin risti...

Tiedän, tiedän.. Pitäisihän se ehdottomasti hankkia. Mutta joskus ihminen toimii kummallisin tavoin..

Ja nykyäänhän Opethin (Damnation?) kiertuepaitaa koristaa muuten teksti "In the Year of Our Lord". Sitä en osaa sanoa kuinka tosissaan tuo tulee ottaa, mutta samapa se oikeastaan minulle onkin. Agnostikolle on uskonnollinen tematiikka musiikissa aika sivuseikka.

 

[leivoja]

Horrormetallia,no voi vi**u. Kaikkea sitä kuulee.

Meikäläisen pitää kaiketi myös osallistua metallikeskusteluun. Mitäs tuo näkkärihylly sisältää tältä saralta:


Massacre - From Beyond
Forbidden - Twisted into form
Acrophet - Faded glory
Paradise Lost - Gothic
Paradise Lost - Lost Paradise
Sorrow - Forgotten sunrise
Annihilatoria, nocturnusta, agathoclesia

ja nämä 2 legendaa Dismember ja CARCASS!!!Eikös nuo kaksi ole niitä kunkkuja...No ainakin itselle.

Tätä genrelässytystä hoetaan joka helvetin palstalla. Mitä senon merkitystä jos vaan musaon hyvää??

 

[Moto]

Tein harvinaisen tempun ja ostin vain huhupuheiden perusteella Franz Ferdinandin debyytin. Yhden kuuntelukerran perusteella on vaikea sanoa, onko tämä kaiken hypen arvoinen, mutta kiinnostava tuttavuus joka tapauksessa.

Take Me Out kuulostaa tosiaankin enemmän Strokesilta kuin Strokes itse. Pidän kyllä The Storkesia ihan hyvänä bändinä, mutta koska nykyään markkinat pursuavat samalta kuulostavia The Loppuu-Ässään-bändejä, en olisi tuon raidan perusteella lotkauttanut korvaanikaan.

Tell Her Tonight toi puolestaan mieleeni Supergrassin ja The Dark Of The Matinee Kinksiä coveroivan Strokesin... Noista jälkimmäinen sekä avausraita Jacqueline kolahtivat ekalla kuuntelulla parhaiten.