Individual
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Post-rock/ Post-punk
Ennio Morriconen musiikkia Sergio Leonen mestariteoksesta Once Upon A Time In America, eli Suuri Gangsterisota. Kuinka surullisen kaunista, suorastaan pakahduttavaa voi musiikki olla.
Kyllä Alicen paras levy on Killer.
Mahtaa muuten olla raskasta soittaa samassa bändissä kuin tuollainen Staley. Tai vaikka Jim Morrison. Koskaan et tiedä, milloin mennään ihan överiksi. Aina saa olla varpaillaan. Mitä se nyt keksii, mitä se on vetänyt? Hienoa musiikkiahan nämä nuorallakävelijät ovat maailmalle antaneet, mutta on se ollut taakka soittokavereille.
Kieltämättä hyvin on pärjätty myös Staleyn kuoleman jälkeen, mutta ei ihan samalle levelille omissa papereissa olla silti päästy vaikka Cantrell on jatkanut hienoa duunia ja William Duvallkaan ei ole huono korvaaja ollut laulajaksi.
Itse asiassa minulla on kaksi henkistä isää. Bon Scott ja Ronnie Van Zant. Koskaan en ole edes ajatuksissani hankkinut tatuointeja, koska ne ovat saatanasta. Mutta jos olisin, niin toisessa olkapäässä olisi Bon ja toisessa Ronnie. Kaksi runoilijaa, jotka väsäsivät vitun paljon hienompaa kamaa kuin joku Nobelilla palkittu Dylan. Ne kertoivat elämästä. Dylan kertoi siitä, mitä on olla Dylan.
Muutaman kerran kuunnellut ja on tuo nyt periaatteessa hyvä levy, mutta jotenkin häiritsee yllätyksettömyys. Kuulostaa juuri siltä, miltä Kotiteollisuuden ja PMMP:n risteytyksen kuvittelisikin kuulostavan.Maanalainen Armeija - Elä tai kuole
Varsin hyvää settiä tämä Hynysen ja Mira Luodin uusi bändiviritys. Vaikutteita Martti Syrjä/Kauko Röyhkä/ Gösta Sundqvist/Juice osastolta, mutta sehän on vain hyvä juttu. Ottakaa ihmeessä haltuun, tykätäkseen ei välttämättä tarvitse olla KT/PMMP-fani.
Allmanit muistin minäkin, kuten @Pavlikovsky jo ammoin kommentoikin. Lisäksi tulee mieleen Genesis jostakin Selling England -ajoilta eteenpäin, kun Firth of Fifth hyötyi tavattomasti kahdesta rumpalista. Sitten on syytä mainita tietysti King Crimson, jonka kokoonpano on käsittänyt muutamissa vaiheissa kaksi lyömäsoitintaitelijaa - ja nykyiseen inkarnaatioon Robert Fripp on istuttanut peräti kolme rumpalia. Myös Mothers of Invention ja Hawkwind pitivät jossakin kohden kokoonpanoissaan kahta rumpalia.Rupesin tuossa miettimään bändejä joissa on kaksi rumpalia. Siis oikeilla rumpuseteillä, mitään bongojen kolistelijoita ei lasketa. Muistin kaksi. Adam & The Ants ja Grateful Dead. Onko muita?