Saattaa olla uusia seikkailuja luvassa. Petrillä on lippu Ilovaarirockiin, kuten mullakin. Mies saapuu Joensuuhun junalla lauantaina kello 8.50, lupasin olla vastassa. Suunnitelma on, että grillaillaan täällä meidän takapihalla ja mennään sitten kuuntelemaan Ismot ja Radiopuhelimet et cetera. Meillä vaan tapaa mennä nuo suunnitelmat aina ihan vituiksi. Petri varsinkin on tullut tutuksi siitä, että jos hommat ei natsaa niin taksi ja hotellihuone. No, saas nähdä. Nuoriso (Petri, 52, ja Evil, 45) lähtee baanalle.
Fear and Loathing in Joensuu. Näen itseni Hunterina ja Petrin samoalaisena, jonka seurassa aina tapahtuu.
Päivitys tilanteeseen. Ilovaari käyty, ja nähty maailman paras rockbändi, Radiopuhelimet, jälleen.
On se ihme jäbä tuo Petri. Olin sitä lauantaiaamuna vastassa rautatieasemalla. Ukko tärähtää etupenkille ja tokaisee ensi töikseen, että eipä ole nukkunut viime yönä silmän täyttä. Näyttää selvältä, mutta niinhän se aina. Veikkaan että promillet paukkui siinä vaiheessa noin kahta.
Ajellaan meille, istuskellaan takapihalla, grillaillaan, kuunnellaan musaa, jutellaan mukavia. Iltapäivällä kahden maissa tehdään lähtöä rokkipaikalle. Mie olen siinä tissutellut pohjiksi sixpackin lonkeroa ja pari olutta. Tämä sankari on heittänyt huiviin litran pullon Tasavaltaa. Eikä siitä ukosta huomaa ollenkaan että olisi juonut mitään. Kävelee suoraan, puhuu selkeästi, on ystävällinen ja joviaali. Hämmästyttävä kundi. Siellä me sitten musiikkia kuunneltiin ja dokailtiin. Petri vielä ajeli yöllä lainatulla polkupyörällä viiden kilometrin matkan meille, kun mie tyydyin taksiin.
Aamupäivällä käytiin tossa ostarilla tupakinostossa ja juotiin parit lonkerot pystybaarissa. Sitten poliisi haki Petrin.
Siis tuttu poliisi, lomanvietossa ja siviiliautollaan. Ei tarvinnut jäbän mennä junaan enää, sai luotettavan kyydin ihan kotiovelle.
20 vuoden päästä sitten taas.