Jinjer on luultavasti yksi eniten keskustelua aiheuttavasta hevibändistä maassamme näinä aikoina, joten siitä saakin puhua/arvostella. Metalcorea ei nähdä Suomessa läheskään yhtä negatiivisena genrenä kuin vaikkapa kymmenen vuotta sitten, joten sitä kuuluu "polkea".
Tähän on paha ottaa kantaa, sillä sain tietää kyseistä bändistä tämän ketjun kautta ensimmäistä kertaa eilen, mutta en epäile ettetkö puhuisi totta.
Se kertoo ennemminkin siitä, ettei ole kuunnellut muita genrejä tarpeeksi. Josko sinä tunnistat elementit, jotka tekevät metalcoresta metalcoren ja tykkäät niistä niin hieno homma, jos taas et niin suosittelen kuuntelemaan raskaamman musiikin muita genrejä.
Uskon, että sekä sinun että oma argumenttini pitävät omalla tapaa paikkaansa. Ja olet oikeassa, että varmasti voisin halutessani tutustua syvemmin itselleni vielä tuntemattomiinkin metalligenreihin. Kuitenkaan mulle musiikki ei saa olla pelkkää huutoa ilman minkäänlaista melodiaa ja lyriikoiden osalta suosin positiivista sanomaa enemmän kuin negatiivista ja synkeää atmosfääriä. Toisaalta itsepähän olen tämän ns. musiikillisen suuntaukseni joitain vuosia sitten valinnut ja sille tielle jäänyt. Nykyisin toki kuuntelen metalcorea aivan eri syistä, kuin silloin noin reilu viisi vuotta takaperin kun ensimmäistä kertaa kunnolla sukelsin genreen sisään.
Tuota ennenhän mulla oli joku lyhyt EDM-vaihe ja teininä taas olin enemmin alt/hard rock-miehiä eli ns. puhtaan metallin suurkuluttaja en varsinaisesti koskaan ollut. Lapsuudenystäväni toki kuuntelivat jo viime vuosikymmenellä paljon Maidenia, Metallicaa yms. metallibändejä mutta mua kiinnosti tuolloinkin enemmän bändit kuten Linkin Park, Flyleaf, Nickelback, Bullet For My Valentine ja Muse. Siinähän se onkin, että olen persoonaltani ollut aina sellanen kaveri, joka ei seuraa mitä muut tekevät, vaan aina itse etsinyt ne omat kiinnostuksen kohteet, jonka takia ehkä päädyinkin näin stadilaisena hiukan epätyypilliseen valintaan eli Pelicans-faniksi.
Ja vaikka tubessa usein törmää kommentteihin kuten "this is just boring and generic metalcore" jne. niin kun vaan osaa löytää ne oikeat bändit joita seurata, niin kyseinen genre on kaikkea muuta kuin tylsää toistoa ja samaa mantraa biisistä toiseen. Mielestäni genren suunta on oikea ja bändit kokeilevat jatkuvasti uusia ulottuvuuksia soundeissaan. Toki minun on helppo ymmärtää, että vanhan koulukunnan metallifaneilla voi olla vaikeampi suhtautua metalcoreen positiivisesti, kun meillä jotka eivät ole lainkaan eläneet sitä kultaista 80-lukua ja joiden kosketus raskaaseen musiikkiin ei ulotu aivan niin pitkälle menneisyyteen.
Mutta tsemppiä sulle ja muista käydä keikoilla vain niin useasti kuin mahdollista. Tärkeintä on, että nauttii kuuntelemastaan musiikistaan. Bändeihin kehittyy helposti tunnesiteitä, mutta on silti tärkeää ymmärtää ne tekijät, joiden takia nauttii ko. bändin tai genren musiikista.
Kiitos vain! Arvonkin tässä paraikaa ostanko joulukuulle liput Poets of the Fallin, Northlanen, vai jopa molempien keikoille, jotka ovat siis noin kahden viikon sisään toisistaan ja ensiksi mainittu varmaan aivan niitä viimeisiä isompia konsertteja Nosturissa, ennen kuin koko rakennus puretaan.
Bändeihin tosiaan kehittyy helposti tunnesiteitä, mutta toisaalta vahvoistakin tunnesiteistä saattaa joskus kasvaa huomaamattaan ulos. Esim. vielä 2015 ylivoimaisesti eniten kuuntelemani metalcore-yhtye Abandon All Ships on vuosien mittaan jäänyt lähes kokonaan pois kuuntelustani. Toisaalta kyseinen bändi julkaisi vain kolme albumia ennen hajoamistaan, joten kaipa taustalla saattoi olla silkka tylsistyminenkin. Samoja biisejä kun ei valitettavasti loputtomiin jaksa kuunnella over and over.