Tällä hetkellä taas vaihteeksi tämä. Muuta ny jo mun luokseni asuun, Floor.
Nightwish - Ghost Love Score (Wacken)
Nightwish - Ghost Love Score (Wacken)
Beast In Black:n uutta albumii tässä just kuuntelen. Ihan ok:lta kuullostaa. Tällekkin levylle on mahtunu muutama coveri biisi levyn loppuu. Toimii kyllä nekin. Pitää tässä illan mittaa kuunnella vähän muitakin uusia levyjä.
Kyllähän Candlemass ihan pätevää doomia on, mutta sillekkin on syynsä, että ne ovat saavuttaneet paljon mainstream--attentaiota.Candlemass on jäänyt jotenkin välistä kun olen alkanut seikkailemaan doom metallin maailmassa. Otinpahan kuitenkin heidän perjantaina julkaisemansa levyn äskettäin kuunteluun ja tämähän on erittäin hyvin asiansa ajavaa doomia. Praise Iommi and Worship Doom.
Täytyy olla kyllä aika humalassa, että paljastaa tuollaista.Tässä semisti nousuhumalassa seitinohuessa yms. olen kuunnellut Yötä.
Brenkku ei ole koskaan ollut mulle mikään ongelma. Ei sillä, tykkään kyllä joskus vetäistä sellaisen ranskalaistyylisen seitinohuen iltapäiväkännin.Täytyy olla kyllä aika humalassa, että paljastaa tuollaista.
Hienoja levyjä. Lisäisin vielä erityismainintana nämä pari klassikkoa.Tässä kun näin hiihtolomalla on aikaa, aloin käymään läpi vanhoja levyjä. Aika metallipainoitteistahan tuo musiikkimaku on aina ollut ja tulee aina olemaan. Mutta kyllä ennen osattiin kuolumetallin saralla tehdä loistavia levyjä! Nämä alkupään melodiset kuolometallilevyt sisältää kyllä ihan mahtavia kitarariffejä ja tuotantokin on vielä onneksi melko kökköä, joten kipaleet pääsee kaikessa raakuudessaan hyvin esille.
Tästä vanhaa In Flamesia, Subterranean. Varsinkin nimikkokipaleen riffittely on kyllä hienoa kuunneltavaa. Samaisen orkan hieman myöhemmin ilmestynyt The Jester Race ja siitä kipale Artifacts Of Black Rain on riffeiltään silkkaa timangia.
Linkki pukkaa uteliaan Youtuben mystilliseen maailmaan.
Olisi vielä "jokunen" levy läpikäymättä.
Ihan hyvä tuo Pyhimyksen & Saimaan biisi, vaikka kieltämättä aluksi olin asenteella "uhka tai mahdollisuus"
Tämä Saimaa on mennyt itseltäni kokonaan ohi ja nyt piti tutustua enemmänkin. On näköjään Matti Mikkolan proge-projekti ja aika tiukkaa tavaraa näin progen ystävälle. Nyt tietää mitä tämän päivän kuuntelee. Ilmankos tuo Hermesetas iski itselle kanssa aika kovaa, pinnalta se kuulostaa ihan peruspopilta mutta tarkemmin kuunneltuna se ei ole mitään simppeliä helppoa huttua. Ehdottomasti vuoden kovin biisi.