Kalle Aholan viimeisin sooloalbumi
Valo jota hengitän ilmestyi eilen ja vaikuttaa passelilta kesäalbumilta. Biisit (kaikki varmaan) on kaiketi kirjoitettu Kanarian saarilla tai ainakin Espanjassa. Yleisesti ottaen pehmeämpi tunnelma kuin Don Huonojen levyillä - helpoiten DH-biisiksi varmaan kääntyisi avausraita Opettelen lentämään ja toisena singlenä julkaistu Lintumies. Muutaman kuuntelun jälkeen oma suosikkini on ehkäpä päätösraita Sahara. Ahola kertoi eilen Tavastialla tavoitelleensa biisiin samaa tunnelmaa kuin Policen Tea in Saharassa.
Tuossa Tampereen keikan settilista, jos et halua pitää jännitystä yllä keikalle asti:
Kalle Ahola Concert Setlist at Klubi, Tampere on May 23, 2018 | setlist.fm
Lainaus toisesta ketjusta.
Oliko Tampereella paljon porukkaa? Eilen Tavastian keikka osoitti, että Ahola ei nyt hirveästi buustia saanut soolouralleen Don Huonojen loppuunmyydystä Hyvää yötä ja huomenta 20-vuotiskiertueesta. Kun tulin jotain 20 minuuttia ennen alkua paikalle, siellä oli varmaan vain muutama kymmenen henkeä. Lopulta kuitenkin tuli ihan kohtuullisesti yleisöä, vaikkei mitenkään täyttä ollutkaan ja Tavastia oli pienemmässä konfiguraatiossaan eli parvi ja takaosan baari suljettuna.
Keikka oli kuitenkin mainio, samat biisit tuli kuin tuollakin ja lisäksi Päivämme eivät ole luetut. Ahola kyllä väitti Saharaa ensiesitykseksi, mutta kusetti tai muisti väärin ilmeisesti. Taustabändi oli etenkin Arttu Takalon vibrafoni- ja kosketintyöskentelyn ansiosta mainio, eikä Mikko Kaakkuriniemen rummuttelulla voi mennä pieleen. Don Huonojen biisiseissä olisi saanut puolestani olla Sinisen yön osalta kierrätystä, hyvä biisi mutta livenä vähän puhkisoitettu. Sydänpuu sen sijaan oli ehkä paras versio, jonka olen siitä kuullut, eikä vähiten Takalon vibrafonin johdosta.