Nyt ei tarvitse hävetä silmiä ja korvia päästään, vaikka video pursuaa suomiräppäreitä. Tai noh, Petri Nygårdia nyt häpeän aina, teki mies mitä tahansa.
Kaivetaas taas tääkin vaihteeksi naftaliinista, kun nyt jehovat päätti aamun ratoksi käydä kyselemässä, että onko mun kantani muuttunu viime kerrasta: Agua De Annique - Witnesses
-No change, no pleasure, no jokes, no sex, no choice, no morals, no ethics, no depth, no color, no fight, no freedom, no life
Pakko laittaa yks biisi tänne. Biisi, joka seuraa minua. Biisi, joka kiehtoo minua. Biisi, jota kuulen joka paikassa, joka tuutista. Biisi, joka on niin paska, että en pysty kuuntelemaan sitä muutamia sekunteja pidempään. Tunnen mielenkiintoa siihen miten näin paska kappale voi olla näin soitettu ja suosittu. Tämä kappale on rakentanut päähäni majan. Kyse on jonkunlaisesta fetissistä, nimittäin yritän usein väkisin vahingoittaa itseäni kuuntelemalla tätä kappaletta. Ja jokaisesta sekunnista saan jonkinlaisia kiksejä. Ennätys on tähän asti noin puoli minuuttia. En aio nytkään kuunnella kappaletta, mutta linkitän sen tänne ja tiedustelen pystyykö kukaan kuuntelemaan sitä kokonaan ja tykkääkö joku kuulemastaan?
Scorpion Childin debyyttilevy jatkaa 70-luvulta inspiraationsa saaneiden bändien esiinmarssia. Eli jos The Answerin, Wolfmotherin, Rival Sonsin, etc. musiikki kelpaa niin tämäkin maistunee.
Nomy - Cocaine kuulostaa sopivan tarttuvalta ja mukavalta renkutukselta ainakin näin lomalaiselle. Sinänsä kokkelihuuruilut ei pahemmin innosta, mutta paras musiikki taitaa jokatapauksessa olla tehty "dopingin" avulla, joten eipä sitä isommin auta murehtia. Biisistä tai sen esittäjästä en osaa sanoa vielä toistaiseksi yhtään mitään kun kappalekin löytyi tutuntutun kautta iki-ihanasta somesta.
Etäpäivää vietän kotona joten nyt on hyvin aikaa kuunnella pitkin päivää musaa headsetin kautta kun ei ole esimies selän takana. ;) Välillä tulee kuunneltua tuota venäläistä heviä, ja nyt esim. Stigmatan tuotanto uppoo hyvin!
Bändi nimeltä Red. Loistavaa settiä lähes biisi kuin biisi. Ihan muutama päivä sitten vasta tutustuin kyseiseen bändiin ja aika vanhojakin jo jotkut biisit, mutta uppoaa meikään ainakin. Modern rock vissiin tuo tyylilaji.
Nämä biisit hakkaavat tällä hetkellä kaikki muut maailman kappaleet:
Mumford & Sons: Lover Of The Light
Mumford & Sons, Jerry Douglas: The Boxer
Editors: Phone Book (lähellä olla 2000-luvun kovimpia slovareita)
Pearl Jam: Just Breathe
Voimasoitossa Neil Youngin upea livetupla Weld, toivottavasti huomenna Kaisaniemen puistossa edes puoliksi yhtä hieno meno niin saisi rahoilleen täyden vastineen.
Musta vähän tuntuu, että ilman uskottavuusongelmaa ja sen synnyttämää kuulijoiden leimautumisen pelkoa 69 Eyes olisi perkeleen menestynyt bändi, tai muotoillaanko perkeleesti menestyneempi bändi. The road of denial is a long and dangerous one, kuunnelkaa 69 Eyesiä kun kuitenkin tykkäätte. Musiikki musiikkina pojat, musiikki musiikkina.
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt!Kirjaudu / Rekisteröidy