Nuo molemmat mainitut Sielun Veljien levyt ovat mahtavia, mutta lasken ehkä silti L'Amourhan hitusen kovemmaksi. Sieltä löytyy nimenomaan todellisia helmiä, kuten Laulu, Josef Josef, Ikävä ja On mulla unelma. Kuka teki huorin on minusta vähän epätasaisempi, joskin siltäkin löytyy komeita helmiä. Näitä ovat nimikappaleen lisäksi mm. Kansallispäivä ja Kristallilapsia.
Bändin debyyttialbumi "Sielun Veljet" kiilaa minun kirjoissa melkeinpä noiden kahden levyn väliin. Siellä on todella komeaa maanisuutta ja raivoisaa jytkettä. Joskus tuo levy saattaa maistua jopa L'Amourhaa enemmän...
Hei Soturit ei ole ikinä iskenyt minuun niin paljoa, vaikka tuoltakin levyltä löytyy toki hyvää vääntöä. Toiseen suuntaan menneet Suomi-Finland ja etenkin Softwood Music ovat jo niin erilaisia, että näiden vertailu aiempiin levyihin on mahdotonta.
Veljien "Otteita Tuomari Nurmion laulukirjasta" oli myös aikanaan positiivinen yllätys. Siitä huomaa, kuinka tuo yhtye teki mitä halusi, ja yleensä aina se myös onnistui.