Kuuntelussa juuri nyt

[-FNM-]

Queens Of The Stone Age - Songs For The Deaf

Pitkästä aikaa levy kuuntelussa, ja yllätävän hyvältä kuulostaa.

 

[Lunatico]

Meikä täällä kuuntelee n. 10v vanhoja rap-mikseri-biisejä. Ihan hyvää settiä ja nostalgista samalla.

 

[mice]

Kuuntelussa odotettu uutuuslevy, eli Harmajan tänään ilmestynyt Marras. Varsin mielenkiintoinen ja onnistuneelta kuulostava levy jälleen kerran tältä loistavalta yhtyeeltä, sopivassa suhteessa on säilytetty vanhaa soundia ja tuotu siihen taas jotain pieniä uusia elementtejä. Mutta hyvin tutulta tämä silti kuulostaa ja se tarkoittaa Harmajan kohdalla aina hyvää.

Ai tämä on ilmestynyt jo. Kuvittelin jotenkin virheellisesti tämän tulevan ulos vasta huhtikuun puolella. Täytyykin ottaa kuunteluun, aiemmat albumit löytyvät hyllystä ja laadukasta materiaaliahan ne ovat.

 

[M10]

Uus Mars Volta! Future Punk rules ok. Onneksi palattu Octahedronista takaisin äkkiväärään TMV-meininkiin.

 

[Rod Weary]

Django Django. Parasta pitkiin aikoihin.

 

[Girardi #5]

Perjantain kunniaksi: Before The Dawn - Soundscape Of Silence (2008)!

 

[-FNM-]

Tommi Läntinen - Koko tuotanto.

Kyllä karkaa krapula.

 

[-OO-]

Tommi Läntinen - Koko tuotanto.

Kyllä karkaa krapula.

Kuuntele ne kaikki kerralla niin selviät nopeammin.

Linkki vie videoon jossa on kaikki Läntisen hittibiisit samassa

 

[-FNM-]

Kuuntele ne kaikki kerralla niin selviät nopeammin.

Linkki vie videoon jossa on kaikki Läntisen hittibiisit samassa

Kiitokset linkistä. Heti alkoi uusi nousu.

 

[Evil]

Ruotsalainen uudehko retrorock-bändi Graveyard.

Kumma kun en ole aiemmin näihin törmännyt, kun musiikki on juuri sellaista joka uppoaa minuun. Nämä soittelevat tyylillä, jossa kohtaavat esimerkiksi Led Zeppelin, varhainen Pentagram, Lynyrd Skynyrd, Free, Grand Funk Railroad... Vähän samaa tyyliä vetää nykyisin Australian Wolfmother, mutta Graveyard ei ole niin hevi.

Pari näytettä:
Uncomfortably Numb
The Siren

 

[ufon_kaakao]

Ruotsalainen uudehko retrorock-bändi Graveyard.

Kumma kun en ole aiemmin näihin törmännyt, kun musiikki on juuri sellaista joka uppoaa minuun. Nämä soittelevat tyylillä, jossa kohtaavat esimerkiksi Led Zeppelin, varhainen Pentagram, Lynyrd Skynyrd, Free, Grand Funk Railroad... Vähän samaa tyyliä vetää nykyisin Australian Wolfmother, mutta Graveyard ei ole niin hevi.

Pari näytettä:
Uncomfortably Numb
The Siren

Toi on kova, ei ole liikaa samantyylisiä bändejä nykyään. Hisingen Blues.

 

[Mack]

Harhailin YouTubessa ja päädyin kuuntelemaan David Bowien vanhan klassikon Let's Dance. Päädyin vertailemaan paria eri live-versiota ja ero oli melkoinen. Silloin, kun biisi oli vastajulkaistu ja käynnissä oli Serious Moonlight-kiertue, niin live oli todella aggressiivinen, energinen ja bändin saundi oli hieno. Lisäksi Bowie lauloi yllättävän rajulla äänellä. Nyt kun tsekkasi näitä 2000-luvun uneliaita ja eri sovitusten hyssyttelyjä samasta biisistä niin ei voi kuin pudistella päätään.

Yleisestikin olen sitä mieltä, että biisien parhaat live-versiot ovat nimenomaan tehty silloin kun biisi on ollut muutenkin uusi ja tuore.

 

[turo-urpo]

Ruotsalainen uudehko retrorock-bändi Graveyard.

Hyvältä kuulostaa ja pitää tähänkin jossain vaiheessa tarkemmin tutustua. Hieno homma, että jatkoajassa on paljon hyvän musiikin ystäviä niin itsekkin löytää sellasia bändejä, joita ei muuten välttämättä löytäis.

Muutaman biisin kun kuunteli ensimmäiseltä levyltä niin tuli vähän mieleen niin ikään ruotsalainen The Quill. Laulajan äänessä on jotain samaa ja joissain biiseissäkin on samanlainen meininki. En oo kauheesti Quillia kuunnellu, mutta joskus muutaman biisin youtubesta kuuntelin kun (nykyään jo entinen, muttei sentään edesmennyt) laulaja vakuutti Ayreonin The Human Equation-levyllä. Mukavan kuulonen bändi tämäkin.

The Quill -Yeah (youtube)

 

[-OO-]

Onpas kyllä perkeleen hyvä bändi tuo Graveyard, ainakin noiden parin biisinäytteen perusteella. Pitää laittaa heti isommin kuunteluun.

 

[Ted Raikas]

Pain of Salvation - Linoleum

Huikaiseva biisi!

Tänään sitten taas pitkästä aikaa Pain of Salvationia kuuntelemaan Nosturiin. Odotan loistavaa keikkaa, kun viimeisimpiä settilistoja katsellessa on näyttänyt lähes täydelliseltä. Itselleni kun nämä uusimmat levyt kolahtaa vieläpä hyvin, niin en valita. Osan varmaan karkoittanut poiskin ja mitenkään erityisen hyvin ei nuo keikat ole myyneet (eilen oli Tampereella).

Eiköhän siis potki, vaikka hiukan kipeänä tässä ollaankin. Pitää ottaa hiukan konjakkia ja muutama olut pohjalle, niin eiköhän se sujune.

 

[-FNM-]

The Clash - London Calling.

Lienee yksi parhaista levyistä joka on koskaan tehty. No, Yön kokoelma(t) pääsee aika lähelle.

 

[Rattlehead]

Tänään sitten taas pitkästä aikaa Pain of Salvationia kuuntelemaan Nosturiin.

No mitä helvettiä? Miksi kukaan ei kertonut minulle mitään? Ehkä tästä pitänee syyttää vain itseään, kun sitä luulee olevansa niin hyvin kartalla keikkahommista... No, vitutusta laskee se, että olen jo kertaalleen Pain of Salvationin nähnyt livenä joskus viitisen vuotta sitten. Tiistain Laibachia ja pääsiäislauantain Agallochia(!!!) ei parane missata.

Sen kunniaksi kuuntelussa nyt Agallochin A Desolation Song.

 

[Ted Raikas]

No mitä helvettiä? Miksi kukaan ei kertonut minulle mitään? Ehkä tästä pitänee syyttää vain itseään, kun sitä luulee olevansa niin hyvin kartalla keikkahommista...

Täytyy kyllä todeta, että noita Pain of Salvationin keikkoja promottiin todella onnettomasti. Et ole suinkaan ainoa jolle tuli yllätyksenä tuo asia. Nosturi ei ollut kyllä lähellekään täysi eilen, mikä tietysti oli sillä tapaa mukavaa, että tilaa tosiaan oli liikkua.

Itse setti oli aivan huikaiseva, oikeastaan mitään heikkoja lenkkejä ei biisivalinnoissa ollut. Luonnollisestikin Road Salt Two oli edustettuna runsaasti, mutta mikäs siinä kun ne biisit on mahtavia. Healing Now mandoliineilla säestettynä oli jotain aivan uskomatonta. Sitten sellaiset vanhat klassikot kuin Chain Sling ja Iter Impius nostivat ihokarvat pystyyn. Encoren päätöksenä ollut Sisters oli myös todella tunnepitoinen esitys. On se Gildenlöw vaan velho mieheksi. Esitteli myös keikalla rumpalintaitojaan ja näemmä pysyy kapulatkin käsissä loistavasti.

Pain of Salvationin miehityshän on muuttunut radikaalisti ja nuo uudet soittajat, etenkin se kitaristi oli aivan loistavia. Stemmat irtosi upeasti.

Muttajoo, Agallochia odotetaan täälläkin, se lieneekin sitten seuraava keikka jolle olen menossa.

 

[turo-urpo]

Nyt tais löytyä taas vaihteeksi sellanen bändi, joka uppoo meikäläiseen. Sattumalta osu eteen brittibändi The Pineapple Thief ja nyt oon kuunnellu ensimmäisen levyn läpi. Laulaja kuulostaa vähän Smashing Pumpkinsin Billy Corganilta ja ajottain tulee Porcupine Tree mieleen muutenkin kuin bändin nimiä vertailemalla. Täytyy kuunnella mitä uudemmat albumit pitää sisältää. Odotukset on korkealla debyyttilevyn perusteella.

Tässä pari maistiaista. Varsinkin tuo alempi on melkonen pläjäys, jos 18 minuuttia jaksaa yhden biisin parissa viettää

Punish Yourself
Parted Forever


Edit. Nyt kun oon illan ratoksi kuunnellu muutaman levyllisen lisää niin alan olla jo vakuuttunut, että huikea bändi on kyseessä. Ei sinällään mitään uutta ja ihmeellistä, mutta kun on miellytävän kuuloinen laulaja ja hyviä biisejä, niin ei siinä paljon muuta tarvita. Voisin melkein väittää, että Porcupine Treen ystäville tämäkin iskee, vaikkei ihan täysin samanlaisista bändeistä olekkaan kyse.

 

[sonnychiba]

Whitesnake - Greatest hits

Yksi ensimmäisiä levyjä, joita ikinä olen ostanut. Toimii edelleen.

 

[heavy]

Primal Rock Rebellion

Kuluneen kuukauden eniten kuuntelemani metallilevy on Primal Rock Rebellionin Awoken Broken. Tämä Adrian Smithin projekti ei missään nimessä yritä keksiä pyörää uudelleen, taikka tuoda uutta genreen, mutta erinomaista heavyä kaiken kaikkiaan.

 

[alwahla]

Röyksopp - What else is there?

Tästä biisistä sai alkunsa Röyksopp-innostukseni. Surullinen, mutta silti niin pirun upea kappale, johon Karin Dreijer sopii täydellisesti.

 

[Rinksu]

Puolan vastinetta Toolille ja Porcupine Treelle, eli Riversidea ja Rapid Eye Movement olisi levy.

Cybernetic Pillow
Kaunista melankoliaa.

 

[mice]

Onhan se vaikeaa, kun kaksi kovinta omaa suosikkia julkaisee uuden albuminsa tismalleen samana päivänä. Viikate pyörähtänyt pari kertaa soittimessa ja nyt Axel Rudi Pell ensimmäistä kertaa.

 

[Dale Cooper]

Tomas Ledin - Sommaren är kort (linkki vie ko. ralliin)

Jotenkin aina näin maaliskuussa sitä tuntuu palaavan tämän saman kappaleen äärelle. Viime vuonna jostain syystä ei. Merkillistä.