CMX:n fanikunnassa tuntuu olevan paljon näitä, joiden mielestä CMX:n pitäisi tehdä pelkästään poikkitaiteellisia, outoja ja raskaita sävellyksiä.
Vasta äskenhän saatiin Talvikuningas. Jos nyt bändi haluaa väsätä helpomman kuuloista poppia, on se ihan ymmärrettävää ja jopa odotettuakin.
Olen siitä jännä CMX:n diggari, että löydettyäni yhtyeen Veljeskunnan myötä syksyllä 1991 olen säännöllisesti hankkinut bändin tuotokset tuoreeltaan ja pitänyt niistä kaikista (mitä nyt Pedot oli hienoinen pettymys). Voisi kai sanoa että olen kasvanut orkesterin mukana, hehheh... Myös paksuutta.
Tarkoitin siis sanoa, että jälkikäteen "suurta kuvaa" katsoessa CMX:n jokainen liike on ollut looginen, väistämätön ja tarpeellinen. Vaikea kuvitella että olisivat tehneet tusinan Kolmikärkiä, joka kerta parantaen, ja olisivat vielä koossa. Musiikki muuttuu, kehittyy, jalostuu; voipa joskus palata juurilleenkin toviksi. Kuuntelija joko pysyy mukana tai sitten ei.
Niille jotka haluavat suosikkinsa tekevän saman levyn uudelleen ja uudelleen on olemassa Popeda.