Kuuntelussa juuri nyt

[Höylä]

Motörhead - The Game

Varsinkin 'tsemppaus' -kappaleena yksi parhaimmista!

 

[Footless]

Amon Amarth - Twilight of the Thunder God

Helvetin hyvältähän tää kuulostaa. Tiedossa kyllä oli että hyvä bändi on kyseessä, mutta jotenkin on tarkempi tutustuminen jäänyt väliin tähän asti.

 

[JonKorn]

Los Bastardosin uus levy piti laittaa ihan tehokuunteluun.... Ei tätä nyt kieltämättä voi kutsua miksikään mestariteokseksi mutta taustalla toimii ihan hyvin

 

[Evil]

CMX - Rautalankaa

Ihan kiva CMX-poppi. Vähän sellainen Kauneus Pettää osa 2.

 

[Ted Raikas]

Ihan kiva CMX-poppi. Vähän sellainen Kauneus Pettää osa 2.

Joo, tuli myös mieleen samainen kappale. Myös ne jousisoittimet siellä loppupuolilla toi aika elävästi mieleen Ruosteen.

Aika paljon haukkujahan tuo on osakseen saanut, odotetustikin. CMX:n fanikunnassa tuntuu olevan paljon näitä, joiden mielestä CMX:n pitäisi tehdä pelkästään poikkitaiteellisia, outoja ja raskaita sävellyksiä. Unohtaen, että mitä bändi itse ehkä haluaa myös tehdä. Mielestäni CMX on suhteellisen vahva poppipuolellakin, tekee sitä paljon siedettävemmin kuin moni muu. Makeutta ja pehmoilua löytyy, mutta siellä on silti se aina omanlaisensa roso taustalla.

Varsin mukavan kuuloinen biisi tämä on, ei mikään klassikko, mutta kuitenkin miellyttävä kuunnella.

 

[Evil]

CMX:n fanikunnassa tuntuu olevan paljon näitä, joiden mielestä CMX:n pitäisi tehdä pelkästään poikkitaiteellisia, outoja ja raskaita sävellyksiä.

Vasta äskenhän saatiin Talvikuningas. Jos nyt bändi haluaa väsätä helpomman kuuloista poppia, on se ihan ymmärrettävää ja jopa odotettuakin.

Olen siitä jännä CMX:n diggari, että löydettyäni yhtyeen Veljeskunnan myötä syksyllä 1991 olen säännöllisesti hankkinut bändin tuotokset tuoreeltaan ja pitänyt niistä kaikista (mitä nyt Pedot oli hienoinen pettymys). Voisi kai sanoa että olen kasvanut orkesterin mukana, hehheh... Myös paksuutta.

Tarkoitin siis sanoa, että jälkikäteen "suurta kuvaa" katsoessa CMX:n jokainen liike on ollut looginen, väistämätön ja tarpeellinen. Vaikea kuvitella että olisivat tehneet tusinan Kolmikärkiä, joka kerta parantaen, ja olisivat vielä koossa. Musiikki muuttuu, kehittyy, jalostuu; voipa joskus palata juurilleenkin toviksi. Kuuntelija joko pysyy mukana tai sitten ei.

Niille jotka haluavat suosikkinsa tekevän saman levyn uudelleen ja uudelleen on olemassa Popeda.

 

[fewe0]

JOULU TULEE

Joulu painaa päälle uskomattomalla vauhdilla ja itseasiassa 10vkon päästä joulut on jo juhlittu. Mahtavaa aikaa siis suunnitella/toteuttaa pikkujoulut!

Linkki sisältää biisin "Leevi And The Leavings - Jouluaattona Kännissä"

 

[Ted Raikas]

Olen siitä jännä CMX:n diggari, että löydettyäni yhtyeen Veljeskunnan myötä syksyllä 1991 olen säännöllisesti hankkinut bändin tuotokset tuoreeltaan ja pitänyt niistä kaikista (mitä nyt Pedot oli hienoinen pettymys). Voisi kai sanoa että olen kasvanut orkesterin mukana, hehheh... Myös paksuutta.

Itse löysin CMX:n kunnolla vasta Isohaaran aikoina, jysäytti. Silloin tykästyin niihin popimpiin juttuihin ensialkuun. Tuli renkutettua. Toki CMX oli jossain määrin tuttu jo aiemmin, tunnisti biisejä jne. Isoveljeni kun 90-luvulla jo kuunteli sitä suht tiiviisti.

Kuitenkin, nykyisellään Isohaara on niitä vähiten kiehtovia opuksia ja opin tykkäämään siitä räiskyvämmästä ja äkkivääremmästä puolesta myös. Eli voi nuo kiintymykset mennä vähän toisinpäinkin. Vanha tuotanto ei mitenkään asettunut huonoon ja oudoksuttavaan valoon. Vaan tykkään uudemmastakin matskusta edelleen ja hyvää vaihtelua, että tekevät sitä popimpaa myös. Hyvä poppibiisi on hyvä poppibiisi ja tietyissä olotiloissa luo tunnelmaa oikein valittuna loisteliaasti.

Tykkää kuka tykkää ja kuka ei, mutta omasta mielestäni muutos ja vaihtelu on bändissä kuin bändissä hyvä juttu. Välillä osuu harhaan, mutta sitten tulee täysosumia. Kuten Aion ja Talvikuningas.

 

[jesse72]

Pronssisen Pokaalin kokoelmaa luukutan. Ok, lätty ja ei ihan kuraa nuo aikaisemmat lätyt. Viimeiseksi jäänyt lätty Maa Hehkuu oli ainoa tuttu uloste bändiltä.

 

[Pingu]

Viime viikonlopun reissuilta sain Varjoraunion neljän biisin levyn Ajattele Englantia.
Ikinä en ollut kuullutkaan moisesta, ja tuskin mikään listoilla keikkuva orkesteri onkaan.
Ihan kuunneltavaa perusrokkia, ei mitään örinää vaan sellaista lupsakkaa musisointia.
On niitä huonompiakin levyjä hyllyyn päätynyt.

 

[Livermore]

AC/DC : Black ice...toimii!

 

[Uleåborgir]

Queens Of The Stone Age - 3's & 7's

 

[kone82]

Sara - Rauhan aika

Olen median uhri.

 

[Hordi24]

Gregorian

 

[Evil]

Vuonna 1973 Deep Purplen kiistämättömän lahjakas, mutta oikullinen ja äkkipikainen kitarasankari Ritchie Blackmore oli saanut kyllikseen laulaja Ian Gillanista ja basisti Roger Gloverista. Nämä Episode Six -veteraanit olivat korvanneet Ritchien bändistä ulostamat Rod Evansin (tsekatkaa loistava Captain Beyond!) sekä Nick Simperin vasta nelisen vuotta takaperin, mutta nyt Mies Mustissaan oli turhautunut heikkoon henkilökemiaan sekä kehnohkoon Who Do We Think We Are -albumiin, ja Gillan-Glover -parivaljakko sai mennä.

Basson varteen rekrytoitiin pian Trapezesta tuttu Glenn Hughes, jolla riitti myös äänivaroja. Olisipa mies halunnut hoitaa laulajankin tonttia, mutta Blackmore tahtoi kuitenkin mukaan viidennen jäsenen, varsinaisen soolovokalistin. Valitulla tuli olla voimakas ja sielukas ääni, ja mieluiten kyseessä piti olla suhteellisen tuntematon kyky. Nämä elementit kohtasivat parahultaisesti 22-vuotiaassa David Coverdalessa, joka oli laulanut pikkubändeissä ja toiminut vaateputiikin myyjänä ennen pestiään Purpleen.

Ongelmana eittämättömän lahjakkaan Coverdalen kohdalla oli ulkoinen habitus. Nuorukaisella oli ylipainoa, huonohko iho ja silmätkin karsastivat. Niinpä Purppuramiehet komensivat Davidin tiukalle dieetille, varasivat ajan silmälääkärille kieron katseen korjaamiseksi ja hoitivat muutoinkin salonkikelvottoman solistin kondikseen, muistuttamaan jo melkoisesti sitä cockrockin jumalaa, jona historia hänet tänään tuntee.

Uusien jäsenten medialle esittelyn jälkeen Purple pakkasi soittimensa ja karautti Sveitsiin äänittämään ensimmäistä Mark III -kokoonpanona tunnetun muodostelman albumia, joka sai nimekseen Burn. Alkuvuodesta 1974 ilmestynyt levy sisältää useita klassikon statuksen saavuttaneita biisejä; raivohulluna kaahaavan nimikappaleen lisäksi etenkin melankolinen Sail Away, Coverdalen raastavan emotionaalisesti tulkitsema blues Mistreated sekä singlenäkin julkaistu Might Just Take Your Life ovat hienoja esimerkkejä uudistuneen yhtyeen luomisvoimasta.

DP-juna jatkoi kulkuaan halki California Jamin ikimuistoisen spektaakkelin, Stormbringerin funk-kokeilujen, Blackmoren poistumisen takavasemmalle, Tommy Bolinin kanssa levytetyn Come Taste The Bandin aina hajoamiseen vuonna 1976. Kahdeksan vuoden kuluttua Gillan ja Glover olivat mukana taas, ja uusvanha Mark II väsäsi erinomaisen Perfect Strangers -paluuälpyn. Mutta se onkin jo kokonaan toinen tarina.

Kuuntelussa nyt siis Deep Purple - Burn.

 

[M10]

Extol - Synergy

Progressiivista deathia Norjasta.

 

[Pavlikovsky]

Tuossa pari viestiä aikaisemmin on Purplen historiaa selitetty erittäin hienosti.
Tänään sunnuntaina puree David Coverdalen tuotanton kovaa ja levylautasella soi mestariteos Burn. Kohtapuoliin vaihtuu Whitesnaken debyytti platta snakebite. Myöhemmin pitää vielä kelata Coverdalen ja Jimmy Pagen yhdessä tekemät rallit. Kyllä sitä vain 70-luvulla osattiin.

 

[Aatos]

Ratsian koko tuotannon ajattelin kuunnella tänään...Menossa Tämä hetki ja Tulevaisuus..

 

[Eino_Mies]

Olen tässä vähitellen liskojen yöhön valmistautumassa ja virittäydyn tunnelmaan kuuntelemalla Jean-Michel Jarren hypnoottsia sävellyksi. Nyt taustalla pyörii Magnetic fields, part 1. Seuraavaksi tulee Oxygene.

 

[Ted Raikas]

Opethin Damnation kuuntelussa tässä humalan ja krapulan rajamaastossa. Pärisee kuin pontikka pannussa. Porcupine Tree on myös ollut pitkästä aikaa kuuntelun alla viimepäivinä. Lightbulb Sun kun tuli ostettua vihdoin.

 

[rautis]

Rammstein-Hitler...

 

[fewe0]

Leevi & The Leavings - Jouluaattona kännissä

Cypress Hill - Hits From The Bong

 

[RB]

Myöhemmin pitää vielä kelata Coverdalen ja Jimmy Pagen yhdessä tekemät rallit. Kyllä sitä vain 70-luvulla osattiin.

Eikös tämä levy ole 90-luvun tuotantoa, jos siis puhut siitä "liikennemerkki"-levystä? Ei siinä, hieno levy kyseessä, pitääkin laittaa taas tänään soimaan ainakin levyn päättävä Whisper A Prayer For The Dying, joka muuten on varmasti antanut inspistä muuan System of a Downille (...ja heidän Aerials-biisiinsä)

 

[ms.qvist]

Suomalaisuutta kannattaen: Nightwish ja The Kinslayer.

vlad.

 

[Uleåborgir]

Voimasoitossa Dire Straitsin Brothers In Arms.

Shivering my spine jne. jne.