Käytän täsmällisiä termejä.
Klassista on nyt tullut kuunneltua. Huonompi homma, kun ei piisien nimet jää mieleen ja silleen. Tässähän on just se, että varpaan kastaminen on se hankalin homma, kun tuo tuntuu niin loputtomalta mereltä. Ja kun tosiaan ei ymmärrä oikein orkesterijutuista, niin suunnistaminenkin on sitä hapuilua.
Mutta erityisesti Bachin kuorojutskat on sellaisia, jotka nyt kiinnostaa. Oikein ylevää. Mozartia olen pitänyt hinttarina, mutta onhan siellä noiden tilulilujen joukossa Lachrimosaa jne. Gabriel Faurén Pie Jesu on aika kova hitti kanssa. Kyllähän se on sanottava, että ihmisen pojan ylistykseksi on tehty aika hienoa musiikkia.
Oopperassa on joitain hienoja "marsseja" ja sellaisia joukkokohtauksiin sopivia hulinamusiikkeja. Aarioissakin taitaa olla hyviä juttuja, mutta se vuoropuheluosuus jne. on aika kamalaa.
Kuorojen lisäksi pitäisi olla iso orkesteri, tai sitten pelkkä piano. Jotenkin kamarimusiikki (nyt esim. termin käyttö menee arvailuksi) on vähemmän vetävää. Eiköhän siellä ole niitä hienoja melodioita, mutta sinfoniaorkesteriin verrattuna muniinpuhaltelua. Ja baleteissa taitaa olla aika paljon klassisia hienoja juttuja.
On kai tuolla modernimmassakin jotain. Copelandia. Ja Stravinsky. No, hitithän mä vaan tunnen.
Muutaman kokoelman kautta tällaista on tullut mietittyä. Sitten olisi korkkaamatta tuollainen kymmenen levyn boksi. Siellä on levyllinen Beethovenia (Kellopeliappelsiinin soundtrackille sävellettyä musaa!), Chopinia (kai sellaista coolin styleä), Dvorkia (jaa-a), Griegiä (joo, Peer Günt ja Twist Twist Erkinharju), Mozartia (juurikin sitä peruukeissa hihittelyä ja mansikkaleivoksia), Rimsky-Korsakov (toivottavasti jotain muutakin kun mehiläisen lentoa), Straussia (Heleniuksen ja Lostedtin valssien taustanauha), Tshaikovskia (oliks tää ohmo), Vivaldia (odotan että on kaunista) ja sekalaista. Bach vaan tuosta puuttui.