Kuuntelussa juuri nyt

[M10]

Puolentoista tunnin päästä hallille ja otteluun saa parhaimman draivin näistä biiseistä, jotka ämyreissäni paraikaa soivat:

David Bovie - Suffragette city

Immortal - Tyrants

 

[Malone#32]

Disturbedin Ten Thousand Fists on ollut tehosoitossa jo jonkun aikaa.
Loistolätty kaiken kaikkiaan, kipaleista pari erityisesti nousee esiin: Son of Plunder, Land of Confusion. Eikä sinkkuna julkaistu Strickenkään mikään huono ole.

 

[Nikke]

I've always been a sucker for a good pop melody.

Ja sillä on kiva ääni.

Ja ko nainen on todella viekkaan näköinen. Panisin.

Kuuntelussa Pearl Jamin kokoelma Rearviewmirror.

 

[Cube]

Fiilistellään välillä eräällä linkillä: http://www.somethingawful.com/yourbandsucks/

Jos siis ei ole entuudestaan tuttu, niin tuo kannattaa käydä katsomassa. Kannattaa lukea "arviot" ainakin omista suosikkibändeistä, mutta erityisesti suosittelisin tutustumaan syvälliseen analyysiin System of a Downista ja sitä seuranneeseen lukijapostiin.

Ai niin, ja kuuntelussa siinä toisessa musiikkiketjussa tapahtuneen kovan Raised Fist -hehkutuksen innoittamana ko. yhtyeen Ignoring the Guidelines. Turpaan vaan!

 

[Bob Maali]

Nyt kaiuttimistani luukuttuu kuitenkin John McLaughlin's Mahavishnu Orchestra - The Inner Mounting Flame.

Valistapa vähän miestä mäessä. Missä pelaa - minkälaista humppaa soittaa? Olen tuohon nimeen törmännyt, mutta en koskaan kuullut musaa.

Itselläni kuuntelussa Goodness Gracious - suomalaisen reggaen kokoelma. Kevään kunniaksi aurinkoista ja letkeää.

 

[Randall Flagg]

Lacuna coil - Karmacode
Katatonia - The great cold distance
Kalmah - The black waltz
Morrissey - Ringleader of the tormentors
Placebo - Meds

Alimmaista luukuunottamatta eipä ole päässyt vielä innostamaan näistä mikään. Ehkä lisäkuuntelulla paranee.

Kalmahille pisteet loistavasta nimestä.

 

[Timi]

Viime aikoina olen kuunnellut Bruce Springsteen vanhempaa levyä The Ghost of Tom Joad. Tarttui tuossa pari viikkoa sitten matkaan Kallion kirjastosta. Ihan hyvää matskua, etenkin Youngstown kolahtaa meikäläiselle.

 

[Miguel]

I've always been a sucker for a good pop melody.

Me too, eikä sitä tarvitse hävetä. Tosin olen kiintynyt voittopuolisesti kevyempään ja yksinkertaisempaan musiikkiin kuin mitä HN:n musiikkimausta olen ymmärtänyt.

Mielenkiintoista onkin, missä eri ihmisillä menee hyvän popbiisin ja ärsyttävän renkutuksen raja. Itse alan nimittäin olla todella väsynyt Irinan kakkoslevyn sinkkuihin. Taaksepäin on menty debyyttipitkästä ja pahasti. Kymmenen kirosanaa on pauhannut radiosta jo niin monta kertaa, että pehmeästä musiikista pitävä työkaverinikin on sanonut alkavansa kyllästyä kyseiseen ralliin.

Juuri nyt soi taustalla tämän keskustelun jatkoksi hyvin sopivaa musiikkia, Aknestikin Sata vuotta kaivossa - suurimmat hitit. Olen hyvin pitkälti Epe Heleniuksen kanssa samaa mieltä siitä, että Aknestikin jääminen melko vähäpätöiseksi yhtyeeksi on suomirockin historian suurimpia mysteereja. Mukavan kevyet soundit, kasapäin hyviä melodioita, eivätkä sanoituksetkaan ole ihan niin kliseisiä kuin 90-luvun suomipopin lähettiläiden. Siksikö radioon murtautuminen jäi muutaman kappaleen varaan? Ilmeisesti soittolistojen pääsyvaatimuksissa on jokin alaraja rasittavuudelle, kun miljoona kertaa lahjattomammat neonkakkoset ja muut ovat jääneet elämään klassikoina.

Yhtye on paljon muutakin kuin tunnetuin kappaleensa, keskinkertainen eeppinen luritus Suomirokkia.

 

[Bob Maali]

John McLaughlin on monen mielestä maailman paras / taitavin / innovatiivisin sähkökitaristi.

'preciate it, man. Kiitoksia HN. Muisti pätkii, mutta McLaughlin on siis se jamppa, joka soittaa Miles Davisin Bitches Brew -levyllä. Sieltä tuttu siis.

Ehkä rohkenen tutustua tuohon Mahavishnuunkin.

Miguel: Vaikka olen rauhan mies, minussa Aknestikin sanoitukset saavat aikaan välittömän halun vaimentaa laulaja väkivaltaisesti. Makunsa kullakin, ei siinä mitään. Kyllä hyvä pop tännekin uppoaa.

 

[mendieta]

Sihautin sunnuntain ekan oluen auki. Istuskelen yksin kotosalla ja playlistillä on Death Cab For Cutie'ta, Josh Rousea, David Bowie'ta ja Michael Jacksonia.

 

[Helmut Steiger]

CRIMSON GLORY on rautaa.

 

[Jääkuutio]

Ai niin, ja kuuntelussa siinä toisessa musiikkiketjussa tapahtuneen kovan Raised Fist -hehkutuksen innoittamana ko. yhtyeen Ignoring the Guidelines. Turpaan vaan!

Jumalauta! Paras levy koskaan ikinä missään... :)

 

[Cube]

Jumalauta! Paras levy koskaan ikinä missään... :)

Siitä en tiedä, mutta todella kova levy joka tapauksessa :)

 

[Miguel]

Miguel: Vaikka olen rauhan mies, minussa Aknestikin sanoitukset saavat aikaan välittömän halun vaimentaa laulaja väkivaltaisesti. Makunsa kullakin, ei siinä mitään. Kyllä hyvä pop tännekin uppoaa.

Arvasin, että joku tarttuu.

Oma mielipiteeni rautalangasta: Neon2 ynnämuut ovat kammottavia, niin on myös Aknestik paikoin ("mun sydämeni melankolia / on suurempi kuin Eurooppa"), mutta tuotannossa on paljon vähemmän huonoa ja jopa keskinkertaista lyriikkaa. On siinäkin vissi ero. :) Ehkä melodioiden kestävyys saa tekstitkin tuntumaan paremmalta.

 

[raisu]

Mitäs Miguel pidät Jukka Takalon soololevystä? Mielestäni parempi kuin yksikään Aknestikin tuotos.

 

[Miguel]

En ole ehtinyt tutustua.

Eihän Aknestik suosikkibändini ole, mutta ihan miellyttävää kuunneltavaa ja lähinnä avointa ihmettelyä suomalaisen radionova-väestönosan tietämättömyydestä kyseistä yhtyettä kohtaan (kyllähän Radio Novassakin jotain hyvää musiikkia saattaa kuulla, kirj. huom.).

Epäilemättä aikuisemman Takalon musiikkikin kannattaisi tarkastaa, mutta nyt on liian paljon muita jonossa. Aknestikiltäkin tuo kokoelma täyttänee tarpeeni vallan mainiosti.

 

[Sledge Hammer!]

Judas Priestin Metal Works 73-93. En kokoelmista pahemmin perusta mutta tässä on levy-yhtiö onnistunut nappaamaan oivallisesti 20 vuotta metallijumalia samoihin kansiin.

 

[Taito-Ojanen]

Jos siis ei ole entuudestaan tuttu, niin tuo kannattaa käydä katsomassa. Kannattaa lukea "arviot" ainakin omista suosikkibändeistä, mutta erityisesti suosittelisin tutustumaan syvälliseen analyysiin System of a Downista ja sitä seuranneeseen lukijapostiin.

Kävipä jengi kuumana! Aika hyvähän tuo SOAD-arvio oli, sillä moni noista sarkastisista huomioista pitää itse asiassa paikkansa, kun asiaa vähän aikaa miettii. Ja se Rooseveltin vetäminen mukaan oli aivan loistava idea!

Saihan siellä Tool-fanitkin osansa...

Kuuntelussa on Devin Townsendin Vampira.

 

[Cube]

Saihan siellä Tool-fanitkin osansa...

Juu, se oli se toinen huippuanalyysi. Harmi vaan, ettei ollut lukijapalautetta siitä.

 

[Mustaine]

70-luvulla hän keräsi ympärilleen huippumuusikoista koostuneen superbändin, jonka kaksi studiolevytystä - Birds of Fire ja The Inner Mounting Flame - nostivat rock/jazz -fuusion hetkeksi mainstreamiin ja listamusiikiksi. Fuusiokaman valtavirtaistumista ei toki voi kokonaan laskea Mahavishnun ansioksi, sillä sen ohella tärkeinä uranuurtajina toimi muitakin pumppuja, joista tässä mainittakoon se kenties tunnetuin, eli huomattavasti Mahavishnua kevyempää ja helpommin lähestyttävää materiaalia tuottanut Weather Report.

Jep, Inner Mounting Flame löytyy hyllystä ja silloin tällöin tulee kuunneltua, hieman levotontahan se on, eikä sitä kovin usein viitsi kuunnella.

Tässä pitää aasinsiltana mainostaa ko. bändissä soittanutta Jan Hammeria, joka (kuten moni tietää) sittemmin toimi Miami Vicen äänimaailman ja oikeastaan koko sarjan rakentajana, tästä paras esimerkki loistava syntsa-levy Escape from Television.

Mahavishnu Orchestran Billy Cobham, huippu-rumpali, taisi käydä Pori-Jazzeilla viime vuonna, olikohan kukaan katsomassa..?

 

[V-man]

Yhtye on paljon muutakin kuin tunnetuin kappaleensa, keskinkertainen eeppinen luritus Suomirokkia.

Niin tämä "With or without you" raiskaus? Aknestik on törkein varastajabändi mitä tämä maa päällään kantaa ja jokainen heidän ansaitsemansa rojalti on varkautta.

Tämähän on tietysti vain minun mielipiteeni, mutta jokainen joka on eri mieltä on pöljäpää.

 

[Mustaine]

Aknestik on törkein varastajabändi mitä tämä maa päällään kantaa ja jokainen heidän ansaitsemansa rojalti on varkautta.

CMX? Mielestäni kukaan ei kyllä ylitä heitä rippauksessa. Mutta näinhän se on, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ja Aknestik ei nauti Oulussa kovinkaan suurta suosiota.

 

[V-man]

CMX? Mielestäni kukaan ei kyllä ylitä heitä rippauksessa. Mutta näinhän se on, että kukaan ei ole profeetta omalla maallaan, ja Aknestik ei nauti Oulussa kovinkaan suurta suosiota.

Offtopic: CMX? Mikäs heidän biiseistään on selkeä rippaus. Tää on mennyt meikäläiseltä kyllä aivan ohi. Ja eikös bändit ole yleensä kovimmassa huudossa juuri "omalla maallaan"?

Ontopic: Kuuntelussa juuri nyt Opeth. Nää jätkät osaa kyllä soittaa ihan kohtalaisesti.

Stam1nan uusinta odotellessa.

 

[Metalwarrior]

Gary Moore-Wild Frontier

Hyvä levy tämä on, kaupallisuudestaan huolimatta. Paljon parempaa menoa kuin Mooren nykyinen blues-meininki. Toivottavasti Gary vielä palaisi hard rockiin.

 

[FourForty]

Epäilemättä aikuisemman Takalon musiikkikin kannattaisi tarkastaa, mutta nyt on liian paljon muita jonossa. Aknestikiltäkin tuo kokoelma täyttänee tarpeeni vallan mainiosti.

Suosittelen silti tutustumaan alkupään tuotantoon, joka on kerrassaan mainiota. Noita ekojen levyjen cd-painoksia ei ole edes alelaareista kovinkaan hankala löytää, ja parhaat biisit eivät välttämättä ole tuossa kokoelmalla. Suomirokkia-hitin jälkeen bändi eksyi harhateille, mutta alkupään tuotannon sopiva naivismi ja brittipophenkisyys ovat kivoja. Lisäksi esimerkiksi Valassaaret-levy on täynnä hyviä biisejä.

Ojat on rajat, Valassaaret ja Säätiedotuksia merenkulkijoille ovat kannattavia ostoksia, jos bändiin on vähänkään halua tutustua pintaa syvemmältä. Sen sijaan myöhempi tuotanto ja varsinkin Takalon sooloilut ovat ihan liian radionovapoppia minulle.