Aikas yllättävä uutinen tämä. Vähintäänkin kyseenalainen pelaaja suurimman osan urastaan vähän samaan tapaan kuin useimmat agitaattorit: omat rakastivat, vastustajat vihasivat. Usein pelasi hyvin likaisesti ja varsinkin uransa loppupuolella noita aivopieruja, joissa hänellä kilahti oikein kunnolla, tuli valitettavan usein. Parhaimmillaan kuitenkin yksi kovimmista voimahyökkääjistä aikakaudella, jossa fyysinen peli ja tappelut sallittiin ja teki siinä ohessa vielä hyvät tehopisteetkin.
RIP, Chris Simon.
Erittäin surullinen, mutta ei kyllä mitenkään yllättävä uutinen. Simon taisteli erilaisia demoneita vastaan koko aikuisikänsä ja ilmeisesti tämä juontaa juurensa ankaraan elämän alkuun 1970 -luvun intiaanireservaatissa, jossa alkoholismi, työttömyys, syrjäytyneisyys ja itsemurhat olivat arkipäivää. Tämän vuoksi olen erityisen pahoillani ettei Simon löytänyt viiden lapsen isänä löytänyt tietä uran jälkeen ulos umpikujasta. Toivottavasti sai nyt rauhan.
Pelaajana suorastaan myyttinen hahmo, alkaen sisääntulosta isoon liigaan Quebecin paidassa puoleen selkään ulottuvassa letissä uransa alussa. Yksi palikka kuuluisassa Lindros kaupassa ja pidettiin yleisesti "uutena Bob Probertina". Tämä Probert vertaus piti valitettavan hyvin kutinsa niin hyvässä kuin pahassa.
Tiedän jo valmiiksi, että tästä tulee taas yksi argumentti haudalla tanssivien tappeluiden vastustajien listaan, mutta Simonin kohdalla itse sanoisin tappeluiden olleen se seuraus, ei syy.
Edit. Korjataan muistin varassa tehtyä kirjoitusta sen verran, että letti oli puoleen selkään vasta Coloradossa ja Washingtonissa.
