Jyrki on kyllä nuoresta iästään huolimatta karismaattinen ja luottamusta herättävä esiintyjä. Ei hermostu, jaksaa perustella oman kantansa ja argumentoi vastaväitteen suohon. Ollaanpa asiakysymyksistä mitä mieltä tahansa, tuon nyt kai voi myöntää sosialistisenkin maan tiedemies.
Urpilainen ei epäonnistunut yhtä pahasti kuin MTV:n surullisenkuuluisassa väittelyssä, sai jopa pari iskua Vanhaselle sisään. Mutta kyllä tuokin taisi vankistaa SDP:n vaalitappiota. PS ja Vasemmistoliitto saanevat aika läjän demareiden ääniä.
Molemmissa väittelyissä käy selvästi ilmi se, että istuvilla ministereillä Vanhasella ja Kataisella on selvä etulyöntiasema, jonka ministerin työ heille asiaosaamisen puolesta antaa. He tietävät, millaisia päätöksiä on tehty ja millaisia päätöksiä on suunnitteilla, sekä tuntevat päätösten taustana olevat virkamiesraportit. Katainen on lisäksi hyvä esiintyjä, Vanhanen kärsii hieman änkytyksestään ja tankkaamisestaan, mutta korvaa tuota puutettaan osaamisellaan. Kelmi-Korhonen keskittyi nyökyttelyyn ja Tujusella oli ilmeisesti ohje lukea yksi positiivinen palaute ja olla munaamatta itseään. Onnistui. Katainen tajusi olla jankkaamatta hihojen käärimisestä ja töihin alkamisesta - veikkaan, että moinen tyhjä slogani oikeasti karkottaa muutaman Sari Sairaanhoitajan, jotka ovat jo hommia joutuneet painamaan jatkuvien leikkausten äärellä - hihojen käärimiskommentit helposti nollaavat tämän työn arvostuksen, ikään kuin mitään ei olisi vielä tehty.
Urpilaisen ongelma on se, että lamasta alkaen kolmen suuren puolueen politiikka on ollut niin samankaltaista, että demarit eivät voi uskottavasti esiintyä minkäänlaisena muutosvoimana, mikäli eivät oikeasti muuta linjaansa. Oikealla demareilla ei ole menestymisen mahdollisuutta, vasemmalle ei näemmä ole uskallusta mennä, joten demarit yrittää olla yhtä aikaa oikella ja vasemmalla, jolloin haastaminen kaksilla korteilla on epäuskottavaa. Demarit ei voi olla kaikissa asioissa parempi kuin muut puolueet, vaikka sellaista kuvaa Urpilainen yrittää muodostaa. Demarit loisivat työpaikkoja, parantaisivat palveluita, antaisivat enemmän rahaa, mutta eivät kuitenkaan sitä ottaisi mistään pois, reagoisivat finanssikriisiin, pitäisivät parempaa yhteyttä työmarkkinaosapuoliin jne. Tosiasiassa konsensus on kuitenkin vallitseva ja se vielä kuorrutetaan ympäripyöreillä puheilla kaikkien puolueiden osalta "järkevästi uudistetaan" "haetaan uusia ratkaisumalleja" jne.
Urpilainen törmää mm. varallisuusveron poistoon, jota olivat tekemässä. Oliko se hyvä päätös vai huono päätös? Jos se oli hyvä päätös (demarikannattajien näkökulmasta), niin sitä pitää uskaltaa puolustaa - jos se oli huono päätös, niin siihen pitää uskaltaa nyt ottaa uusi linja. Nyt Urpilainen menee aivan lukkoon, kun varallisuusverosta puhutaan. Itseäni kuitenkin Urpilaisen tietynlainen asiantuntemus yllätti, sillä kyllä Urpilainenkin on selvästi budjettikirjaa selannut ja pääasiat hallitsee, yllättävänkin hyvin. Mutta kun on puolueensa noudattaman politiikan vanki, niin sille ei mitään voi. Puoluesihteeri oli täysi tuntemattomuus, vaikutti ihan asiantuntevalta tyypiltä, mutta jäi kuitenkin sivuosaan.
Itse antaisin ehkä eniten krediittiä odotuksiin nähden vasemmistoliiton Korhoselle, jolla on selvät ydinkohdat, joihin hän huomion kiinnittää ja siten tarjoaa äänestäjille selvän vaihtoehdon. Korhonen selvästi tuntee kuntakentän (entisenä kuntaministerinä) ja osasi laittaa Vanhasen kertaalleen selkä seinää vasten kuntien valtionosuusjärjetelmän muutossuunnitelmista, jotka Vanhanen joutui myöntämään epäonnistuneiksi laskelmiksi, joista päätöksiä ei vielä ole tehty. Korhonen mielestäni osoittaa sen, että demarit eivät oikein tiedä mitä itse asiassa edes ovat.
Kristillisten Räsänen on takuuvarma terveysasioiden tuntija, joka sen alan osaamisellaan pärjää tenteissä hyvin, mutta (ainakin minun osalta) romuuttaa kaiken saavuttamansa arvostuksen, kun jossain välissä vetää esiin Jeeus-korttinsa - viimeksi eilen, kun Kauhajoen tapauksen yhteydessä nosti jälleen esiin "arvopohjan rapautumisen ja siihen liittyen mm. uskonnon opetuksen merkityksen yhteisöllisyydelle". Vaikka monissa asioissa voin yhtyä Räsäsen terveydenhoitoa koskeviin kannanottoihin, on moinen Jeesustelu minusta erittäin vastenmielistä. Sari Essayah yritti haastaa Vanhasta, mutta vaisuksi jäi.
Soinin tähti on nousussa, mutta en kyllä ymmärrä miksi. Konkreettiset ehdotukset ovat tyhmiä yksinkertaistuksia tyyliin "yhtään kyläkoulua ei enää lopeteta" "lopetetaan luokaton lukio ja palautetaan luokkakaverit ja yhteisöllisyys". "Annetaan hyvien ideoiden tulla kansan syvistä riveistä"-ideologia on ihan hyvä slogani, mutta varmaan olisi eduksi, jos niitä hyviä idoita olisi esiteltäväksi asti. Soini puhuu yksinkertaisille ihmisille yksinkertaistaen, mutta todellisia ratkaisuehdotuksia ei tosiasiassa ole. Soinin takana olevien rivien tyhjyyttä alleviivasi puoluesihteeri, joka oli suunnilleen yhtä luonteva kuin isäni karaokessa.
Vihreiden gallupkannatuksen realisoitumista ei ainakaan edistä Cronbergin vaisu ja haluttoman oloinen esiintyminen molemmissa tenteissä. Vihreillä on muista poikkeavia linjauksia, mutta Cronberg ilmeisesti liian kiltti varastaakseen puheenvuoroja ja mainostaakseen omia ajatuksiaan. Jos jää seinäruusuksi, niin jää seinäruusuksi ja se on ihan oma vika. Puoluesihteeri yritti auttaa, mutta aika vaisua oli.
Tässä päällimmäiset fiilikset vaalitenteistä. Itse vaalien tulosta ja "uuden järjestyksen" merkitystä haluaisin välttää korostamasta kuitenkaan liiaksi. Vaikka kokoomus nouseekin suurimmaksi puolueeksi, niin ei maassamme kuitenkaan kovin suurta varsinaista muutosta tule syntymään. Kokoomuksen ääniosuuden kasvu painottuu tiettyihin kaupunkeihin, joissa kokoomuksella on jo valmiiksi hyvä asema. Näin ollen suuri vaalivoitto ei anna niin suurta valta-aseman kasvua, kuin prosenteista voisi luulla. Keskusta tulee kuitenkin hallitsemään kaupunkien ulkopuolista Suomea edelleen, ollen edelleen yli sadassa kunnassa yksinään suurin puolue. RKP pitää laskevasta äänimäärästään huolimatta valtansa omilla alueillaan (yli 20 kuntaa yksinään enemmistössä). Perussuomalaiset saa hajapaikkoja, mutta mitä se niillä tekee, heittelee kapuloita rattaisiin ja osoittelee epäkohtia?
Suurin muutos tullee olemaan se, että demarit menettävät vihreille asemansa Helsingin toiseksi suurimpana puolueena ja mahdollisesti asemiaan muissakin kaupungeissa. Sillä on jonkinlaista merkitystä, mutta kuitenkin aika samanlainen konsensuspolitiikka tulee jatkumaan.