Olihan tuo kyseisen tentin toimittajien toiminta monessakin suhteessa hyvin tarkoitushakuista. Ei kuitenkaan vähiten juurkin koskien yllämainittua asiaa kohden koskien Soinin ajojahtia.
Tietenkin on käytännössä mahdotonta saada näistä tenteistä hyvin analyyttisia ja asiapitoisia, ja kuitenkin samalla kansantajuisia. Kuitenkin yleinen lähtökohta näihin tentteihin on minusta hiukan ikävä. Lähtökohtana politiikka nähdään puhtaana moraalisesti tuomittavana kähmintänä ja poliitikot sitten tämän toiminnan inkarnaatioina. Täten toimittajien tavoite ei ole niinkään pyrkiä saamaan aikaiseksi rakentavaa keskustelua, vaan ajaa poliittikkoja "kuin käärmettä pyssyyn" ja saada heidät päästämään erilaisia sammakoita suustaan tai vähintäänkin luomaan heistä negatiivinen kuva. Tämä lähestymistapa on kyllä erittäin kansanläheinen, mutta onko se sitten kaikkein paras?
Itse tentti taas oli aika samankaltainen muiden aiempien kanssa - ei siis tarjonnut oikeastaan muuta kuin sirkushuveja kansalle, tosin tasostakin voi olla montaa mieltä.
Selvästi gallup-lähtökohdat oli havaittavissa koko keskustelun ajan.
Urpilaisen oli selvästi kyseenalaistettava ja haastettava kaikin mahdollisin keinoin hallitus. Välittämättä juurikaan sisällöstä - pääasia että oli eri mieltä. Tämä kyllä sitten näkyi aika ponnettomina yrityksinä. Ylipäänsä Urpilainen ei kylläkään ole vakuuttanut, vaikka yritystä toki on ollut. Tämä on erittäin sääli asia parlamentaarisen politiikan suhteen, koska tällä hetkellä hallitukselle ei tunnu löytyvän kunnollista vastustusta opposition riveistä. SDP:kin on joutunut vajoamaan hyvin usein populismin keinoihin.
Kataisesta taas näki hyvin, että nykyiset gallup-luvut tiedostetaan erittäin kuin hyvin. Koska asiatasolla Hallitusta ei oikeastaan kyetty millään tasolla haastamaan pystyi Katainen keskittymään luomaan retoriikalla helposti lähestyttävän puolueen mielikuvia. Asia kysymyksiä hän ei itse oikeastaan tuonut esille, mutta "tunkeutui" vasemmiston alueilla tuoden esille huoltansa peruspalveluiden tilasta. Erottuakseen massasta nerokkaasti kuitenkin keskittyen peruskoulutukseen. Selvästikkin siellä suunnalla tiedostetaan se seikka, että talousasiassa kansa luottaa hallitukseen, joten fokus voidaan keskittää mielikuvien parantamiseen.
Vanhanen oli aika tyypillinen siinä mielessä, että ei äitynyt mihinkään visionääriseen keskusteluun ja muutenkin retoriikassa erittäin pidättyvä - keskittyen täysin faktoihin. Oma asema hallituksen pääministerinä tiedostetaan hyvin. Korostaisin juurikin, seikkaa, että Vanhanen näyttää tukeutuvan enemmän asemaansa pääministerinä kuin Keskustan puoluejohtajana. Tästä onkin tullut sitten kritiikkiä omalta puolelta, mutta ymmärrettävästi Vanhanen pelaa omaan helpommin omaan pussiinsa.
Itse myös kiinnitin huomioita siihen, että ironisesti Soini keräsi pisteet siitä aiheesta, jossa häntä ajettiin möhläämään pahasti, mutta taas muissa asioissa oli todella heikko.
Tässä keskustelussa näkyi hyvin se lähtökohta, että PS on lähinnä tiettyjen yksittäisten asioiden varaan kannatuksensa rakentava puolue. Kansaa huvittavasta ulosannista huolimatta ei oikein kestänyt Soinin argumentit, joilla lähes kaikki epäkohdat pyritään sitomaan näihin yksittäisasioihin. Finanssikriisin yhdistäminen EU:hun meinasi kyllä lävähtää Soinilla omille kasvoille. Vanhanen sai ajettua Soinin tosi pahaan tilanteeseen, joissa ensinmäisen ympäripyöreen vastauksen jälkeen Vanhanen toisti kysymyksen ja tilanteesta Soinin pelasti yleinen hälinä, jonka johdosta keskustelu pantiin poikki. Kuten todettua niin ironisesti Soini keräsi pisteet kotiin maahanmuutto-asiassa, vaikka todella ahtaalle joutuikin.
Leipää ja sirkushuveja. Ajasta riippumatta ne riittävät.