Kun junnutähti liigaan lähti...

[tant gredulin]

Eilisen A-junnupelin jälkeen sain ajatuksen. Tapahtumana tämä on sen verran ainutlaatuinen, että päätin sen julkaista täällä bittiavaruudessa. Eipähän ainakaan pääse kitaristit kintuille kuseksimaan.

Mitä tapahtuu A-junnuissa pelaavalle, omassa joukkueessaan dominoivalle yksilölle hänen siirtyessään liigatasolle? Kaikkihan ei suju kuten elokuvissa – tämän on varmasti itse kukin A-junnupelejä seuraava huomannut. Kannattamastani joukkueesta esimerkiksi Ville Viitaluoma ei ole noussut sille tasolle mitä ’junnutähteys’ antoi odottaa, Tuomo Ruutu taas on. Minkälaisia junnuja olivat esimerkiksi Mikko Koivu? Jarkko Immonen? Joni Pitkänen? Sean Bergenheim? Osa huippukavereistahan ei ole edes tahkonnut A-junnuissa, vaan heidät on nostettu piankin liigamiehistöön. Mikä erottaa jyvät akanoista, ja miksi tasaisempi juniori saattaa pärjätä liigassa paremmin kuin junnutähti?

Alphonse Suhonen kirjoitti, että peli kuuluu pelaajille. Saako junnutähti pelata omaa peliään liigassa, vai pelaako hän jonkun toisen peliä? Voisiko siinä olla yksi selitys jos kehitys ei jatkukaan nousujohteisena, vaan suorastaan taantuu? Lähtökohtana tälle pohdiskelulle oli esimerkiksi Hank Pikkaraisen esitys eilen - liigassa kaveri ei Alpon aikana kuitenkaan kehittynyt. Virheistä (tai jopa niiden pelosta) rankaistiin penkityksellä lähestulkoon heti. A-junnuissa kaveri on mielestäni aivan jäätävä.

Niin monta kysymystä, niin monta fiksua jääkiekkoihmistä vastaamassa. Ainakin toivon niin.

 

[Jeff]

Junnutähdelle suurin muutos on varmaan se, että ykkösketjun ykköspyssyn paikalta siirrytäänkin yllättäen neloseen pienillä minuuteilla ja puollustavammassa roolissa. Voi olla kaikesta huolimatta melkoinen shokki.

Kärpissä noita junnuja on noussu miesten joukkueeseen ihan kiitettävästi. Junnu pelejä en nyt ole aivan hirveästi seurannut, mutta käsittääkseni esim Mika Pyörälä ei B-junnu ikäisenä mahtunut edes kärppien joukkueeseen. Nykyään Mika on kelpo pelimies.

Toinen ääripää on Tomi Mustonen. Kaikki merkit viittasivat valoisaan tulevaisuuteen liigassa. Yhdessä Jussi Jokisen ja Pekka Saarenheimon(?) kanssa muodostivat tappavan tehokkaan ketjun B-junnuissa(?) kultaa voittaneessa joukkueessa. Liiga ura ei kuitenkaan lähtenyt nousuun vaan kärppien kautta Jypiin, missä jämäminuutteja ja täksi kaudeksi mestikseen.

Ketjun aloittaja kun kysyin Joni Pitkäsestä, niin käsittääkseni Joni oli melko dominoiva pelaaja jo junnu ikäisenä.

 

[Eddie]

KUten äskeisessä jo mainittiin niin se on ihan eri maailma nousta liigaan ja pelata 0-0:aa nelosessa kuin takoa kasseja a junnujen ykkösessä. Ehkäpä liigajoukkueilla pitäisi olla enemmän rohkeutta tarjota kunnon näytön paikkaa hyökkäävässä kentässä näille a junnujen pelejä dominoille kavereille.

Kun katsoo a junnujen pistepörssin kärkeä runkosarjasta siellä oli paljon kavereita lukosta. Saapa nähdä miten nuille kavereille käy. Luulisi ainakin, että siinä on paljon hedelmää omapoika projektiin. Pelicansiltakin siellä oli Jesse Saarinen(?). Luulisi , että nämä vähän pienemmät seurat olisivat innokkaita antamaan mahdollisuuksia näille lahjakkuuksille. Kärpissä asia on hoidettu mallikkaasti viime kausina. Junnuja on pistetty rohkeasti vaativiinkiin tehtäviin ja virheitä on annettu anteeksi.

Kärpistä tulee mieleen eräs Antti Karhula joka taisi voittaa viimeisellä kaudellaan a junnuissa koko pistepörssin, mutta katosi kuin tuhka tuuleen divarin heikompiin jengeihin. Tätä ihmettelin suuresti ja ihmettelen oikeastaan vieläkin, että mitä oikein tapahtui.

 

[Cemetery Gates]

Viestin lähetti Eddie
...takoa kasseja a junnujen ykkösessä.

Auts. Itte en oo koskaan välittäny kassien takomisesta, mutta huvinsa kullakin, mikä minä olen muiden perversioita dumaamaan.

 

[eagle]

Niin toisaalta on hyvä muistaa että nämä suurimmat tähdet kuten esim. Tuomo Ruutu ovat olleet täysin dominoivia pelaajia junnuissa. Siis monen monta vuotta ja vanhempiakin vastaan. Lähinnä siis jos vertaillaan vaikka Ruutua/Pitkästä<---> Johonkin joka voittaa tällä kaudella A-nuorten SM-liigan pistepörssin niin ei oikein olla hyvissä verrokeissa.

Muutenhan homma onkin täysin yksilöllistä. Paljon kiinni ominaisuuksista, jos esim. voima/fysiikka ei riitä liigaan, mutta voi silti riittää hyvin A-nuoriin. Ja ehkä se merkittävin tekijä on pää ja kuinka jaksaa tehdä töitä. Monet jotka ovat päässeet pitkälle pelkillä lahjoilla eivät tee tarpeeksi töitä noustakseen sitä viimeistä askelmaa. Jos ei omaa todella merkittävää taitopotentiaalia pitäisi olla sitten tasaisen hyvä kaikilla osa-alueilla. Eli jos ei riitä rahkeet liigassa 1/2 kenttiin, niin osaa hoitaa roolinsa niissä kolmosessa ja nelosessa. Jos nuorissa on pelannut yv'tä ja elänyt hyökkäyspään tehoilla, niin muuttuminen puurtajaksi onkin aika vaikea tie.

Tapparasta kauden paras esimerkki oman tontin hoitajasta, työntekijästä ja samalla kuitenkin omien kiekollisten vahvuuksien käyttäjästä(varsinkin loppu kaudesta) on Kontiolan Petri. Ei mikään dominoiva pelaaja nuorissa, vaikka todella hyvä sielläkin, mutta vahva lähes jokaisella osa-alueella ja tekee lujasti töitä.

 

[eh]

Oikeastaan tätä kadonneen junnutähden arvoitusta pitäisi lähteä aukomaan siitä, että on junnutähtiä ja tulevia tähtiä, niitä jotka ovat tähtiä vain junnuissa ja toisia, joista näkee että tähtiainesta on pidemmällekin.

Usein nämä, joiden meriiteiksi jäävät "nuorten SM-liigan pistepörssin voitto joskus muinoin", ovat dominoivia hyökkääviä pelaajia junioreissa yhden tai muutaman erityistaitonsa turvin. Usein tämäntyyppisten pelaajien pelikäsitys jää junnuvuosina kehittymättä, sillä kun kentällä voi tehdä mitä haluaa, ei peliä tarvitse varsinaisesti oppia (tapaus Teemu Laine: fyysisesti maailmanluokkaa, taitotaso riittävä, henkisesti parantunut, pelikäsitys täysin riittämätön).

Aivan huipuille (Ruutu, Pitkänen jne.) yhteistä on kokonaisuuden hyvyys: vaikka puutteitakin saa olla, niiden täytyy olla toissijaisia vahvuuksiin nähden. Tähän kuuluvat tietysti myös henkiset avut pelillisten ja fyysisten lisäksi.

Liian hyvä joukkue ympärillä antaa hyvinkin epätasaisissa nuorten peleissä usein väärän kuvan nuoren pelaajan henkilökohtaisista taidoista, tätä tarjoaisin selitykseksi sinänsä vähän tuntemani Ville Viitaluoman tapauksessa.

Yksi merkittävä asia on tietysti roolitus: jos on koko uransa tottunut pelaamaan puhtaasti hyökkäävässä roolissa, ei kolmos-nelosketjuun noin vain sulauduta. Toisaalta hyvin harva on valmis tekemään hyppäyksen junnuliigan eliitistä suoraan liigaeliittiin.

Olenko aivan väärässä, jos väitän että hypyn tekeminen on vaikeinta nimenomaan hyökkääjille? Maalivahdilla mahdollisia rooleja on tasan kaksi: ykkönen ja kakkonen, eikä pelityyliään joudu suunnattomasti muuttamaan roolista riippuen. Vaikka puolustajia on erityyppisiä, ei liigassa roolitus ainakaan toistaiseksi ole kovin tarkkaa: kolmosparissa voi hyvinkin pelata ns. hyökkäävä puolustaja. Sen sijaan hyökkäysketjut roolitetaan joka joukkueessa selvästi, eikä nelosketjuun nostettaville junioreille alkuvaiheessa anneta kovasti kiekollisia vapauksia.

Tässä vaiheessa kuvaan astuu Mestis. Liigajoukkueista oikeastaan vain Kärpät on pystynyt luomaan Mestis-seuran (Hokki) kanssa kaikkia osapuolia hyödyttävän farmijoukkuejärjestelyn. Väittäisin että monelle junnutähdelle vuosi-pari Mestiksessä tekisi hyvää ennen hyppäystä liigaan. Loistava esimerkki on tietysti vuoden tulokas Janne Pesonen.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti eagle
Eli jos ei riitä rahkeet liigassa 1/2 kenttiin, niin osaa hoitaa roolinsa niissä kolmosessa ja nelosessa. Jos nuorissa on pelannut yv'tä ja elänyt hyökkäyspään tehoilla, niin muuttuminen puurtajaksi onkin aika vaikea tie.

Hirso?

Tuleeko puolustajista mieleen onnistujia/epäonnen sotureita? Punaisissa onnistui tänä vuonna ainakin Mikko Turunen yli odotusten - junnuissa ei ollut mitenkään ylivoimainen. Hyvä kuitenkin.

 

[eagle]

Toisaalta hyökkääjille on eniten pelipaikkoja. Joukkueet kierrättävät huomattavasti enemmän hyökkääjiä, kuin puolustajia, saati maalivahteja. Sinänse itse sopeutuminen onkin eri asia. Maalivahdin työ ei paljoa eroa, liigassa pitää olla aktiivisempi ja röyhkeämpi, mutta muuten samanlaista. Puolustajillakin enemmän samanlaista, tosin suurin osa junnupakeista pelaa aluksi hyvin varmaa peliä eikä liikaa ota riskejä.

Muuten eh hyvin kiteytti mitä itsekkin koitin sanoa(mutta sanoin huomattavasti sekavammin) on eroa onko junnutähti vai tulevaisuuden tähti. Tuohon Laineen joukkoon laittaisin muuten myös esim. Jani Ritan. Kaveri oli fyysisesti dominoiva jo nuorena, mutta tästä ja suomalaisesta valmennus&pelisysteemistä johtuen hän on tyyppiesimerkki suomalaisista laitahyökkääjistä. Vauhtia on, voimaa on, taitoakin jonkun verran, mutta siinä se sitten onkin.

 

[eagle]

Viestin lähetti tant gredulin
Hirso?

Tuleeko puolustajista mieleen onnistujia/epäonnen sotureita? Punaisissa onnistui tänä vuonna ainakin Mikko Turunen yli odotusten - junnuissa ei ollut mitenkään ylivoimainen. Hyvä kuitenkin.

Paha mennä Hirsosta mitään sanomaan, kun nähnyt vain muutaman pelin kaverilta. Tapparassa Anssi Salmela on ollut pelatessaan Tapparan parhaita puolustajia. Eri asia onko tuo sitten meriitti tämän kauden Tapparassa, mutta kuitenkin selkeä onnistuja.

 

[Eino_Mies]

Viestin lähetti Jeff
Junnutähdelle suurin muutos on varmaan se, että ykkösketjun ykköspyssyn paikalta siirrytäänkin yllättäen neloseen pienillä minuuteilla ja puollustavammassa roolissa. Voi olla kaikesta huolimatta melkoinen shokki.

Lukossa Janne Siivonen on hyvä esimerkki tästä. A-junnutähtenä hänetkin tunnettiin. Nyt neljä täyttä kautta runkosarjaa takana miesten peleissä ja rooli on ollut kaikkea muuta kuin pistenikkarin rooli. Peli on ollut lähinnä rymistelyä nelosketjussa rikkovassa roolissa. Paras saldo kaudelta 2001-02 jolloin 56 peliä joissa tehot 8+4.

Vaikea sanoa, miksi junnutähdistä ei usein tule heti tähtiä aikuisten tasolla. Muistaakseni joku on sanonut, että Teemu Selänteen ja Saku Koivun lisäksi viime vuosina ei ole nähty vastaavia nousuja suoraan junnupelien huipulta miesten SM-liigan huipulle.

 

[tant gredulin]

Viestin lähetti Eino_Mies
Vaikea sanoa, miksi junnutähdistä ei usein tule heti tähtiä aikuisten tasolla. Muistaakseni joku on sanonut, että Teemu Selänteen ja Saku Koivun lisäksi viime vuosina ei ole nähty vastaavia nousuja suoraan junnupelien huipulta miesten SM-liigan huipulle.

Tuomo menisi mielestäni kyllä tähän Ruutuun. Missä luuraavat kaikki turkulaiset tästä ketjusta? Mikko Koivun kehitys kiinnostaisi.

Eino the Man: minkälainen oli J.Niskala nuorissa?

 

[bozik]

Aika haastava ketjun avaus. Jos noihin avauksessa esitettyihin kysymyksiin tietäisi vastauksen, saisi aamulla nukkua paljon pidempään ja illat voisi katsella ammatikseen lätkämatseja. Palkkakin varmasti tyydyttäisi ja homma olisi mielenkiintoinen. Kannattaa siis ainakin yrittää tietää.

Mä jakaisin menestyksen ratkaisevat tekijät kahteen luokkaan. Toinen liittyy muuttuvaan pelityyliin/tasoon ja toinen pelaajan omiin luonteenpiirteisiin. Siirryttäessä A-junnuista liigaan pelin taso nousee ja usein myös pelaajan rooli muuttuu. Tämä johtunee siitä, että A-junnuissa pelaaminen on edelleen pääasiassa leikkiä, kun taas liigassa homma on puhtaasti työtä. A-junnuissa pelaajien yksilölliset taidot ovat enemmän esillä kuin liigassa ja kentällä myös epäonnistumiset ovat hyväksyttäviä.

En kuitenkaan näkisi pelin tason nousua tai pelaajan roolin muuttumista suurimmaksi syyksi sille, miksi A-junnuissa tuikkinut tähti hiipuu siirtyessään liigaan. Kyse on mielestäni enemmänkin siitä, että pelatessaan korkeammalla tasolla ja toisessa roolissa, nuori pelaaja ei kenties enää nautikaan pelaamisesta. Tämä puolestaan johtaa siihen, ettei pelaajalta enää löydy samaa paloa kuin aikaisemmin ja homma muuttuu puurtamiseksi. Tällöin jäävät myös usein käyttämättä ne erityiset avut ja taidot, joilla nuori pelaaja A-junnuissa loisti.

Jos ajatellaan niitä pelaajia, jotka pärjäävät hyvin siirtyessään junnuista ylöspäin, löytyy näistä pelaajista monia yhteisiä piirteitä. Otetaan esimerkeiksi vaikkapa Niinimaa, Pitkänen ja T Ruutu. Jokaisella näistä on selvästi kova halu ja tahto kehittyä, olla parempia kuin muut ja sitä kautta voittaa. Nämä kolme velikultaa ovat siirtyneet junnuista menestyksellisesti liigan kautta NHL:ään. Väittäisin että suurin syy miksi kukin heistä pärjäsi myös liigassa on siinä, että he näkivät muuttuneen roolinsa ja kohonneen pelitason aikanaan haasteena, eivätkä missään nimessä pelänneet ottaa sitä vastaan. Joku kenties taitavampi, mutta erilaisen luonteen omaava junnu olisi saattanut ajatella asian siten, ettei tämä ole enää kivaa ja kun näin ajattelet, siinä on loppu kehittymiselle ja tie alasarjoihin/lopettamiseen on auki.

Tätä luonteenpiirteiden merkitystä tukee mielestäni myös ns. myöhään syttyvät huippupelurit. Riittävän kovan tahdon ja kilpailuvietin omaavat pelaajat jatkavat tarvittaessa pelaamista alasarjoissa, mutta jatkuvasti mielessään nousu liigaan/ylemmäs. Onhan tällaisista esimerkkejä (Pärä ym.), samoin kuin P-Amerikan yliopistosarjoista vauhtia hakeneista pelaajista, jotka yrittävät liigaan kaikin keinoin. On aivan varma, että esimerkiksi Valtosta lahjakkaampia kiekkoilijoita on lopettanut paljon, kova tahto ja oikeanlainen luonne ovat kuitenkin olleet ratkaisevampia ja nyt Tomek pelaa liigassa ja joku samanikäinen ja taitavampi jossakin alasarjoissa.

Mielestäni siis merkittävämpi tekijä kuin roolin muutokset, pelin tason nouseminen tms. on pelaajan oma luonne. Ehkäpä näin on ajateltu scouttienkin piirissä, ainakin siellä näiden kentän ulopuolisten tekijöiden selvittämiseen käytetään paljon resursseja.

 

[Nikke]

Onhan näitä lisää täällä pk-seudulla. Karo Koivunen oli A:ssa loistava ja nyt vasta puhjennut Mestiksessä kukkaan. Eräällä Kimmo Kuhdallakin kesti vuosia ennenkuin menestystä tuli miehissä kunnolla vaikka A:ssa tulikin kovat tehot.

Ja HIFK:n A:ssahan eräs parivaljakko Olli Ahonen-Kari Kalto teki mitä lystäsi kunnes sitten miehissä W&S-kaksikko teki pojista "roolipelaajia".

 

[masaman]

en ole eino

Viestin lähetti tant gredulin
Tuomo menisi mielestäni kyllä tähän Ruutuun. Missä luuraavat kaikki turkulaiset tästä ketjusta? Mikko Koivun kehitys kiinnostaisi.

Eino the Man: minkälainen oli J.Niskala nuorissa?

mutta Niskalasta näkyi sama pelin dominointi junnuissa kuin nyt tällä hetkellä liigassa. Tilanteet olivat yleensä sellaisia että Nikke painelee kiekon kanssa kärjessä ja joku jossakin kohtaa pissaa ja tulee vastahyökkäys niin Niskala siellä alhaalla luutii kiekon pois lavasta ja lähtee taas kärkimiehenä painelemaan maalille. Muutaman kerran sai kunnon persmiinan näillä kohnotuksillaan, mutta ei niissä telonut itseään...


Itse asiassa siihen meni 2 kautta, että kaveri kasvoi samanlaiseen rooliin kuin junnuissa.


Entä sitten muut Lukon tämän hetken pörssikärjet junnuissa.. Saarela nuorempi ei ole mikään hassumpi vaihtoehto, mutta ehkä kilpailuhenkisyyttä tulisi saada liigatasolle nostettua ja aivan varmasti treenaa kesän edustuksen kanssa. Sitten taas T. Virtala on näitä ns. pehmeät kädet osaston pelaajia joille ei Luoja ole pituutta ylenmäärin suonut, mutta haluaisin muistuttaa vielä, että on olemassa esimerkkejä kuten Theo Fleury, että tappikin pärjää jos tahtoa piisaa. Virtala tosiaan on pelinluvultaan aika perkeleen hyvä, mutta onko tahtoa ja halua yrittää liigassa saaden ns. turpiin pelitilanteissa? Ei muuta kuin punttia niin perkeleesti:)

Kauvosaarihan sieltä on noussutkin jo esiin liigankin mukana, mutta yksi kaveri siellä on, jota ei suuremmin ehkä ole mainostettu: VV Vainiola. Pitäisi kuulemma olla potentiaalia, mutta aika näyttää.

Tappiosastoa edustaa myös Lammassaari, joka on koko ikänsä taitanut lajin kuin lajin, ja hänen olisikin kenties kannattanut panostaa fudikseen, kuin lätkään, mutta ei kai tuolla enää mitään väliä ole. Kädet ja jalat toimii mutta roppa ei riitä...


Hyvänä esimerkkinä Lukossa käynee T.Ronkaisen A-junnupistepörssin voitto ja liigassa yksi tuurimaali pakin höntsän kautta... Onhan näitä... Onhan tuo Koiviston Tonikin sellainen kaveri, että omaa Suomen nopeimmat jalat, mutta kauppaan ei kuulunut pehmeät kädet. Junnuissa tikkasi kaikkien ohi ja niin tekee liigassakin, mutta veskarit ovat jostain syystä parempia:) Kuitenkin kehitystä on nähtävissä, josta hyvänä esimerkkinä av-maali Tapparaa vastaan Äijänsuolla tuossa kuukausi pari sitten...

 

[Luu2]

Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen käsitys, että nämä A-junnujen pörssivoittaja -tyypit ovat usein yli-ikäisiä kavereita. Tai usein ovat ainakin 20 täyttäneitä. Kun junnuissa tahkoaa monta vuotta ja koko kauden pelaa siellä pisteitä pitääkin syntyä.

Ruudut, Pitkäset ja kumppanit ovat junnuissa huippuja jo 16-17 vuotiaina. Huippulupaukset pääsevät pelaamaan miesten pelejä jo varhain, eivätkä pelaa läheskään kaikkia A-junnujen pelejä. Jo tämänkin takia pörssivoitot jäävät haaveeksi "todellisilla" huippujunnuilla.

Olen monesti miettinyt sitä, miten suvereeni suomalaisen junnun pitäisi olla, että mekin saisimme oman iljakovaltshukimme. Oman arvioni mukaan esim. Iljan tason saavuttaminen olisi realistista, jos joku pystyisi tekemään 18-vuotiaana SM-liigassa pisteet tyyliin 30+20. Esim. Antti Miettisestä ja Tommi Santalasta ajattelin, että he ovat pelimiehiä NHL:ssäkin, mutta paskanmarjat! Siis en todellakaan kuvitellut heistä suomalaista vastinetta Kovaltshukille, mutta sentään jotain ihan muuta kuin tähän astiset saavutukset taalaliigassa ovat.

Viimeisin suoraan junnuista kirkkaimpaan liigatähdistöön päässyt taitaa olla edelleen Olli Jokinen, joka johti 16-vuotiaana liigan pistepörssiä. Edes Tuomo Ruutu ei päässyt samalle tasolle kuin Olli, vaikka tekikin toisessa liigaottelussaan hattutempun. Kukahan muuten voisi olla seuraava "oikea" junnutähti liigassa? Voisin veikata vaikkapa Lauri Tukosta tai Jesse Joensuuta.

 

[Koala]

Mikko Koivu oli jo junnuissa huippupelaaja. Yksi heikkous mieheltä löytyy, mikä on minun mielestäni osasyy siihen, että pääsee vasta ensi tai seuraavalla kaudella yrittämään NHL:ään. V: Pinna pettää turhan helposti välillä. Jo junnuissa kävi joskus vastustajan päälle vaihdon loppuessa. Tietenkin isoveli on ollu pieni riippakivi, mutta nimi on ollut varmasti scouttien listalla jo Sakun NHL uran alusta saakka.

 

[Juhaht]

Viestin lähetti Luu2
Korjatkaa jos olen väärässä, mutta minulla on sellainen käsitys, että nämä A-junnujen pörssivoittaja -tyypit ovat usein yli-ikäisiä kavereita. Tai usein ovat ainakin 20 täyttäneitä. Kun junnuissa tahkoaa monta vuotta ja koko kauden pelaa siellä pisteitä pitääkin syntyä.

Ruudut, Pitkäset ja kumppanit ovat junnuissa huippuja jo 16-17 vuotiaina. Huippulupaukset pääsevät pelaamaan miesten pelejä jo varhain, eivätkä pelaa läheskään kaikkia A-junnujen pelejä. Jo tämänkin takia pörssivoitot jäävät haaveeksi "todellisilla" huippujunnuilla.

----------

Kukahan muuten voisi olla seuraava "oikea" junnutähti liigassa? Voisin veikata vaikkapa Lauri Tukosta tai Jesse Joensuuta.

Tukosta veikkaan minäkin. Kaverihan on 17-vuotias ja aloitti tämän kauden a-junnuissa. Pistepörssivoittokaan ei olisi ollut mahdottomuus, ellei tie olisi kulkenut jo tällä kaudella liigamiehistöön. Tukonenhan pelasi a-junnuissa vain 14 ottelua tehoilla 14+9=23. Aika huikeaa tuon ikäiselle kaverille.

Miksi sitten esimerkiksi Tukonen ei ole miesten liigassa kyennyt vielä samoihin tehoihin, vaikka fysiikkaakin löytyy? Pelaajat itsehän tuppaavat puhumaan ajan ja tilan vähyydestä. Se voi olla suurin syy, mutta varmasti osansa on henkiselläkin puolella. Tästä hyvänä esimerkkinä Bluesin a-junnuikäisten hyökkääjien otteet nyt pelattavissa säälipleijareissa. Pojat ovat olleet todella hermostuneen oloisia eikä taso ole ollut lähelläkään runkosarjan pelejä. Ehkä pelien tärkeys on vielä hiukan ylitsekäyvää? Tätä tukee myös Tukosen, Töykkälän, Pihlströmin ja Immosen loistava peli runkosarjan lopussa Pelicansia vastaan. Siinähän sällit kieputtivat Pelsuja kuin vanhat konkarit ikään. Liekö sitten syynä vain vastustajan huonous vai se, että moni Pelicansin pelaaja on/oli lähes samanikäinen näiden meidän junnujemme kanssa, tiedä häntä. Pari-kolme vuotta näyttää olevan jokatapauksessa enemmän tai vähemmän vakioaika, jonka liigavauhtiin tottuminen a-junnujen "tähdiltä" vie.

Aihetta hiukan sivuten; Mestiksestä on mielestäni tullut oiva ponnahduslauta liigaan, ikäänkuin väliporras a-junnujen ja SM-liigan välillä. Sellaisenaan se puolustaa paikkaansa ehdottomasti tärkeänä sarjana, joka liigankin tulisi paremmin huomioida. Olisi kaikkien etu, että Mestistä ja sen imagoa kehitettäisiin toden teolla kohti "lahjakkaiden pelaajien sarjaa", ei tätä nykyistä "liigajämät ja muut"-tyyppistä pelailua. En väitä, että se tuollainen nytkään olisi, mutta se on varmasti Mestiksen imago keskivertofanin tai kiekkoa satunnaisesti seuraavan mattimeikäläisen silmissä.

 

[Ck]

Viestin lähetti Luu2
Viimeisin suoraan junnuista kirkkaimpaan liigatähdistöön päässyt taitaa olla edelleen Olli Jokinen, joka johti 16-vuotiaana liigan pistepörssiä. Edes Tuomo Ruutu ei päässyt samalle tasolle kuin Olli, vaikka tekikin toisessa liigaottelussaan hattutempun. Kukahan muuten voisi olla seuraava "oikea" junnutähti liigassa? Voisin veikata vaikkapa Lauri Tukosta tai Jesse Joensuuta.

Kieltämättä tuo Jokisen suoritus kaudella 96-97 on aika huikaiseva. Hänelle kertyi otteluita 50 joissa pisteet 14+27=41. Jokinen oli tuolloin kuitenkin 17 vuotias kun kausi alkoi ja täytti 18 vuotta joulukuussa. Jokinen pelasi ensimmäiset ottelunsa SM-liigassa edellisellä kaudella Kalpassa joissa 15 ottelua pisteillä 1+1=2.

Seuraavat huippu hyökkääjät, jotka tullaan varaamaan ensimmäisellä kierroksella ovat juuri Tukonen ja Joensuu. Myös Petteri Nokelaisen laittaisin tähän samaan kastiin. Minulla on pieni tuntuma, että Joensuu voisi olla tämmöinen Kovalchuk Suomelle. Hän on kuitenkin jo tällä kaudella tehnyt A-junioreissa 28 ottelussa 7+9=16 pisteet ja on vasta 16 vuotias. Kun tämä kausi alkoi hän oli vielä 15 v. ja pelasi muutaman (5) SM-liiga ottelunkin. Ensi kaudella Joensuu tulee jo saamaan varmasti jonkun verran peliaikaa liigasta vaikka luulen, että pelaa vielä suurimman osan kaudesta A:ssa. Toivottavasti meidän Pentti ois valppaana ja yrittäisi tarjota Jesselle sopimusta... ;) No ei sentään. Ässille propsit ja toivottavasti Jesse pysyy siellä, mutta jos on suunnitelmia muuttaa Helsinkiin, niin sitten HIFKiin.

 

[Infamous]

Minä kun olen samaa ikäluokkaa kuin nämä 83-syntyneet junnutähdet ja aikanani jopa pelaillut tosissani hokia osaa heistä vastaan, niin voin sanoa että ainakin Sean Bergenheim ja Mikko Koivu tekivät kentällä mitä tahtoivat. Olisikohan ikäluokka ollut tuolloin jotain C:tä tai B:tä. Ruutua tai Pitkästä vastaan en ole tainnut pelata.

Ja aikanaan kun Niinimäen Jesse pelaili Tapparassa oli hänkin mahdoton pideltävä. Onko Tappara-viisailla tietoa mitä on tapahtunut Raudanpään Tommille. Taisi pelata Niinimäen ketjussa ainakin melkosen pitkään (niin kauan kuin minä muistan) eikä tuolloin junnuna hävinnyt taidossa Jesselle tippaakaan. Ja lämmi lähti kuin mieheltä.

 

[eagle]

Viestin lähetti Infamous
Onko Tappara-viisailla tietoa mitä on tapahtunut Raudanpään Tommille. Taisi pelata Niinimäen ketjussa ainakin melkosen pitkään (niin kauan kuin minä muistan) eikä tuolloin junnuna hävinnyt taidossa Jesselle tippaakaan. Ja lämmi lähti kuin mieheltä.

Eurohockey.net kertoo että B-nuorissa 14 ottelua ja 0p, sen jälkeen ei ole tilstoja. Olisikohan ura loppunut siihen.

 

[zaliz fanzone]

Niinimäestä ja Raudanpäästä

Viestin lähetti Infamous
Ja aikanaan kun Niinimäen Jesse pelaili Tapparassa oli hänkin mahdoton pideltävä. Onko Tappara-viisailla tietoa mitä on tapahtunut Raudanpään Tommille. Taisi pelata Niinimäen ketjussa ainakin melkosen pitkään (niin kauan kuin minä muistan) eikä tuolloin junnuna hävinnyt taidossa Jesselle tippaakaan. Ja lämmi lähti kuin mieheltä.

Itse kasikolmosena voisin todeta, että Niinimäki ei erottunut aikanaan muista kuin ainoastaan erittäin hyvien käsiensä ja kikkojensa avulla, mutta muuten hän ei todellakaan ollut sen kummemmin mitenkään erityisen dominoiva pelaaja. Niinimäen pelisilmä oli kuitenkin hänen paras asennsa jo alle 14-vuotiaana. Muistan itse aina sen kun ainoastaan Niinimäki oli se joka halusi/ osasi rauhoittaa YV-pelin. Muut olivat silloin siinä iässä että kun kiekko vietiin alueelle niin ei muuta kuin vetoa vaan, mutta Niinimäki halusi rauhoittaa. Toisaalta pidin kyllä myös Niinmäkeä aina jotenkin päävammaisena erikoisesta luonteesta johtuen.
Mitä taas Raudanpäähän tulee niin mies lopetti uransa jo alle 18-vuotiaana erilaisten polvi- ja muiden vammojen seurauksena. Sen jälkeen Raudanpää pelaili Pirkkalan Pingviineissä ja viimeinen Kausi meni Hervannan Ilveksen B-junnujen Kaupunginosa joukkueessa yli-ikäisenä kavereidensa kanssa pelatessa.
Koivua taas en ole itse ainakaan nuorempana pitänyt sen kummempana pelaajana. Minusta sen aikaisesta joukkueesta yhtä lailla Koivun ohella erottautuivat Matti Aho, Tomi Sykkö, Max Kolu ja ehkä jopa Matti Kesseli

 

["UHLBÄCK"]

Immonen

.

 

[korkki]

Viestin lähetti Ck
Ensi kaudella Joensuu tulee jo saamaan varmasti jonkun verran peliaikaa liigasta vaikka luulen, että pelaa vielä suurimman osan kaudesta A:ssa. Toivottavasti meidän Pentti ois valppaana ja yrittäisi tarjota Jesselle sopimusta... ;) No ei sentään. Ässille propsit ja toivottavasti Jesse pysyy siellä, mutta jos on suunnitelmia muuttaa Helsinkiin, niin sitten HIFKiin.

Jessellä on (onneksi) sopimus Ässien kanssa 2006 saakka.

Jessellä ja koko Ässien A:lla meni alkukausi aivan vihkoon (ei Joonakseen), mutta kun Läntisen Iipi kokosi ketjun Joensuu - Takala - Tasku tämä kolmikko alkoi tehdä hyvin pisteitä.

Joensuu pelannee ensi kaudella jo 20-30 peliä liigassa, voi pelata enemmänkin koska on kuitenkin noussut oikeastaan vuosi/sarja -vauhtia tähän asti. Kovaltsukkia Jessestä ei saa tekemälläkään, mutta yhden tulevaisuuden Suomalaisista NHL -tähdistä jos kaikki menee niinkuin on suunniteltu...

 

[Icepowerman]

Ensikauden nuoret liigatähdet

Ensin tuli mieleen Petteri Nokelainen (Saipa), jos saa pelimiehiä samaan ketjuun voi nousta kovaksi tekijäksi. Kannattaa tarkkailla Simo Vidgreniä (Kalpa), jolla on kuulemma soppari johonkin liigaporukkaan ensi kaudeksi myös Aki Keinänen (Kalpa) voi olla tulevaisuuden nimi.
Lauri Tukonen (Blues) on varma tähti !

 

[Squit]

Kyllähän toi kehittyminen on eniten päästä kiinni. Otetaan vaikka esimerkki kaverista jolla on yksi (tai kaksi) loistava taito esim. laukaus. Hän voittaa junnu maalipörssejä olan takaa ja suorastaan rakastaa "erikoistaitoaan". Sitten kun koittaa sm-liiga niin oho, kaikki kaatuu. Laukaus on liigatasoa mutta muut taidot ei riitä mihkään. Siinä on kova homma alkamaan kuroa muita valmiimpia junnuja kiinni. Jos pää kestää kovan ja määrätietoisen treenaamisen niin tälläisestä luokasta voi nousta potenttiaalisia "myöhäis heränneitä".

Joku mainitsi nimet Kontiola ja Turunen. Itse en kyseisistä herroista tiedä juuri mitään, mutta ei anneta sen haitata. Täällä on sanottu, että molemmat ei ollut dominoivia junnuissa, mutta hyviä. Tälläiset kaverit harjoittelevat määrätietoisesti kovalla työllä ja asenteella, että ovat aina hyviä sarjaporras kerrallaan. Nyt molemmat ovat hyviä myös sm-liigassa, mutta eivät häikäiseviä. Yleensä tästä luokasta tulevat liigan profiilipelaajat ja myös "myöhäis heränneitä" tapauksia voi esiintyä.

Sitten on tietenkin T Ruudun, Pitkäsen jne. tapaiset junnutähdet jotka menevät pelaamaan ennen kouluun menoa ja myös sen jälkeenkin ja kotio sitten kun ei nää enää kiekkoa illan pimentyessä. Kyllä tälläiset tapaukset huomaa jo kaukaa. =)

Muuten junnutähdistä tuli mieleen veljekset Kenig. Kasper nakutti parhaillaan 34 pelissä 74 pojoo ja ei Max:kaan huonosti 34 pelissä 33 pojoo. Mutta näissä tapauksissa koko ratkaisi.