Kommentoidaan nyt tätä, ennen kuin joku taas ehtii perustella omaa auttamatta jättämistä sillä, että liian suuri osa avustuksesta menee avustusjärjestöjen taskuun...
En ole alan asiantuntija, mutta kehityismaissa(kin) duunia tehneenä olen huomannut, että osalla ihmisistä suomessa on aika naiivi ajatus siitä, että juuri 'minun' lahjoitukseni pitää mennä lyhentämättömänä perille avunsaajalle. Samaan aikaan vaaditaan, että järjestö huolehtii siitä, ettei apua käytetä väärin, raha mene korruptioon jne.. Veijo Esson baarin filosofiaa puhtaimmillaan! Mielestäni hyvät ja luotettavat avustusjärjestöt tunnistaa siitä, että heillä on palkatut alan ammattilaiset johtamassa toimintaa. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että noin 15% avustuksista menee hallinnointikuluihin, työntekijöiden palkkoihin, monitorointiin jne... Jos joku järjestö ilmoittaa, että he lähettävät rahat lyhentämättömä kohteeseen, niin allekirjoittanut suhtautuu sellaiseen järjestöön suurella varauksella. Joko he valehtelevat, heidän toimintansa on todella naiivilla ja epäammattilaisella pohjalla, ja sen vuoksi tehotonta, tai luoden pahimmillaan epäterveitä rakenteita, korruptiota tmv, tai sitten he saavat rahoituksen homman pyörittämiseen muualta, mutta mistä (RAY, SUomen kehitysyhteistyörahat,..)? Jos taas jollakin avustusjärjestöllä hallinnointikulut ylittävät reilusti tuon mainitun 15%, niin allekirjoittaneella alkavat epäilyksen kellot kilkattaa sen suhteen, että joko kyseessä on enemmän business, kuin avustustoiminta, tai paljon yleisemmin, kyseinen avustusjärjestö on niin pieni, että hallintokustannukset ovat sen vuoksi niin suuret suhteessa perille toimitettavaan apuun. Siinähän ei sinällään ole vikaa, mutta avunantajana tämä on syytä ymmärtää ja hyväksyä myös se, että pieni järjestö pystyy puuttumaan vain pieniin kysymyksiin ja ongelmiin, ei samalla laajuudella ja volyymilla kuin isommat järjestöt, joilla on jo jonkin verran painoarvoa jopa kohdemaiden hallitusten suuntaan.
Kuten sanottua, alan ammattilainen en millään muotoa ole, mutta tämän verran olen saanut selville avustustoimintaa kohdemaissa seuraamalla.
Ai niin; ruoka-avun ja varsinkin vanhojen vaatteiden lähettäminen muihin kuin katastraofikohteisiin on hyvin usein aikamoisen turhaa puuhaa. Niillä nimenomaan luodaan helposti - ei toki aina - epäterveitä kilpailun rakenteita kohdemaissa. Sen sijaan on vaikea nähdä, että tuki, joka menee kohdemaan koulutuksen tai terveydenhuollon parantamiseen, olisi turhaa. Samoin tuo kiva.org toiminta tuntuu tervepäiseltä toiminnalta luetun perusteella. Mitään kokemuksia allekirjoittaneella ei kyseisestä järjestöstä tosin ole, joten sen tarkemmin en sitä kommentoi, kuin että idea on erittäin hyvä! Ongelmana tosin tällaisten mikrolainojen osaltakin on se, että se helposti johtaa siihen, että köyhät ihmiset päätyvät perustamaan pienia kivijalkamyymälöitä kotinsa alakertaan, joissa he myyvät toisilleen coca-colaa ja sipsejä.. ei kauhea innovatiivista tai maata eteenpäinvievää... yksilöä se toki voi auttaa! Oikeasti hyvät business-ideat vaativat myös kehitysmaissa suurempia investointeja, kuin muutamia satasia tai edes tuhansia. Sitten taas jonkun lehmän ostaminen voi olla erinomainen apu köyhälle leskelle, jolla on huolehdittavana omat ja suvun lapset, mutta siinäkin saa olla sen verran tarkkana, ettei ole omalta osaltaan vauhdittamassa eroosiota, aavikoitumista jne... Hyvät ja ammattitaitoiset järjestöt osaavat huomioida kaikki tällaiset ja monet muut seikat avustusta kohdentaessaan!
Vaikeita kysymyksiä nämä on aina, vaikka kuinka helpolla haluaisi päästä... Sen vuoksi itse luotan suuriin järjestöihin (UNICEF, Red Cross jne..), vaikka tiedänkin, että heillä iso osa summasta menee hallintokuluihin. Ainakin heillä on vuosikymmenten institutionaalinen ymmärrys siitä, mikä toimii ja mikä ei ja toisekseen jo em. painoarvo kohdemaiden hallitusten silmissä.