Maailma ei ole mustavalkoinen
Osallistutaanpas nyt vaihteeksi tällaiseenkin...
Erilaisten uusien viihdemuotojen syyttäminenhän lasten ja nuorten johtamisesta pahoille teillehän on varmasti yhtä vanha asia, kuin sivilisaatio ylipäänsä. Vuoroin näistä asioista on syytetty (ja syytetään) televisiota (televisio-ohjelmissa, totta kai), videoita, tietokonepelejä tai vaikka liveroolipelaamista. Itse en olisi edes yhtään varma siitä, että mielisairaudet, lievempinä tai vakavampina, olisivat mainittavasti lisääntyneet viimeisinä vuosikymmeninä, vaikka näin väitetäänkin hektistyneessä ja väkivaltaa(kin) joka tuutista suoltavassa nyky-yhteiskunnassa olevan. Pikemminkin taitaa olla niin, että nykyisin noihin asioihin pystytään kiinnittämään enemmän huomiota ja myöskin jakamaan huomiot kansan tietoisuuteen median välityksellä.
Kuitenkin asioilla on yleisesti ottaen aina kaksi puolta. Kyllä lapsia on ihan oikeasti hyvä suojella esim. väkivallan näkemiseltä (mukaanlukien jääkiekkotappelut, by the way). Eiväthän nämä peleistä tai tv:stä nähdyt asiat normaalisti suoranaisesti vaikuta lapsen käyttäytymiseen vanhempana (tai nuorempana), mutta välillisiä vaikutuksia niillä varmasti on. Välittömistä vaikutuksista voisi mainita varmastikin esim. Extreme Duudsonit -tyyppisten ohjelmien matkimisen...ei varmasti kovin paljoa positiivisesti vaikuta n. 10-vuotisten poikien käyttäytymiseen, vai voiko joku väittää toisin.
On myöskin aika helppoa laittaa kaikki aina vanhempien piikkiin. Tosiasiassa tällainen valvonta vain ei ihan helppoa aina ole, kun tosiaan näitä lapsille soveltumattomia asioita tulee joka tuutista koko ajan, jopa siinä määrin, että itse helposti turtuu niihin. Toki silti päävastuu on vanhemmilla, mutta yksipuolinen vastuunvierittäminen ei tässäkään tapauksessa kovin hedelmällistä ole.
Itse olen kaksivuotiaan pikkupojan isä, ja meillä ollaan vielä tilanteessa, jossa esim. Itsevaltiaat-ohjelma (joka oli aiemmin poitsun lempiohjelma) tuntuu pelottavalta ja aiheuttaa painajaisia, eikä ainakaan minulle olisi mitenkään tullut etukäteen mieleen, että näin voisi olla. Esimerkkinä tämä tietysti on hiukan naivi ja äärimmäinen, mutta miettikääpä itse, onko helppoa esim. arvioida, milloin tv-uutisia tai 45 min ohjelmaa pitäisi voida katsella lapsen läsnäollessa ja milloin ei. Kuinka monella tähän threadiin vanhempien vastuusta kirjoittaneella muuten on omia lapsia?